5.2.16

Apukokin ruunepärit

 

Leipomisessa ja ruuanlaittamisessa lapselle sopivat tehtävät ovat ikätasosta riippuvia.  Kyse on välineistä (siinä missä joku viisivuotias käsittelee valvotusti jo pieniä teräviä veitsiäkin turvallisesti, kolmevuotiaan käsissä raastinrauta on vaarallinen) ja keskittymiskyvystä. Tirppa on ollut jo monta vuotta innokas apuri, mutta pääasiassa vain avustavassa roolissa, tehnyt se mitä on jaksanut ja sitten taas huidellut omien juttujensa pariin vain tullakseen taas käsipesun kautta sekoittelemaan ja viimeistään nuolemaan kulhot.

Tämä ohje on tehty viisivuotiaan kärsivällisyydelle ja leivontataidoille. Taikinakoneena toimii tuo Tupperin Pikakokki, jolla pienikin voi turvallisestit tehdä taikinoita, sinne kun ei vahingossakaan lipsahda sormet kesken vispauksen.


Apukokin Ruunepärit (6kpl)

100g pehmeää voita
1/4dl sokeria
1/2dl fariinisokeria
1 muna
1/2 dl kuohukermaa
1/4dl mantelirouhetta
4 kpl Annas pepparkakkoreita (40g)
3/4tl kaardemummaa
3/4tl leivinjauhetta
(karvasmanteliaromia)

rommiaromilla ryyditettyä sokerivettä
vadelmamarmeladia
tomusokeria
vettä

Sekoita pikakokin vatkausosalla (se musta muovinen) voi ja sokerit hyvin sekaisin. Lisää muna. Vaihda hetkeksi viipalointiterä, kippaa keksit murskattavaksi. (Tämänhän voi välttää jos olet muussannut keksit esim muovipussissa kaulimella. Terä on tosi terävä, joten sen asettaa aikuinen!) Mittaa muut kuivat aineet mittakippoon ja sekoita leivinjauhe hyvin jauhoihin. Sitten vain kerma ja kuivat aineet taas vatkausosan kanssa voi-sokeri-munan sekaan sotkotellen, vältä turhaa veivaamista ettei taikina sitkisty ja apukokin käsi väsy. Annostele taikina voideltuihin muffinipellin koloihin, paista 175 C 20 minuuttia. 

Kippaa leivokset heti paiston jälkeen ulos vuuasta jäähtymään. Keitä sillä aikaa sokerivettä (suhteella 5dl vettä 1/2dl sokeria) ja anna senkin jäähtyä. Mausta sokerivesi rommilla tai rommiaromilla. Dippaa leivokset nopeasti kostutusvedessä. Sitten vain tomusokeri-vesi seoksesta ympyrät leivoksen päälle (tehkää ihmeessä vähän paksumpaa kuin meidän oma jos haluatte siistiä jälkeä) ja sitten ympyrän keskelle vadelmamarmeladia, meillä oli kaapissa vain hilloa

Nauttikaa hyvässä seurassa ja kehukaa pientä leipuria vuolaasti.

- -

Reseptihän ei vaadi tuollaisen pikakokin omistamista, mutta se mahdollistaa sen että ipana sai tehdä nämä ihan itse. Jos käytätte tavan vatkainta tai yleiskonetta, miettikää osaako ja jaksaako lapsi vielä käyttää sitä, vai onko vatkaukset vielä pääkokin hommia.

1.2.16

Jotain vanhaa





Sain äidiltäni luvan käyttää hänen pukunsa hääpäivänäni. Muistan minkälaisella ihmetyksellä katsoin pukua pienenä kun äitini meni naimisiin. Olin melko varma ettei ihanampaa pukua ole olemassakaan.

Kieltämättä näin aikuisena puku ei ole enää minun näköiseni. Koska kangas on kuitenkin mitä ihaninta dupionsilkkiä, pehmeän valkoinen ja eläväpintainen, pääsee puku osaksi minunkin hääpäivääni, osiksi purettuna ja uudelleen muotoiltuna.


Kankaita kolmesta hääpuvusta, kaavat toiselta mantereelta, hentoista pitsiä ja taitavan ystäväni Veeran kädenjälki. Siitä pitäisi pikkuhiljaa rakentua minun hääpukuni.

31.1.16

Viisivuotias


Viisi vuotta. 110 senttiä. 16,6 kiloa. Pipo 50cm. Kenkä 28, vaatteet 116/122 ja hiukset puoliselkään. Pieni ja siro tyttölapsi.


Edelleen nimensä veroinen. Vahva, oma, vapaa tahto menee aina kaiken edelle.  "Minä haluan" alkavat useimmat tahtojentaistelut, kun viisivuotias haluaa siivota nukkekotia eikä pukea ulkovaatteita, kun hän haluaa olla mörrimöykky ja olla kampaamatta hiuksiaan.

Yhä liian ujo (tai omatahtoinen..) tekemään asioita, jonka osaamisesta ei voi olla varma. On mieluummin tekemättä kuin epäonnistuu muiden nähden.

Haaveilija, suunnittelija, oman tien kulkija.


Kirjoittaa nimensä oikein, ja käsittämätöntä siansaksaa sivutolkulla oikeilla kirjaimilla. Tunnistaa sanoja, mutta ei varsinaisesti lue. Laskee esineillä yhteen- ja vähennyslaskuja, mutta vähät välittää numeroista. Haluaa kotiläksyjä, kuluttaa tehtäväkirjan viikossa ja pelaa mummin lahjoittamalla tabletillaan Ekapeliä.

Piirtää. Aamusta iltaan. Ihmisiä, eläimiä, suunnitelmiaan. Välillä luovuus kukkii myös seinissä ja huonekaluissa.

Puhuu taukoamatta.


Liikkuu rohkeammin. Kiipeilee, temppuilee, juoksee. Luistelee ja hiihtää kunhan pääsee alkujännityksestään ja unohtaa että "ei osaa".


Ujo ja rohkea. Äänekäs ja hiljainen. Vahvatahtoinen ja sovitteleva. Hyvätapainen ja riivinrauta. Vakava hassuttelija.

Ota hänestä nyt selkoa. Ihmistaimi, ihan kesken vielä, muuttuu päivittäin ja hakee rajojaan.




Välillä tuntuu, että olen ollut jo viisi vuotta äiti, ja olen silti ihan yhtä osaamaton kuin ensimmäisenä päivänä. Miten tuota pitelee, ymmärtääkö se mitään, miten minun pitäisi osata kun en ole koskaan ollut tässä tilanteessa, viisivuotiaan äitinä, tätä ennen?

30.1.16

Syötävää rekvisiittaa







Ystäväni kaipasi lapsensa synttärikuvauksiin rekvisiitaksi leivonnaisia teemalla Hullun Hatuntekijän talviset teekutsut.

Hivenen hullu saa olla että tekee viittä sorttia leivoksia vain muutaman kappaleen kutakin. Mutta oli ihan pakko, näin söpöihin juttuihin pääsee harvoin osalliseksi. Enemmänkin olisin toivonut jaksavani koristelun saralla, mutta näillä voimavaroilla ja ajalla mentiin nyt.

Omassa blogissani en juuri julkaise muiden lapsista kuvia, harvemmin edes luvan kanssa, mutta valokuvaajan facebook-sivuilla on kuvia herttaisista lapsista ja pörröisestä ponista, joka myös pääsi osallistumaan näille kutsuille.

27.1.16

Päiväunitutkielma

Tyyne vasemmalla ja Sopu oikealla, jos katit ovat vielä tuntemattomia teille.

Päiväunet, miten minä kaipaankaan niitä. Lapsi lakkasi nukkumasta päiväunia vasta nyt viidennen syntymäpäivän huitteilla, varmaan osasyynä myöhäisemmät aamuherätykset. Samalla hävisi minun hellästi vaalimani sohvatorkut, pieni lepohetkeni keskellä (täytyy myöntää, täysin kiireetöntä) päivääni.

Karvalapset eivät luovu unistaan. Kissoille kuuluu lakisääteisesti ainakin kuudet päiväunet, jotta jaksaa taas koko illan ja alkuyön rallata räsymattoja rullalle.




Tänään otin kameran ja kuvasin loikoavia kissojani. Pörheitä turkkeja, väriseviä viiksiä ja venytettyjä haukotuksia, niistä on kissojen päiväunet tehty. Ehkä myös vähän kehräyksestä, kaverin pesemästä naamasta ja kärttyisistä ilmeistä, kun tätä pyhää hetkeä näin julkeasti kameran suljinäänellä häirittiin.









Pahoittelisin kissakuvasaastetta, mutta katsokaa niitä nyt! Näitä pitäisi määrätä apteekissa, tepsivät kipuun, särkyyn, unettomuuteen ja yleiseen pahaan mieleen.

25.1.16

Merenneitosynttärit viisivuotiaalle












 

Vähän meinasi näyttää heikolta juhlavalmistelujen suhteen, kun suunnitellulle juhlaviikolle tuli paljon suunnittelemattomia haasteita. Sain kuitenkin tuon merenneitoasun valmiiksi, ja vähän rimaa alentamalla juhlistakin tuli teeman mukaiset.

Tarjolla oli herkkunaposteltavia aarrearkussa, merivesiboolia, simpukkakakkua, Pieni Merenneito täytekakku, Mimmun tekemiä mokkapaloja, kaupan karjalanpiirakoita munavoilla ja tekemiäni pikkupitsoja. Neiti suunnitteli taas tarjottavansa itse, minun hommakseni jäi toppuutella villeimpiä visioita ja toimia toteuttajana.

Koristeet kaivelin taas omista ja ystävän varastoista. Mariskoolit ja kilisevä helmiverho ovat ystäväni meille lainaamia, muut ovat meillä muussa somistekäytössä. Verhoja ja kankaita hyödyntämällä sai jo paljon näköä, ja simpukat ovat kesän Englannin reissulla kerättyjä. Kukat tulivat lahjaksi. Sinistä kaitaliinaa ostin rullan, ja servetit hankin varta vasten, muuten pärjättiin ostamatta (kertakäyttöistä) teematavaraa.

Ariel tuossa viimeisessä kuvassa on likan syntymäpäivälahja, jonka sai avata jo varsinaisena päivänä. Juhlissa se oli siis jo leikityn näköinenkin..


Kiitos kaikille vieraille, 
teitte päivästä juhlan.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...