24.4.14

Pikkunoita kasvaa

2012 

2013

 Tänä vuonna:




Jestas. Ei miulla muuta.

21.4.14

Tee-se-itse leikkihella

Pääsiäisloman askarteluprojekti näyttää lyhyesti tältä:


Ja lopputuloksen fiilistely näyttää tältä:








19.4.14

TSI-kärpänen ja sukupuoliroolitusta

Talvilomalla on ollut yllättäviä vaikutuksia. Olen nähnyt ystäviäni ihmisten aikoihin, shoppaillut äitini kanssa, tarkkaavaisesti katsonut lapsen kanssa vierestä miten kissa steriloidaan (Eläinlääkäri kysyi tytöltä haluaako katsoa, halusi, enkä pystynyt perustelemaan miksei. Ei kovinkaan jännittävää, piskuinen reikä mahassa, ei edes verta. Lapsen uusi lempiammatti on eläinlääkäri..), juhlinut syntymäpäiviäni ja lisäksi olen pyörinyt erään isomman remontin laitamilla puuhailemassa omiani. 

Tämä projekti ei ole tehtävissä ilman hyvin miehisten työvälineiden lainausta, kukallisella ruuvimeisselillä voi heittää vesilintua. Kiitos T&T avusta ja henkisestä tuesta!


Palapeli. "Nää tulis tohon jotenkin kiinni." Testataan jämälautaan ensin.

Siis ihan simppeli juttu. Vähän tosta ja tosta, lisätään tohon toi, ja sit vaan..

Tästä purettin vanha hana. 

Tuosta kasasta vähän lankun ja listan pätkää ja pari puutappia.

Viisi tuntia varsin tuskaisaa tusaamista, mutta puutyöt tehty. Hellanlevyt ja vesijutut vielä liimaamatta.

Maalia lisää pintaan, vähän nupikoita tarpeellisiin paikkoihin.

Pikkulikan kanssa kangaskaupoilla. Mie äänestin keltaisen tiskikaapin verhon puolesta. Hävisin.

Lapsi halusi leikkikeittiön, valitsi maalin ja kankaan ihan itse, naisellista ja hörsöä. Leikkikeittiö tyttölapselle. Saanemme vähän kasvatuspisteitä siitä, että prosessissa lapsi oppi, että äitikin osaa käyttää porakonetta, pistosahaa ja kulmahiomakonetta?

Ja vieläkin riittää työtä tuon kanssa. Mutta seuraavaksi käytetäänkin ompelukonetta ja erikeepperiä.

17.4.14

Taas vähän aikuisempi




Aikuiseksi kasvamisessa on se(kin) vika, että synttärikakku pitää leipoa itse.

Yksi ilta, yksi kuva


Maaliskuun juhlista ei jäänyt juuri kuvatodisteita, kun valokuvaus oli epäsuotavaa tai suoranaisesti kiellettyä ison osan ajasta. Tätä yhtäkin kuvaa sai odottaa kuukauden. Mutta onpahan edes tämä yksi kuva, tietää olleensa paikalla vielä sittenkin kun muisti alkaa kiikkustuolissa pätkiä..

14.4.14

Hutineulontaa

Aina ei tule neulottua täydellistä tai mieluista. Joskus tulee harmittavia hutineuleita, joihinkin jopa käyttää tolkuttomasti aikaa vain huomatakseen, että lopputulos ei vain toimi. Polvimittainen mohairvillapaita nostatti enemmän verenpainettani paljastuttuaan käyttökelvottomaksi, mutta kyllä tämäkin vähän harmittaa:



Auringonkeltainen kevätpipo

Malli: ihan omasta päästä, neulottu kaistale vaakaan sopivaan mittaan, poimittu silmukat yläreunasta pipoon
Lanka: Novita Miami, kirkkaamman keltainen
Fiilis: Oma ihan hyvä, käyttäjän mielestä kauheen tylsä lätsä

Pipo on kaikinpuolin hyvän oloinen. Lanka on paksumpaa puuvillaa, lämmittää mutta ei kutita tai hiosta. Malli on suunniteltu niin, että koko on nappiin. Langan väri on lapsen itsensä lankakaupasta huolella valitsema. Joku tökkii silti. Sain lahjoa lapsen tuplailtasatulupauksella, että sain edes nämä kuvat. 

Ei oikein huvita neuloa toista. Meillä on kuitenkin vain yksi kevätpipo jonka piponirso tytär huolii päähänsä, ja kriisi on lähellä niinä aamuina kun sitä ei lähtökiireessä tahdo löytyä mistään. Joten joku toinenkin kiva pitäisi olla olemassa. Onneksi neiti osaa paitsi valita suosikkilankansa, myös sujuvasti kertoa mielipiteensä valmiista neulemalleista, joita netti on pullollaan. Ehkä sieltä sitten löytyy "se oikea", tämä kun oli selvä huti.

13.4.14

Väsynyt reissaaja ja maailman paras iltasatumies



Pieni reissaaja kävi vähän ylikierroksilla päiväunettoman päivän päätteeksi, mutta onneksi ei ole mitään, mitä yksitoikkoisella äänellä luettu peukaloliisa ei korjaisi. Isäihminen on paras satujen lukija, jos on tarkoitus saada kuuntelija nukahtamaan ennen puoltaväliä.

Itse luen kuulemma liian jännittävästi, enkä onnistu unisaduissa koskaan.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...