1.11.18

Yksisarvistossut aikuiselle


Kaipasin itselleni lämpimiä nahkapohjaisia tossukoita, jotka eivät painaisi kipuilevia jalkojani. Etsin kaavan, ostin materiaalit mustiin nahkaisiin tossuihin, ja sitten -80% kangasalen innoittamana karkasin vähän sivupoluille.

Ne mustat ovat edelleen työn alla, mutta sisko sai yksisarvistossut glitterillä, pörröllä ja kukkasilla.



Kaavahan on mainio: ulkopuolelta rennot tossukat, sisäpuolelta kuminauhat nilkan kohdalla pitävät ne tiukasti jalassa. Pohjiin ja jalkaterän päällisiin laitoin vuoren villasta, mutta ulospäin näkyy pelkkää pörröhattaraa. Pohjissa on lisäksi huopaa ja ulkopuoli keinonahkaa, eli kylmän ei pitäisi tulla läpi.

Ohje on perusteellinen ja kuvitettu, toki englannin kielinen.



Nyt pitäisi kannustaa itseni tekemään ne perusmustat töppöset, eikä se meinaa inspiroida millään. Yksisarvistossut eivät kuulemma ole mikään arkiasuste. Höh.

31.10.18

DIY Korpinkynnen tupakaapu


Halloween naamiaisineen on jälleen täällä. Tarkoituksena oli tehdä lauantaiksi kirjaston Harry Potter -tapahtumaan neidille asu, ja sitten puhelimeen kilahti Wilma-viesti koululla keskiviikkona järjestettävistä juhlinnoista. Tuli sitten ommeltua paljon ja tehokkaasti..



Kaapu on Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin kirjasta Huippu-takki vähän pidennettynä, ja alavarat tupavärissä. Myös hupun vuoritin sinisellä. Taskuja suurensin sen verran, että sinne mahtuu pieni pöllö ja taikasauva.


Hamonen on kuminauhavyötäröinen vekkihame kankaan täysleveydestä. En kaavoitellut sen kummemmin, vaan tein vyötärökaitaleen ja vekitin helman siihen tasaisesti. Leveä käänne alareunassa tuo koulupukufiilistä. Kangas on palalaarisukellus, trikooksi luokiteltu, vähän joustava, sisäpinnaltaan sileä ja pehmeä, ulkopuolelta pörröinen ja villamainen.



Paita on H&M:n valmispaita, jonka kauluksen röyhelön muokkasin kauluspaitamaiseksi. Solmio on sinistä puuvillasatiinia, jota jäi yli viime vuoden itsenäisyyspäivän mekoista ja raidat se sai hopean värisistä satiininauhoista.  Hiuspanta ja sukkahousut kaiveltiin kaapista.



Taikasauva on simppeli: puuriman pätkä, kuumaliimaa ja maalia. Yllätyin itsekin miten nopsaan tälläisen askarteli. Sipaus kullan väristä maalia ruskean päälle toi vähän taikaa.


Tupamerkki menee älyttömyyssarjaan, sellaista kun ei parin päivän varoajalla saanut mistään ostettuna. Ihan huovalle sitten tavallisella ompelukoneella siksakilla kirjoin tupamerkin tapaisen. Ei kestä ehkä lähempää tarkastelua, mutta tulipahan tehtyä, ja viimeisteleehän se tuosta tavallisesta neuletakista tupakaavun.



Hieman ehkä pitää ihmetellä, miten tuosta omasta lapsosesta kasvoi Korpinkynsi, eikä Rohkelikko. Mutta on se lajitteluhattu oikeassa:


Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen.
Siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen.


Eihän tuota lasta olisi voinut lajitella mihinkään muuhun tupaan!  

6.9.18

Ekaluokkalainen





Ensimmäinen kuukausi ekaluokkalaisena on takana, ja nyt uskallan minäkin huokaista. Lapsen enin jännitys karisi jo ensimmäisenä päivänä, ja hän on innokkain ja tunnollisin pieni koululainen, jonka tunnen. Äitinä olen ollut vähän sydän syrjälläni, kun lapsi on pitänyt saattaa tietöiden ohi remontissa olevaan kouluun ysiluokkalaisten kanssa samoille pihoille ja käytäville. Ja kieltämättä jännitin sitäkin, pärjääkö tuo pieni vielä, onko se valmis?

Tirppa on saanut kaikilta koulun aikuisilta hyvää palautetta. On kuulemma tunnollinen, reipas, kaikille ystävällinen ja auttaa muita. Neiti lukee, laskee ja toimii hyvin muiden kanssa yhdessä.

Kotona on sitten nähty se reippauden toinen puoli, kun on mietitty, että tykkääkö se ope minusta varmasti, paruttu sitä, että uusi poika väänsi sormia luokassa kipeästi, eikä kukaan auttanut (kun ei pyytänyt..), itkua tihrustettu ja kumitettu tehtäväkirjaan reikiä, kun "opettaja käski tehdä täydellisiä A-kirjaimia", eikä niistä millään tullut täydellisiä. Rutiineista saa turvaa uudessa arjessa, ja niistä hän haluaakin pitää piirulleen kiinni. Muutokset lukujärjestyksessä ja päiväjärjestyksessä ovat olleet järisyttävän kammottavia, ja epävarmuuden tuomat tunteenpurkaukset ovat koetelleet meitä vanhempia. Koulun alku onkin vaatinut meiltä tuhansia kannustavia sanoja, extra-haleja ja aikaa. Kuvittelin käyttäväni elokuun omiin rästihommiini, mutta olenkin ollut kiinni lapsen kanssa tiukemmin kuin pitkään aikaan.

Terveyttäkin on tarkastettu, ja todettu hyvin kasvavaksi mutta hoikaksi, hyvin näkeväksi ja kuulevaksi.

Minulle vaikein paikka tässä muutoksessa on ollut se, ettei ole enää ketään aikuista, joka tuntisi lapseni hyvin, tuntisi meidän perheemme, ja jolta voisi kysyä miten päivä sujui. Tirppa on vielä luokalla, jolla on yli 40 oppilasta ja useampi opettaja, joten irrallisuus vielä korostuu. Huomaan myös lapsestani, ettei tuo luokkajärjestely sovi kaikille lapsille yhtä hyvin. Vaihtuva opettaja, vaihtuvat tilat, vaihtuvat luokkakaverit, eikä ole mitään omaa tilaa tai paikkaa, edes omaa pulpettia. Lapsi, joka kaipaa rutiineja turvakseen ei ole tuossa systeemissä vahvoilla.

Huolimatta pienistä murheista, saattelen neidin luottavaisena koulun porteille joka päivä. Hän pärjää kyllä, karaistuukin, ja kasvaa tilanteen tasalle. Hän muistaa, että ystävällisyys ei maksa mitään, virheistä oppii ja aina pitää uskaltaa yrittää. Vielä kun pitäisi puoliaan ja uskaltaisi pysyä omana itsenään.  

16.8.18

Syksylippis lapselle

Syksy saapui jo tosissaan tänne pohjoisemmas. Puut vihertävät vielä toistaiseksi, mutta aamuissa on jo kirpeyttä, ja kesäkamppeet on laitettu odottamaan aikaa lämpimämpää. Syksyhattuinventaariossa todettiin vakavia puutteita, joten pääsin ompelemaan Tirpalle uutta hattua.

Lapsen kriteereinä oli lippa, tupsu ja se, että ponnarit eivät paina pipon alla. Kankaat ja tupsun valitsi Ottobren kellarissa ihan itse. Äidin kriteerinä oli valmis kaava, korvat piilossa ja käyttökelpoisuus kouluolosuhteissa. Vähän kieltämättä jännitän, tuleeko näistä "äidin tekemistä" sanomista isommilta.



Valmis kaava jäi vähän haaveeksi, mutta yritystä oli! Ostin tämän kaavan Etsystä, mutta eihän se sitten sellaisenaan sopinut tarkoitukseensa. Kankaan vaihtaminen joustamattomaan mahdollisti sen, että piirsin kaavat kokoa isompaan hattuun ja lisäsin niskapuolelle kuminauhan. Näin saatiin niille ponnareille tilaa ja hattuun väljyyttä. 

Mutta sitten se ompeluohje... Tuo ohje sisälsi huolelliset ja kuvitetut ompeluohjeet, joista joku muu varmasti olisi onnessaan. Minä taas halusin ommella hatun, jossa jokainen sauma EI jää näkyviin ja tunnu karkealta ihoa vasten. Ompeluohjeessa lipankin reuna jätettiin vain huoliteltuna otsalle lakin sisäpuolelle. Joten heitin ompeluohjeet romukoppaan ja vuoritin lakin kauttaaltaan ja piilotin saumat koko hatusta, eritoten lipasta. Nyt ei paina kova saumakohta missään. Lisäksi jätin lipan ulommas lapsen toiveesta, ja siksi se tarvitsi vähän tukikangasta pysyäkseen ryhdikkäänä.

Lopputuloksena on hattu, jota ei tunnistaisi ohjeen esimerkkikuvasta.




Alle kahden tunnin projekti, kankaat melkein naapurista, ja kovin tyytyväinen uuden hatun omistaja. Näitä voisi tehdä useammankin, nyt kun pähkäilyyn ei enää tarvitse käyttää aikaa!



Vuosittaisen välikausi- ja toppavaateinventaarion aika. 
Parittomia sormikkaita ja pieneksi jääneitä kenkiä kaikkialla.
Sanokaa, etten ole ainut?

13.8.18

Apukokin banaanileipä

Huh hulinaa, koulut ovat alkaneet! Koulupäivän jälkeen tarvitaan välipalaa, ja joskus olisi jopa kiva tehdä sitä ihan itse kavereiden kanssa. Tässäpä minun apukokkipätevä banaanileivän ohjeeni. Ohjeessa ei tarvitse vatkainta lainkaan ja pienimmätkin koululaiset tarvitsevat apua vain uunin kanssa toimimiseen. Kuvallinen ohje auttaa työvaiheiden ymmärtämisessä.



Ainekset:

2 kypsää banaania
1 muna
200g turkkilaista jugurttia
1dl voisulaa tai ruokaöljyä
100g sokeria (tavallista tai fariinia, tai molempia 50g)
300g vehnäjauhoja
1tl soodaa
1tl kardemummaa

Jos sinulla ei ole rouhittua kardemummaa, voit käyttää ½tl jauhettua kaardemummaa tai 1tl kanelia. Myös inkivääri ja vanilja passaavat tähän taikinaan.


1. Kuori banaanit kulhoon. Banaanit saavat olla vaikka vähän mustuneitakin.


2. Muussaa banaanit haarukalla.


3. Lisää muna, ja sekoita se banaanin joukkoon.


4. Sulata voi mikrossa, jos valitsit sen taikinan rasvaksi.


5. Sekoita banaanimuussiin rasva ja jugurtti.


6. Sekoita joukkoon sokeri (tai sokerit).



7. Sekoita kuivat aineet keskenään.


8. Lisää kuivat aineet taikinaan ja sekoita edelleen haarukalla. Taikinan ei kuulukaan olla kuplavaa ja sileää.



9. Voitele leipävuoka, tai vuoraa se leivinpaperilla. Kippaa taikina vuokaan ja tasoittele haarukalla.


10. Tarkista kaapista löytyykö sieltä esimerkiksi pähkinöitä tai suklaahippuja. Niitä voit ripotella taikinan päälle, mutta banaanileipä on kyllä hyvää ilmankin.


11. Paista 175 asteessa n. 60 minuuttia. (Pyydä aikuinen avuksi uunin käyttöön, jos et ole jo konkari kuuman uunin käyttäjä!)



12. Anna leivän jäähtyä vuoassa. Nosta jäähtyneenä leikkuulaudalle ja ota siitä siivuja. Ihan ruokaveitsi pystyy leikkaamaan tätä banaanileipää, älä koske terävään veitseen, ellet ole opetellut sitä aikuisen valvonnassa.


13. Nauti kavereiden kanssa välipalaksi tai tarjoa vanhemmille kahvin kanssa.



Me nautimme tänään banaanileipää ennen balettiharjoituksia lasten kanssa.  Tämä sopii myös aikuiseen suuhun, loppu banaanileipä katosi nimittäin nopeasti tanssijoita odottelevien aikuisten toimesta, kun kyytipoikana oli termarillinen kahvia!

8.8.18

Biopohjainen kontaktimuovi testissä

On tehtävä tunnustus. Vihaan kuplia päällystetyissä oppikijoissa. Inhosin lapsena saada käytettyjä kirjoja lähinnä koska niiden päällystämisessä oli aina hutiloitu, ja muovissa oli kuplia tai muruja ja karvoja välissä. Olen tarpeettoman iloinen kun saan muovitettua kirjat säntillisesti ja siististi. Ja siististi muovitettu kirja pysyy hyvänä koko kouluvuoden ajan.

Mutta kieltämättä kaikki uutisointi merien muoviroskasta himmentää iloani vähän. Siksipä olinkin iloinen kun bongasin Suomalaisesta kirjakaupasta Pelloplastin biopohjaista kontaktimuovia. Raaka-aineeksi kerrotaan sokeriruokoetanoli, eikä muovin valmistukseen ole käytetty fossiilisia raaka-aineita lainkaan. Jee! Mutta pikaisella googlettelulla en löytänyt yhtäkään testausta, enkä edes valmistajan infoa tuotteesta. Vannon sen alkuperäisen Pelloplastin kontaktimuovin nimeen näissä jutuissa: se on jämäkkää, asettuu helposti kuplattomasti ja kestää kulutusta. Mutta päätin sitten olla vaikka ensimmäinen, joka testaa onko tuote pätevä, vai aiheuttaako se kuplia aapisiin ja minulle harmaita hiuksia.










Kyllähän tällä biopohjaisellakin kontaktimuovilla saa siististi päällystettyä. Muoviseen verrattuna tämä on selvästi ohuempi, mutta muilta ominaisuuksiltaan ei jää kakkoseksi. Suosikkiominaisuuteni näissä Suomessa valmistetuissa muoveissa on tämä: Pelloplastin kontaktimuoveissa tarttumisessa on pienen pieni viive, eli nopeasti toimimalla vinoon menevän muovin saa hellästi irroitettua ja aloitettua uudestaan, ilman että kirja on pilalla. Erityisen arvostettava ominaisuus silloin, kun kirjojen päällystäminen ei ole tuttua puuhaa.



Näissä muoveissa on ihan pätevät asennusohjeet mukana, mutta annan vielä pari lisävinkkiä:

1. Osta hyvää kontaktimuovia. 20 sentin säästö per rulla ei ole sen arvoista.

2. Varaa hommaan aikaa ja tilaa. Puhtaalla pöydällä ja virkeillä silmillä tämä on helppo homma. Puolenyön aikaan väsyneenä ja kiireessä saa muoviin kuplia ja leivänmuruja.

3. Päällystä kirjat heti kun ne tulevat koulusta kotiin. Muovitus pitää uuden kirjan siistinä, mutta ei pelasta kirjaa enää siinä vaiheessa, kun se on jo rytyssä ja kastunut. 

4. Jos kaikesta huolimatta saat aikaan kuplia ja ruttuja, älä välitä. Yritit parhaasi, ja seuraavan kirjan kohdalla olet taas kokeneempi. Näitä piisaa päällystettäväksi yhdeksän peruskouluvuoden aikana, varsinkin jos perheessä on useampi lapsi. Kun viimeinen muksu pääsee ysiluokalta, pystyt tähän unissasikin.




Onnea koitoksiin!