11.6.17

Esteetön luontopolku Napapiirillä


Eniten kävelykyvyn heikkenemisessä ärsyttää se, etten voi enää heittää selkään repullista eväitä ja lähteä lapsen kanssa pienelle päivävaellukselle. Te tiedätte, että meidän perheessä on tehty reissuja kansallispuistoihin jo ennen kuin ipana oppi kävelemään itse. Metsä antaa minulle voimaa ja rauhaa, se hiljentää päässä säksättävää stressikelloa tehokkaammin kuin mikään muu.


Onneksi tässä ihan liki, napapiirillä 20km Rovaniemen keskustasta, on kivan mittainen Könkäänsaaren esteetön luontopolku. Kilometrin verran tasaista ja leveää reittiä metsän keskellä ja koskien varrella.


Reitti on merkitty helpoksi kävellä ja vaativaksi pyörätuolille. Jos ei lasketa muutamaa talven jäljiltä rikkoutunutta lankkua (jotka varmasti korjataan pian!) niin vaativuus varmaan riippuu käyttäjästä. Minulle reitti oli kuljettavissa ilman avustajaa tai sähköjä, vaikka reitin esittely niitä suosittaakin. Hankalin kohta on varmaan isolle sillalle vievä nousu, mutta jos käsivoimat riittää niin siitäkin selviää itsekseen.

Lastenrattaiden kanssa tämä  leveä lankkupolku on ideaali, ja pienille kävelijöille kiva ja turvallinen ensimmäiseksi luontopolkukokemukseksi. Lapsille ja lapsenmielisille reitin varrella on myös kivoja infotauluja ja bongaustehtäviä.


Puolivälissä reittiä on kiva kota-alue, jossa on hyvät tulistelupaikat vaikka paistaa vähän makkaraa ja syödä muut eväät. Alueen vieressä on myös esteettömästi saavutettava iso kaiteellinen laituri, johon pääsee katsomaan kuohuvaa vettä läheltä. Se oli valitettavasti tällä reissulla turvallisuussyistä suljettu, ilmeisesti jäät olivat rikkoneet laituria. 


 Nyt oli loistava aika käydä tällä kierroksella, hyttysiä ei vielä ollut, aurinko lämmitti puiden välistä ja ainakin näin illemmalla saimme olla reitillä ihan kahdestaan.


Kiireisen kevään jälkeen on hyvä huomata, että tämä miniretki tuli tarpeeseen. Nutturaa ei kiristä enää yhtään niin pahasti, ja pitkän, pitkän, PITKÄN talven jälkeen on ihana nähdä miten luonto alkaa heräillä pikavauhdilla. Toukokuun lopun nollakelit, lumikuurot ja jäinen joki jäivät taakse, ja nyt on yritettävä nauttia tästä kesästä. Viime vuonna tarvitsin jo elokuun lopulla pitkähihaisia vaatteita, syystakkia ja villasukkia, joten kesä täällä on todellakin lyhyt ja vähäluminen!

Ilokseni saamme reilun viikon päästä vieraita kotikulmilta, ja pääsemme jakamaan näitä kesäfiilistelyjä rakkaiden kanssa. Ties vaikka päädyttäisiin tälle reitille silloinkin.

30.5.17

Raparperipiirakka ilman kippotiskiä

Blogissa tulee jaettua kivoja reseptejä. Mutta ihan oikeasti, aina ei ole aikaa, jaksamista tai osaamista tehdä kaikkea ihan itse. Ystävillenikin sanon, että jos tekee mieli laskiaispullaa hetinyt, muttei ole ikinä onnistunut leipomaan pullaa, niin raakapakasteet on hyvä oikoreitti. Kaikki saavat laskiaispullaa, keittiössä ei ole kippotiskiä kattoon asti, äidillä ei ole pinna kireällä ja lapset pääsee osallistumaan niihin kivoimpiin vaiheisiin: pullien voiteluun, raesokerin ripotteluun ja syömiseen.


Joten kyllä, ammattileipurikin saa fuskata. Murotaikinan pitäisi saada tekeytyä jääkaapissa, mutta kun haluan saada piirakkaa nopsaan kahvipöytään, nappaan pakkasesta valmistaikinan, annan sen sulaa vähän ja painelen vuokaan. Eihän siitä yhtä hieno tule, kuin itse tekemällä ja kaulimalla, mutta minkäs teet, jos aika on kortilla ja yllätysvieraat jo kynnyksellä. (Ja vinkkivinkki: sitä murotaikinaa voi tehdä isomman satsin kerralla ja pakastaa piirakan kokoisia annoksia tälläisten tilanteiden varalle!)

Neljä vartta raparperia kuorittuna ja pilkottuna piirakkapohjan päälle.

Purkilliseen kermaviiliä sekoitetaan yksi muna ja sokeria desi tai puolikas ja vaniljasokeria. Ja tämän mahtuu sekoittamaan ihan siinä kermaviilin omassa kipossa. Siitä sitten suoraan piirakan päälle ja piirakka uuniin.

200 astetta, noin 40 minuuttia alatasolla.

Koristeeksi laitoin tällä kertaa mansikoita kun niitä lähikaupasta jo sai, mutta maistuu tämä ilmankin.


Ja kas, vieraiden ehtiessä meille asti, on piirakka valmis, eikä keittiön sotkustakaan tarvitse murehtia. Mutta älkää vaan kertoko konditoriaopettajalleni, häpeäisi varmaan silmät päästään.. ;)

21.5.17

Tirpan kirjahyllyllä: Roald Dahl - Nilviöt

Meillä luetaan paljon kirjoja, ja joskus olen kirjavinkkaillutkin Instagrammin puolella. Monesti on mieleni tehnyt kirjoittaa kirja-arvosteluja bloginkin puolelle, mutta tuntuu hassulta arvostella lasten kirjoja näin aikuisena, joten pyysinkin tuota lasta kertomaan suosikkikirjoistaan ihan omin sanoin. Tämä arvostelu on kirjoitettu sanasta sanaan kuusivuotiaan selostuksesta.


Millaisia hahmoja kirjassa on?

Rouva Nilviö ja Herra Nilviö, jotka on pahoja ilkeitä ihmisiä jotka laittaa toistensa spagettiin matoja ja sänkyyn sammakkoja. Ja hullunkurisia apinoita, joita Herra Nilviö pitää häkissä ja käskee seisoa ylösalaisin. Niissä apinoissa on äiti ja isä ja kaksi vauvaa. Ja lintuja, ja pieniä poikia jotka halusi kiivetä puuhun eikä tienneet että siellä on liimaa, millä pyydystetään lintuja lintupiirakkaan.

Mikä oli paras kohta?

Se kun pojista meinattiin tehdä piirakkaa ja sitten pojat keksi että ne on vaan housuista kiinni liimalla puussa ja ne lähti karkuun ja housut jäi puuhun ja ne juoksi karkuun paljaat pyllyt vilkkuen.


Kuka on tarinan sankari?

Se punkerolintu joka puhuu sekä apinaa että lintua. Ja kekseliäät apinat!

Saako paha palkkansa?

Saa! Että kun ne oli hakemassa pyssyjä millä ne ampuisi uuden linnun, niin sillä aikaa apinat ja linnut laittoivat niiden kotiin liimaa kattoon ja laittoi kaiken kotona ylösalaisin samoille paikoille. Ja kun ne tuli kotiin niin niille tuli ajatus että ne on ylösalaisin, ja linnut oli laittanut niiden päähänkin liimaa ja sitten ne rupesi seisomaan päällään ja kutistui kunnes jäljellä oli enää vaatemyttysiä ja kaksi kenkäparia. Ja voitko äiti lisätä vielä että jäi myös kävelykeppi ja lasisilmä!



Mitä pidit kirjasta?

Oli hyvä, koska siinä oli hassuja kohtia, ja hyviä ja pahoja tyyppejä, esimerkiksi se lintu ja apinat ja Nilviöt.



* Äidin näkökulma:
Roald Dahlin kirjoja lukiessa on aina sama fiilis: Voiko tätä edes lukea ääneen? Tämäkin kirja keikkuu pitkään siinä rajalla, ovatko hahmot jo liiankin ilkeitä, ällöjä ja häiritseviä. Voiko lastenkirjan pahis oikeasti suunnitella tekevänsä pienistä lapsista piirakkaa? Loppupelissä hyvä voittaa kekseliäisyydellä ja yhteistyöllä, ja paha saa palkkansa. Kirjaa lukiessa juteltiin paljonkin siitä, miten muita ihmisiä ja olentoja kohdellaan, ja miten Nilviöt ovat kamalia jopa toisilleen. Ja huolimatta siitä, että kirja on välillä kamala ja ällöttävä, on se samaan aikaan myös hullun hauska. Ei silti ihan herkimmille pienille lapsosille!



Kirjavinkkejä meille ja muille saa jättää kommentteihin!


14.5.17

Tavallisen ihana äitienpäivä, päivä kuvina



Lapsen kanssa yhdessä laitettu aamupala.


Eilen Euroviisujen sivussa leivottu kakku ja maailman ihanin äitienpäiväkortti.


"Tervetuloa äitienpäiväaamiaiselle!"


Muru. 


Voileipä ja kuppi kahvia. Mies vastapäätä ja lapsi vieressä. Paljoa muuta en kaipaisikaan.


Ylimitoitettu kakku. Mutta niin hyvää!


Äidit pääsi ilmaiseksi Pilke-tiedekeskukseen äitienpäivänä. 


Rakennettiin linnoja pahvilaatikoista ja laulettiin metsäkaraokea.


Tutustuttiin metsään liittyviin ammatteihin.



Äitienpäivään liittyy välillä turhankin kovia odotuksia. Aamiainen sänkyyn, superkiltit lapset ja jonkun muun kokkaamaa ruokaa. Itsekin huomasin odottaneeni hemmottelua ja hössötystä, vain huomatakseni että äitienpäivä on parhaimmillaan kun tekee niitä asioita mitä yleensäkin. Puuhailin keittiössä apukokin kanssa, pelasin Unoa olkkarissa, vietin iltapäivän tiedekeskuksessa, tein pikawokin ja avasin tenttikirjat samalla kun ipana katsoi piirettyjä. Tavallinen päivä äitinä. Niitä minä joskus itselleni itku kurkussa rukoilin, tavallisia päiviä perheeni kanssa.

Vadelma-suklaakakku äitienpäiväksi

Tämä resepti on ollut minulla käytössä jo vuosia ja toimii aina vain. Glorian ruoka & viini -lehdestä alunperin bongattu ohje oli nimeltään "Vadelmainen paholaisenkakku", mutta jotain muutoksia ohjeeseen on päässyt livahtamaan omassa käytössäni. Paistoin kakun 22cm irtopohjavuuassa, ja meidän pieni perheemme syö tämän kokoista kakkua vielä ylihuomennakin.. pienelle porukalle ohjeen voi siis huoletta puolittaa, tai kutsua naapuritkin kahville!


Pohja

100 g tummaa suklaata 
4 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
4 dl sokeria
1/4 tl suolaa
2 kananmunaa
200 g ranskankermaa
1 dl rypsiöljyä
1 tl valkoviinietikkaa
2 dl kuumaa
vettä

Rouhi suklaa pieneksi, ja sekoita suklaa ja kuivat aineet kulhossa. Lisää kananmunat, ranskankerma, öljy ja viinietikka. Sekoita tasaiseksi. Lisää kiehuvan kuuma vesi ja sekoita. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Paista uunin keskitasossa 175 asteessa noin tunti ja 10minuuttia. Anna kakkupohjan jäähtyä vuuassa, älä kumoa. Laita kuitenkin foliota ympärille, ettei kakun kosteus karkaa.

Tässä kakkupohjassa on vaikea epäonnistua, mitään ei tarvitse vatkata juuri sopivaksi vaahdoksi, ja suklaakin sulaa kuuman veden vaikutuksesta taikinaan.


Täyte

4dl vispikermaa
250g mascarponejuustoa
400g vadelmia 
(1dl hyytelösokeria)
sokeria maun mukaan

Jos käytössäsi on vain  ulkolaisia pakastevadelmia kuten itselläni, kiehauta vadelmat kattilassa ja sekoita joukkoon desi hyytelösokeria. Anna jäähtyä ja sekoittele välillä. Vatkaa kerma vaahdoksi, ja sekoita joukkoon vadelmat ja mascarponejuusto. Tarkista maku ja lisää sokeria jos siltä tuntuu.


Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan, ja tasaa päällimmäisestä kerroksesta vähän hattua pois. Jos pohja on paistunut mehukkaaksi, se ei kaipaa kostuttamista. Täytä kakku vadelma-mascarponevaahdolla. Kääri kakun ympärille kelmua ja laita yön yli jääkaappiin. 
(Jos kakku on hoppu saada samana päivänä tarjolle, voit kostuttaa kakkua vähän maidolla. Päällimmäinen kerros voi kaivata sitä vaikka saisikin mehustua yön yli.)

Päälle voikin kasata sitten koristeeksi rennolla kädellä vähän mitä tahansa. Tämä kakku sopii täydellisesti pienten koristeltavaksi, enemmän on enemmän ja vähän sinnepäin näyttää parhaimmalta! Tämän kakun päällä on marjoja, marenkimuruja ja sitruunamelissaa. Marjojen alle sipaisin vähän täytettä, että pysyvät paremmin. 


10.5.17

DIY Tianan mekko ja äidiltä opitut taikasanat

Minun äitini on ihana. Jo silloin kun olin itse pieni, äiti taikoi meille naamiaisasut, synttärikakut ja koulun myyjäisiin mokkapaloja ja pikkupitsoja. Silloinkin kun oli jo ollut pitkän päivän ravintolakeittiön hellan ääressä ja tuli kotiin iltamyöhällä rättiväsyneenä. Pienenä se teki äidistä minun sankarini. Vähän vanhempana ihmettelin, miksi hän viitsi vaivautua, eikö helpommallakin pääsisi. Nyt kun olen itse äiti, taidan ymmärtää.


Pitkän päivän päätteeksi ajoin kangaskauppaan, penkasin palalaareja ja ompelin pitkälle yli puolenyön. Koska lapseni pyysi kauniisti uutta tanssimekkoa tanssiharrastuksen kevätesitykseen. Koska tälläisissä asioissa ei tarvitse sanoa "ei" minkään periaatteen vuoksi. Koska tahdon ilahduttaa lastani. Koska se säihke silmissä ja halaus kiitokseksi on syytä riittävästi.

Ei siitä täydellinen tullut, kasvuvaraakin mitoitin vahingossa ainakin vuodeksi. En silmät ristissä enää silittänytkään sitä, vaikka varmasti olisi kannattanut. Mutta tässä mekossa pystyy tekemään burpee-hyppyjä ja kuperkeikkoja. Se on sisältä pehmeää trikoota, helppo lapsen itse pukea, ja varmasti sata kertaa kestävämpi kuin vastaava marketin lisenssituote.

Tanssiesitys kesti kaksi minuuttia, lapsen hymy koko päivän, mekko todennäköisesti vuosia. Mutta nämä muistot pysyvät vuosikymmeniä.


Pienenä olin varma, että minun äidilläni vaan on enemmän aikaa käytettävissä. Olinhan nähnyt monet kerrat, miten äitini peitteli meidät lapset yöunille, kääri hihansa ja sanoi taikasanat: "Yössä on monta tuntia." 

7.5.17

Ensin huolto, sitten huvit


Täälläkin alkaa näkymään tietä lumen ja jään alta, ja kaivoimme ipanan polkupyörän esille talviteloilta. Pitkään harkinnassa oli ostaa tälle kesälle uusi pyörä, mutta päätimme pärjätä tämän apupyörävaiheen vielä tällä, ostetaan uusi sitten kun appareista päästään, ja kouluun saa ajella uudella pyörällä.

Ennen kuin polkupyörän voi viedä tielle, oli syytä tehdä pieni keväthuolto. Pumppasimme renkaat, tarkistimme heijastimien kunnon ja nostimme apupyöriä pykälää ylemmäs. Lisäksi vaihdettiin satula ja ohjaustangon kädensijat, jotka olivat eniten kärsineet pyörän lukuisten omistajien ja käyttövuosien aikana. Vielä olisi syytä nostaa ohjaustankoa ja satulaa vähän, mutta siihen ei meiltä kotoa löytynytkään sopivaa jakoavainta, joten taidamme ulkoiluttaa pyörää sittenkin pikaisesti pyöräkorjaamon kautta, saadaan säädöt kohdalleen. Kypäräkin tarkistettiin ja todettiin sopivaksi ja ehjäksi.



Itsekin muistan lapsuudestani nämä pyörän keväthuollot, kun kaiken virallisen huoltoähistelyn jälkeen oli minun vuoroni tehdä osani. Vein pyörän ulos, otin ämpäriin vettä ja tipan tiskiainetta, ja hinkkasin pyörän hohtavaksi. Kyllä kelpasi ajella!



Joko teillä avattiin pyöräilykausi?
Sanokaa, että jossain muuallakin on lämpötila nollassa ja satelee hissuksiin lunta..


Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...