28.7.14

Meritähtien sukua


"Eli merenpohjassa

Meritähti
tuhat tonnia vettä yllä.



Minä jaksan kyllä,
- sanoi Meritähti -
on litteät pakarat
ja terävät sakarat
ja paineen kestävät kakarat!"

-Kirsi Kunnas-


Taas odotellaan, ihmetellään ja koitetaan olla murehtimatta. Matka jatkuu.

25.7.14

Iltapulahdus





En voi lopettaa tämän kotipaikkamme hehkuttamista, ainakaan näin kesäisin. Seitsemän aikaan illallakin voi vielä saada päähänpiston lähteä uimaan, ja polkaista 500m rannalle.

Minä pääsin talviturkistani hyisessä Kymijoen vedessä, ja todistimme tsiljoonan lentomuurahaisen neitsytlentoa. Otimme sen vihjeenä ja lähdimme kotiin. Ehdimme ihan hyvin iltapalalle. 

Ihana koti. Ihana kesä.

24.7.14

Pyöräntuunauspäivä


Perhevolvomme vanerilaatikon kanssa on riittänyt hiusten repimistä, se kun odottaa takuuvaihtoaan jo helmikuusta asti ja huhtikuussa tehdas pyysi maksamaan postituksen osasta, jonka maksoin kuvitellen sen vauhdittavan jumiutunutta takuuvaihtoa. Noh, odottelen edelleen.

Olen kuitenkin läpeeni kyllästynyt siihen. miten kauhtuneelta ja kauhealta (vettyneeltä, halkeilleelta, haalistuneelta) meidän jokapäiväinen kulkuneuvomme näyttää. Jotain muutosta oli siis saatava, ja naapurin kakarat (?) tarjosivat siihen oivan sysäyksen puhkomalla pyörästä renkaat. 
Siinä sisäkumeja vaihtaessa ihana luottopyöränkorjaajamme nimittäin kiristeli yhtä sun toista mutteria, ja pyörä on taas ajettaessa kuin uusi. Jos pitää silmät kiinni.

Tänään tartuimme Tirpan kanssa toimeen ja pesimme volvoparan perusteellisesti, ja hinkkasimme samalla lähes poishaalistuneet pyörän merkkinimet pois laatikon kyljistä. Kovin alastomaltahan tuo näytti ilman mitään, joten nappasin samalla komerosta ylijäänyttä kalustemaalia ja kakkusabloonin, ja huiskaisin vähän kuviota kylkiin. Jäljessä olisi toivomisen varaa, olisin voinut panostaa esim. maalarinteipin käyttöön, mutta elän siinä uskossa, että tämä on vain väliaikainen harjoituskappalelaatikko, ja uusi on jo matkalla. 

Kyllä tästä kieltämättä vähän parempi mieli tuli. 
Tirpalle ainakin, kun sai osallistua pyörän tuunaamiseen. Ylpeä pieni maalin tupsuttelija. 


23.7.14

Kirjaimien maailmassa



Tirppa ei ole erityisen innostunut piirtämisestä, pääjalkaisille on ilmestyneet mahat, mutta se on aikalailla siinä. Hän kun ei ensisijaisesti piirrä, hän kuvittaa tarinoita. Papereissa on ollut jo vuoden verran ns. vuoritekstiä enemmän kuin kuvia, joidenkin kuvien alalaitaan on sitten päiväkodin tätien tai minun toimestani tulkattu selostuksen perusteella, mitä tekstissä sanotaan ja mitä kuvissa esiintyy. Tarina on aina pääosassa, kuvia neiti piirtää, jos kauniisti pyytää..

Tänä kesänä on sitten harpattu sahalaitateksteistä ihan oikeiden aakkosten maailmaan.
Kylteistä bongaillaan tuttuja kirjaimia: "S niinkuin SIIRI, Äiti onko tämä Siirin kauppa? Apteekin kyltissä on T, mun nimessä on T myös!"
Papereihin on ilmaantunut myöskin noita ensimmäisiä kirjaimia merkkaamaan sitä, kuka kuvassa esiintyy. Tarhakavereiden nimet ja etukirjaimet taitavat olla suosituimpia, hyvänä kakkosena tulevat mummit, A ja K.
Jatkuva kyselyikä on nyt siirtynyt lukemiseen ja kirjoittamiseen, luonnontieteet on siis selkeästi hetkeksi unohdettu. (Paitsi klassikko, "Miksi maito on valkoista jos lehmät syö vihreää ruohoa? Mihin vihreä menee?") Kirjainkysymyksiin vastaan onneksi paljon mieluummin. Kas kun on helpompaa vastata mitä kirjaimia on sanassa kärpänen, kuin selostaa miksi kuu ja aurinko voivat näkyä yhtä aikaa taivaalla..

Ja tällä viikolla tapahtui sitten se kauhistuttavin:

"Äiti, kirjoita mulle malliksi mun nimi"

Ja niin vain neiti kopio nimensä paperille. Kirjain kirjaimelta, jokaisen viivan kohdalla kysyen, meneekö se ylhäältä alas vai toisinpäin.

Kynää hän ei vieläkään pitele joka kerta oikein, mutta nimensä hän osaa kirjoittaa.



Sanon tämän nyt ensimmäisen kerran. Tahdon vauvani takaisin.

21.7.14

Sirkusnorsuja kangaskaupassa

Ostin jo huhtikuussa lapsimessuilta herkullisen palan luomupuuvillatrikoota, joka on kuitenkin odotellut sopivaa hetkeä. Tuollainen muutaman kuukauden hautominen ei paljon ompelevalle varmaan ole mikään kauhistus, mutta itseäni harmittaa kun kaunis kangas ei anna mitään, vie vain kaappitilaa. Jotain oli siis tehtävä.

Teen kummitädillä on kangaskauppa, ja tänään matkasimme takaisin vanhalle kotipaikkakunnalle kolmen naisen ompelupiiriä pitämään. Metriheikki toimi mallinukkena ja vaativana asiakkaana, minä häsäsin mitä osasin ja ammattilaisen varmuudella kummitäti teki loput. 

Hirveästi ei siinä juoruilun, pitsansyönnin ja ipanan kaitsemisen välissä ehtinytkään ommella, mutta tulipahan se eniten vaivannut kangas käytettyä. Siitä tuli simppeli kesämekko reiluilla kasvuvaroilla, malli on H&M :n vitosen kesämekoista apinoitu (koossa 110/116) ja hyväksi todettu.

Mittatikku. Tänä vuonna säärimittainen mekko, ensi vuonna vähän lyhyempi. 


Ei olisi pelkästään mun ompelutaidoilla tullut tälläistä jälkeä. Resorit ja rypytykset eivät tottele minua, ja saumuri on vieläkin vähän pelottava kaveri..


Yritin ommella vähän nukenvaatteitakin, mutta innostus lopahti pitsalla täytettyyn mahaan, ja pakkonysäyksen lopputuloksena oli vauvan housut, joissa toinen lahje oli nurja puoli ylöspäin. Myönsin tappioni ja laitoin tavarat kasaan.

Ihana kun tässä työssäkäyvän ihmisen arjessa on tälläisiäkin inspiroivia hetkiä hyvässä seurassa. Jaksaa taas herätä puoli viideltä.

20.7.14

Kummipoikasen syntymäpäivä




Tämän viikonlopun vietin taas Tirpan kanssa kaksin, ja jäi aikaa leipomiselle. Hyvä niin, koska kummipoikanen halusi bussikakun synttäreilleen.

Kuumat kelit tekivät tepposiaan, yksityiskohdat piti lisätä kakkuun jääkaapin oven raosta, ja jälki on paikkapaikoin sen mukaista. Mutta onneksi kaksivuotias ei ole maailman kriittisin asiakas, ja palkitsi tekijän haltioituneilla "BRUMMMM Bruuuum, Ohhoh, Bsssss" huokailuillaan.

Sisällöltään kakku on kääretorttupohjaa, suklaamoussea, kermavaahtoa ja vadelmahilloa. Hyvinkin tavallista siis. Päällinen on valkoista sokerimassaa ja keltaista ja mustaa marsipaania. Vipattavat pursotukset ovat pikeeriä ja renkaat pysyvät keksien avulla ryhdissään. Marsipaanin ja kakun välissä on kuohkea voikreemi.

Oli ilo tehdä taas vähän monimutkaisempaa kakkua, töissä olen tehtaillut mansikkakermakakkua toisen perään...

16.7.14

Huolia vailla



Lapsen elämä on huolia vailla. Kesä on lämmin, vesi on kirpeän kylmää, jäätelö on makeaa ja uudet ystävät kultaakin kalliimpaa.

Minusta tuntuu, että itse seison tuon ilon reunamilla. 12 päivää olen vielä tuntemattomia murheita täynnä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...