22.8.10

Ei nimi miestä..

Lapsen isäihmisen kanssa olemme joskus vuosia sitten maanneet yömyöhään valveilla puhuen yhteisestä tulevaisuudestamme ja leikitelleet tulevien lasten nimillä. Nyt kun on tosi kysymyksessä, ei isäihmisestä ole näköhavaintoja. Ja makaan yksin valveilla pohtien nimeä tulevalle lapsellemme.

Tyttölapselle minulla olisi nimi. Vahva ja herkkä, perinteikäs ja kansainvälinen, täydellinen siis. Ainakin mielikuva-asteella.
Mutta koko raskauden minulla on ollut vahva tunne siitä, että sisälläni kasvaa pieni pojan alku. Eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, minkä nimen haluaisin pojallemme. Nimen pitäisi olla merkityksellinen, kaunis äännettäessa molemmilla äidinkielillämme, ja ennen muuta sen pitäisi olla oikea nimi juuri tälle pojalle ja sille miehelle, joka hänestä toivottavasti kasvaa.
Juuri tähän pohdintaan tarvitsisin selän silittämistä, hiljaista supinaa peiton alla, yhteisymmärrystä. Minusta ei ole nimeämään yksin (edes alustavasti) meidän poikaamme.

Sanotaan, ettei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Moni kaunis ja sopiva nimi onkin mielikuva-asteella pilalla, koska "tunsin joskus jonkun sen nimisen, eikä hän ollut mukava ihminen".

Joten laitan matkaan pienen toiveen siitä, että lapsi syntyessään kertoo pelkällä olemuksellaan kuka on ja mikä nimi hänelle sopii. Toivon myös, että huolimatta isäihmisen tämänhetkisestä pakoilusta hän ymmärtäisi olla aidosti läsnä lapsen syntyessä ja siitä eteenpäin, että hän tuntisi lapsen enemmän kuin vain nimeltä, jonka minä valitsen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...