14.9.14

Viikonlopun ilopilkku


Sain lopeteltua pienimmäiselle pipon, joka jopa kelpasi ja mahtui. Isäihminen kävi isäviikonloppuilemassa ja sain torkkua sohvalla päänsärkyäni pois kokonaiset kolme tuntia. Samainen henkilö toi myös pipareita, joilla lahjoin lapsen valokuvaan.

Sen lisäksi ollaan syöty kanakastiketta, nukuttu päiväunia, siivottu, pyykätty ja tehty hiekkakakkuja. Kaikkea mediaseksikästä siis.

12.9.14

Pieni juhlan paikka

Iloitse pienistä, iloitse usein.

Huomenna on tavallaan vuosipäivä, kokonainen vuosi saman leipomon lämmössä. Saahan sitäkin juhlia.

Lehtitaikinaa, vadelmahilloa, maustamatonta tuorejuustoa, puolukoita ja mustikka.
Lehtitaikinaa, salamia, paprikaa, smetanaa+tuorejuustoa ja ruohosipulia.

Tein minijuhlan kunniaksi minipieniä leivoksia, yhden haukun kokoisia. 

10.9.14

Koditon ja kelpaamaton

Neuloin tuossa pipon, jolle ei tuntunut löytyvän omistajaa. Se ei näyttänyt keneltäkään tutultani. Eräs ystävä sitten totesi, että siinäpä loistava iskurepliikki: "Tässä sulle pipo, ite tein ja saat sen ku se näyttää ihan sulta."

En ole ikinä ollut hirvittävän hyvä flirttailussa tai deittailussa. Minun viehätykseni ei ole mystisyydessä, keimailussa ja vihjailussa.



Olen parhaimmillani rennossa syvään ystävyyteen ja yhteenkuuluvuuteen perustuvassa parisuhteessa. Olen onnellinen ulkoilmassa, metsässä sienessä, pulkkamäessä tai pyöräilemässä. Olen omasta mielestäni kauneimmillani heti saunan jälkeen, ilkosillani, märissä luonnonkiharoissani ja punaisine poskineni. Pynttäytyneenä "parhaimpiini" tunnen oloni ulkopuoliseksi ja teeskennellyksi. En pidä kotiani moitteettoman siistinä ja sisustettuna, mutta laitan hyvää ruokaa, paljon ja usein. En harrasta joogaa, kuntosaleilua tai kielikursseilua, vaan neulon sohvannurkassa kroonisesti elokuusta maaliskuuhun ja lopun vuodesta ahmin kirjoja parvekkeella istuskellen. En ole rikas ja menestynyt uranainen, mutta teen kovasti töitä elättääkseni itseni ja lapseni. En heilu keikkalavojen edustalla kesäfestareilla, mutta tanssisin mieluusti valssia olohuoneessa sunnuntaisin. En tiedä kuka julkkis seurustelee kenen kanssa, mutta jaan mieluusti päivän hesarin ja kahvihetkeni jonkun kanssa. En ole äitinä mikään pyhimys, hermo palaa ja usein, mutta tyttäreni on minulle kaikki kaikessa, ja mukana kaikessa. Puolisona olen (olin) aina rakkaimpani tukena, tarvittiin sitten opinnäytteen kielioppitarkistusta tai perusteellista hartiahierontaa.

Tiedän, etten täytä mitään "tälläistä naista kaipaisin rinnalleni" kriteerejä, mutta tälläinen nyt satun olemaan, vähän tylsä. Ennen se riitti.

Ja se pipo on tuo sinapinkeltainen ja isotupsuinen. Sillekään ei taida löytyä kotia, mutta se on kuulkaa oikein kiva ja pätevä pipo se. Pidän sen sitten itse.

9.9.14

Ihan oma sienikori

Tirppa ostatti itselleen kolmen euron sienikorin eräältä kojumyyjältä. Ihana ostos sinänsä, mutta käsittelemätön puupinta olisi ollut pilalle värjäytynyt jo ensimmäisestä mustikkaretkestä. Ei siis auttanut kuin ottaa pensseli käteen ja sutia siihen suojaava maalipinta. Leikkihellasta jäi reilusti kivaa mintunvihreää, joten sillä mentiin. 





Pohjastakin maalattu kori jätettiin kuivumaan rypistetylle alumiinifoliolle, ja sen kuivumista odotettiin malttamattomana useampi päivä. Tarkoitus oli maalata koriin vielä kuvioita työkaverilta saaduilla akryylimaalinlopuilla, mutta kärsimättömyys vei voiton. Sadepäivänä sitten.

Kori on ollut käytössä, ärsyttävyyteen asti. Se on ollut mukana kaupassa, päiväkodissa, mummilla, mimmulla, mustikassa ja päiväunilla. Jos itse vielä vaihdan käsilaukun pärekoriin, saa tulla puhumaan järkeä.


On hyvä päivä muistella menneitä askarteluja. Sillä tänään vietämme aikaa kuumehoureissa sängynpohjalla. Tai ainakin pienimmäinen, minä odotan vielä vuoroani..

8.9.14

Niin maanantai (ja yksi pikainen arkiruoka)

Joskus päivä on vain maanantai. 

Heräät torkutettuasi kelloa kerran liikaa. Aamu menee aikaa kiinni juostessa. Työmatkalla on niin paljon sumua, ettei eteensä näe, ja etuvalo on palanut. Sadekuuro yllättää viimeisessä ylämäessä. Työpäivä venyy puolellatoista tunnilla ja päiväkodille ehdit nippa nappa ajoissa, selkä hiestä märkänä ja läähättäen. Olet jo henkisesti varautunut pitkään ja rauhalliseen iltapäivään sohvannurkassa pikkukakkosen parissa, kun päiväkodintäti iloisesti toivottaa "nähdään sitten illalla vanhempainillassa!"

Ei ole tosissaan. Vaan on se.

Kaupassa ei tee mieli mitään, vaikka nälkä on niin että näköä haittaa. Jotain nopeaa, hyvää, terveellistä ja riittoisaakin saisi olla. Juokset "en tahdo kärriiiiiiin" huutavan lapsen kanssa kaupan läpi ja nappaat punaisella lapulla merkattuja tuotteita sillä perusteella, että näit joskus jossain jonkun ohjeen joka meni suunnilleen näin.

Kun kodin ulko-oven sulkee, maanantai jää ulkopuolelle.


Kurkistus jääkaappiin, kaikkea on. Muoviton syyskuu ei kyllä toteudu, vaikka kauppapusseja en olekaan ostanut.


Kana-sienipastan ainekset esille.



Pasta kiehumaan, apukokki pilkkomishommiin. Pikkusienet pilkkoo näppärästi näin. Ei tarvitse murehtia sormenpääsopista.

Paistelen sienet ja pyöräytän kanatkin pannulla. Vähän bonjouria ja mausteita, ja kypsä pasta siihen sekaan.


Kauniisti katetussa ruuassa on aina juhlan tunnelmaa, silloinkin kun ateria on kasattu pikaisesti puolivalmiista raaka-aineista. 

Ja kaikki on parempaa parmesaanilla.


Nyykähtänyt rucola kaipasi vain vähän vettä, siitä riittää monelle ruualle vielä. Pyh pah punaiselle lapulle.


Monipuolinen ja värikäs tämä ruoka ei ole, eikä edes täysjyväpastaa. Se meille suotakoon.


Tukka takussa, sormin maisteltua.


Vanhempainiltaankin ehdimme, ihan ajoissa ja vielä suihkun kautta. Neuloin jutellessa ja kokoustaessa melkein kokonaisen pipon ja T piirsi puoli riisiä paperia molemmin puolin.

Huomenna ei ole ainakaan maanantai enää. Ja jääkapissa on ruokaa valmiiksi, nälkäisenä kotiutuville.


Huomenna me katsotaan pikkukakkosta.

7.9.14

Kasvishuijausnugetit

Haluaisin esitellä teille ruokalajin, jolla huijasin aupair-aikanani isäntäperheen lapsen syömään kasviksia. Tirpalla ei kasvisnirsoutta ole havaittavissa, mutta on tämä kivaa muutenkin.


Kasvishuijausnugetit

Perunoita
Sipulia ja sipulinvarsia
Paprikaa
(tai muita kivoja kasviksia)
Kananmunia
Jääkaappijämiä, tässä tapauksessa kinkkua ja koskenlaskijamurua


Keitellään ensin perunat ja porkkanat. Sillä aikaa silputaan sipulit, kevätsipulinvarret, paprikat yms. Jos lapsi on innokas auttamaan, mutta veitsen käyttö on vielä sanalla sanoen huteraa, on tuollainen pikakokki tosi näppärä.


Sekoitellaan näistä kaikista ja mausteista (suolaa, pipuria, paprikamaustetta ja muuta maun mukaan) iloinen mössö. Voin kertoa, ei ole raakana kovin herkullisen näköistä...


Vehnäjauhotetulla pöydällä taputellaan taikinasta pari senttiä paksu matto, josta lapsi saa ottaa muoteilla kuvioita. Jos haluaa säästyä sotkulta, massasta voi myös tehdä palluroita ja edetä seuraavaan vaiheeseen. Muodot paistetaan öljyssä pannulla kunnes ne ovat kullanruskeita. (Kärähtävät helposti, toim. huom.)



Lasta ei tarvitse käskeä kahdesti syömään, kun ruokana on sydämiä, tähtiä ja kukkasia.


Varsinkaan kun tämä on ehdottomasti niitä saa-syödä-ketsupin-kanssa ruokia. Ketsuppihymynaamat tekevät kaikesta vielä vähän parempaa, uskallan vannoa tämän jo yhden lapsen äitinä..

My Little Pony ja suurisuinen lapseni


Lähikaupassa Tirppa kiskoi minua hihasta ja kuiskutti kovaan ääneen. "ÄITIIII, kato nyt, tuolla, kato kato kato!"
Maitohyllyllä oli nuori mies, jonka irokeesi loisti kaikissa sateenkaaren väreissä.
"Äiti, kato nyt ton pojan tukkaa!"
Hävetti. Miksi aina ja kaikkialla KAIKKI pitää sanoa ääneen? Pyysin, että puhuisimme aiheesta vasta kotona.
Pojan osuessa kohdalle, ei pikkulikka sitten enää kuiskannut, vaan kajautti kuuluvasti:
"ÄITI KATO NYT! Tolla pojalla on Rainbow dashin tukka! Kato miten iiiiiiiihanat hiukset, ihan ku my little poneilla!"

Se nuori mies pöyhäisi hiuksiaan ja hymyili lapselle leveästi.
Terveisiä vain, olet lapseni mielestä niin ihana kuin poika nyt vaan voi.

Minäkin taisin oppia jotakin. Se mitä minä pidän erikoisena, on lapsen mielestä erityistä. Ja sen saakin sanoa ääneen, kehuja kun ei tässä aikuisten maailmassa liikaa anneta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...