26.8.14

Sadonkorjuu: Kanttarelli-juuresloota

Sienestelyt Tirpan kanssa ovat tuottaneet satoa jopa vähän ylijäämäisesti. Niinpä olen luovuttanut ison osan sienistä äidilleni ja anopille. Pikkulikalle iski kuitenkin paniikki, että emmekö me tee niistä kotona mitään ruokaa, siis meille. Rehellisesti sanottuna en uskonut sienien edes uppoavat pieneen nirsoilijaan, mutta aliarvioin taas yhdessä tekemisen ihmeellisen voiman, sieniruoka kun upposi paremmin kuin mikään muu!

Tässäpä taas "reseptiä":

Kanttarelli-juureslaatikko 


Ainekset:

Perunoita
Porkkanoita
Sipulia
Palsternakka
Kanttarelleja 
(meillä oli jokunen musta torivisienikin)
Voita
Maitoa
Juustoraastetta
Vehnäjauhoja
Fariinisokeria
Suolaa, pippuria ja yrttiseosta

En ole mikään reseptinikkari, vaan laitan ruokaa mututuntumalla. Sopivasti perunoita pohjalle, niin monta porkkanaa kun kolmevuotias jaksaa kuoria, kanttarelleja niin paljon ku metsästä puolessa tunnissa löytyy.. Sillain sopivasti vain kaikkea. (Ai miten ärsyttävää oli opetella kokkaamaan äitini ohjeilla "sillai sopivasti" "ripsaus sitä, vähän tosta ja ihan miten tykkää" "maun mukaan" jne, mutta näköjään se on kannattanut.)


Putsaa sienet. Kuori juurekset, pilko perunat vuokaan ohuina siivuina. Porkkana ja palsternakka kuorimaveitsellä ohuenohuiksi suikaleiksi. Sipuli pienitään silpuksi.


Paistellaan pannulla voissa ja fariinisokerissa sipuli, palsternakka, sienet ja lopuksi vielä ne porkkanatkin. Kaikki lapataan perunoiden kanssa sekaisin ja jostain taiottiin vielä ruohosipulisilppua, kun se kasviraukka oli muutenkin kuolemassa.


Sitten se vaikein osuus. Tehdään juustokastike. Voita ja vehnäjauhoja pyöritellään pannulla, lisätään maitoa, vispataan ku hullu ettei tule paakkuja, maustetaan suolalla, pippurilla, yrttimausteella ja vähän fariinisokerilla. Viimesimmäksi lisätään kastikkeeseen melkein kaikki juustoraaste. Sitten kaadetaan kastike kasvisten sekaan, käännellään vähän ja heitetään päälle juustoraasteen loput.

Paistellaan n.175-200 asteisessa uunissa (riippuu uunista) kolme varttia tai kunnes perunat on kypsiä. Maltetaan sen verran että laatikko vähän jäähtyy.


Syödään parhaassa seurassa, mieluiten kynttilän valossa. Lisukkeena palkkakurkuista tehty etikkainen pikasalaatti, kirsikkatomaatteja ja säilykepunajuuria. 



Ipana söi lautasensa tyhjäksi asti. Käsittämätöntä. Sinne upposivat inhokkisipulit, hyipahanhajuinen palsternakka ja vähän epäilyttävät sienet. Noin vain, ääntä kohti. (Okei, kurkut se jätti lautaselle.)

Ruuasta tuli niin hyvää, ettei haittaa yhtään, että automaatiolla teen ruokaa edelleen isommalle perheelle..



Vieläkö jaksatte lukea syksyruokajuttuja?

25.8.14

Neuletuhkimo


Sain kuningasidean aloittaa Tirppaselle villapipon neulomisen. Harmi vain että kello likenteli kymmentä, ja lapsi oli jo nukkumassa. Vaan äkkiäkös sitä sokkona valitsee hyvän kuuloisen silmukkaluvun ja nitkuttelee palmikoita sen vaaksan verran.

Seuraavana aamuna totuus on kovin ikävä. Pieni se on. Mahtuu, mutta neule soi, venyy kauhean näköiseksi jos sen yrittää laittaa päähän. Kiukuspäissäni neuloin sen kuitenkin valmiiksi asti, tein jopa naurettavan ison tupsunkin. Arvata saattaa, ettei se valmiinakaan istu päähän yhtään sen paremmin.

Onneksi voi aina leikkiä neuletuhkimoa ja etsiä pipoon sopivaa päätä. Mielipaha pieneni ainakin 99% kun kansi löysi vakansa ja pipo sai uuden kodin! Pienenä sivujuonena pienemmän T:n isosiskokin saattaisi kaivata pipoa, joten oikean silmukkaluvun metsästys jatkuu..

24.8.14

Päivän sammakko

Olemme viettäneet aika paljon aikaa takapihan metsässä näinä viime viikkoina. Kotiin on kannettu noin kuusi litraa kanttarelleja, pari litraa mustia torvisieniä ja käpyisen pieniä määriä marjoja. Puolukat tosin alkavat olla kypsiä, niitä siellä riittää.
Metsä on astetta jännempi, kun se on täynnä vanhoja juoksuhautoja ja poteroita.


Kanttarellit jaksavat innostaa pienimmäistäkin, ne on helppo tunnistaa ja vielä helpompi löytää. Sieniäkin suurempi hitti on sammakot:



Mietin tässä tänään, että kesä on todellakin ohi, kun viikkoon ei ole voinut olla ilman välikausivaatteita ulkona. Mutta mitään en jää kesästä kaipaamaan, Tirpan kanssa teimme aivan kaikkea mitä halusimmekin, emme jääneet mistään paitsi. Kävimme huvipuistossa, vierailimme ystävien luona, kävimme kummitädin luona ompeluiltamoimassa,  maaseutumessuilla, pyöräilimme Kouvolaa ympäri, saimme uusia ystäviä ja fiilistelimme Taiteiden yötä. 

Saa tämä syksy jo tullakin.

Late Lammas -kakkua ristiäisiin

Uuvuin viime vuoden keväällä kakkujen tekemiseen täysin, kun tein 10 tuntista päivää (matkoineen) koulussa ja kotiin tultuani pyöritin lapsiperhearkea yksin ja lapsen nukuttua tein vielä yritystöitä useamman tunnin, pitkälle yli puolenyön, vain herätäkseni taas viideltä aamulla uuteen työpäivään. Valmistuttuani tein enää oman valmistujaiskakkuni, ja nostin kädet ylös. Ei enää yhtään sellaista kakkua, jota en ihan välttämättä halua tehdä.

Yhtäkään tylsää tai "ihan kivan" kuuloista juttua en olekaan enää tehnyt. Jätän mansikkakermakakut, piparit, juustokakut ja muut leipomoille ja itseäni innokkaammille kotileipureille. Olen kuitenkin joihinkin leipomisintoa nostattaviin pyyntöihin vastannut kyllä

Tämä viikonloppu ja seuraavat kaksi ovatkin sitten kivojen kakkujen viikonloppuja:


Tänään sain tehdä yhdistetyn 3v-kakun Late Lampaan fanille ja hänen pikkusiskonsa kastekakun. 25 henkeä ruokkiva kakku sai sisäänsä vaaleaa kakkupohjaa, kinuski-päärynärahkaa (ei kaupan valmista) ja vadelmahilloa. Päällinen on marsipaania ja koristeet sokerimassaa, kehto suklaata ja lampaiden villa pikeeriä.

Kuvassa pääkoristeen alla on vielä pala kelmua, koska koriste piti toimittaa perille irtonaisena. Alareunankin siistin vielä ennen asiakkaalle antamista, mutta uutta kuvaa en enää muistanut ottaa..

Koska teen nyt kakkuja vain tutuille (ja näköjään ihanille blogin lukijoille!) niin teen ne materiaalirahaa vastaan. Aidosti tekemisen ilosta ja ylläpitääkseni taitojani. Siltikin voin sanoa ilahtuneeni, kun tämänpäiväisen kakkuasiakkaan mukana meille kotiutui vaivanpalkkaa näin ihanassa muodossa:


Kurkkuja omasta kasvihuoneesta, hunajaa anopin tilalta ja kolme kerää ihanaa alpakka-silkkilankaa, joka hänellä oli jäänyt neulomatta. Olen hymistellyt koko päivän näitä, miten hyvin minut näköjään voikin tuntea blogin kautta!

22.8.14

Sadonkorjuu: Ankanmunakupit

Iltapalaa tehtiin taas ystävältä saaduista tuliaisista. Kieltämättä hieman hämmentävää saada puoli tusinaa valtaisan kokoisia munia. Ankanmunista en ole koskaan ennemmin kokannutkaan mitään, joten käännyin äitini puoleen ideoiden suhteen.



Hän neuvoi tekemään munakuppeja, ja koska minä en ainakaan ollut näitä aikaisemmin tehnyt, näytän teillekin miten:



Munakupit (tirsk)

Munia (ankan tai kanan, koolla ei väliä.)
Pekonia
Paahtoleipää
Suolaa ja pippuria


Paahda leivät ja ota niistä muotilla/mehulasilla ympyrät muffinssivuuan pohjille. (Apukokki hoitaa) 
Taiteile pekonit munakupin reunoiksi, riko munat siihen keskelle. Koita olla rikkomatta keltuaisia. Mausta.
Laita kelloon 15min (lähes läpikypsiä munia varten, löllömmän munan ystäville vähemmän, pienillä munilla vielä vähemmän) ja paista uunissa 175C uunin keskitasolla.
Tee hienot salaattipedit lautasille. (Apukokki hoitaa)
 Kun munat ovat mieleiset, nosta lautaselle ja nauti hyvässä seurassa.






Arvatkaa montako kertaa repesin nauramaan tätä kirjoittaessa? Munista ei vain VOI kirjoittaa vakavalla naamalla. Ja vielä olisi ne minimunat käsittelemättä..

Forrest Gump -iltapäivä



Ostin suklaata koska ajatuskin Forrest Gumpista lämmitti sydäntäni. Kourallinen konvehteja, kuppi kuumaa kahvia ja ihastuttavan keveä romaani paransivat vähän lisää kolhuja. Koskaan ei voi tietää mitä saa, elämässä ja rakkaudessa. Kyllä tämä tästä.

20.8.14

Käkkäräpää päiväkodissa

Tirpan hiuksista ja niiden mahdottomuudesta on ollut juttua ennenkin, mutta tämä on pikavinkki:


Päiväkodin täti on hajusteallergikko, ja esitti varovaisesti toiveen, josko budjettiimme mahtuisi vaihtaa olemassa oleva Niiskuneiti selvityssuihke johonkin vähemmän tymäkän hajuiseen. Hän kun ei pysty sitä käyttämään, ja neidin hiuksien harjaaminen ilman suihketta on melkoinen huutokonsertti. 

Onneksi asia tuli puheeksi päiväkodin toisen käkkäräpään äidin kanssa ja sain vinkin Elivon hoitosuihkeesta. Tämä ei ole hajusteeton, vaan hypotuoksu, joka ei sisällä 26 eniten allergisoivaa hajustetta. Tuoksu olikin hyvin hentoisesti omenainen ja kelpasi tädinkin herkälle nenälle. Ja mikä parasta, se avasi takut ihan yhtä hyvin kuin XZ:n selvityssuihkekin.

Riittoisiakin nämä tuotteet ovat, joten ihan hirveästi ei tuo hintaerokaan kirpaise. Niiskuneidin (150ml) saa marketeista 4-5e hintaan ja tämän Elivon (200ml) version saa apteekista n.8e . Molemmat ovat kaikenlisäksi suomalaisia, Suomessa tuotettuja tuotteita.

Jakakaa vinkkinne taaperotukan hoitoon!
Millä lähtee ketsuppi ja kaurapuuro, millä aukeavat tiukimmat takut?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...