6.9.10

Pitää aloittaa jostakin.

Tähän mennessä äitiyden sanakirjamääritelmä minun kohdallani olisi: sarja eeppisiä kriisejä. Ja mitä olen lapsiperheiden elämää seurannut, asia ei tule muuttumaan seuraavan 18 vuoden aikana. Nyt painin ehkä vastahankaisen, jääräpäisen ja itsekkään isäihmisen aiheuttamissa (ja oman jääräpäisyyteni ruokkimissa) kriiseissä, mutta odotan toki innolla synnytystä (kaiken kuulemani/lukemani mukaan vähemmän hehkeää), ensimmäisiä kuukausia neljän seinän sisällä yötäpäivää huutavan käärön kanssa (muistelkaapa viime tammikuun säätä!), kaikkia niitä uhmakausia, ja kun uhmakaudet joskus kymmenvuotiaana hellittävät, murrosikää.
Tiedän meneväni asioiden edelle, mutta joskus kriiseissä parahin klisee "kaikki kyllä järjestyy" ei auta mitään. Pitää vain ajatella: "tyttö, siulla ei ole vielä hajuakaan siitä miten vaikeaa voi äitiys olla." Ja jostain löytyy voimia puskea itsensä seuraavaan päivään.

Olen viikolla 20 raskaana. Toukokuussa tuntui mahdottomalta, että pääsisin tänne asti. Uutta tulokasta äiti-maailmassa peloteltiin varhaisilla keskenmenoilla, np-ultran ja veriseulan tuloksilla, kiellettyjen ruoka-aineiden listalla, listalla mahdollisista raskausoireista, ja asiaan perehtyneet tietävät, että syyllisyys-pelottelu-linja toimii myös toista/kolmatta/jne-kertaa junaan hyppääviin äiteihin.
Jotenkin tämäkin alusta alkaen epätäydellinen raskaus on siis venynyt puoleen väliin. Raskaus ei mennyt kesken ennen ensimmäistä neuvolaa, ei ennen ensimmäistä ultraa, ultrassa oli eläväinen ja täydellisesti muodostunut lapsenalku, ja kaiken pelottelun jälkeen se tuntuu saavutukselta. Hyvä minä ja itulaps! Vaikka näinhän sen biologisesti kuuluukin mennä.

On meillä hankaluutemmekin ollut. Ja useastikin olen herännyt keskellä yötä miettimään "onko se siellä vielä, kasvaako se, kaikki hyvin pikkuinen?" ja muuta järjetöntä. Muutaman ikävämmän puoleisen sattuman takia olen käynyt extra-käynneillä neuvolassa, ihan vain huojentamassa mieltäni sillä äänellä, joka syntyy kun itu antaa monoa anturille. Piruako minä olen hänen aamu-uniaan häiritsemään!
Nyt saisi sitten rentoutua ja nauttia raskaudesta. Edelleen jatkuva pahoinvointi ja virtahevon ulkomuoto kuuluvat nautittavien asioiden listalle. Kippis! Kulaukset jätän muille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...