11.9.10

Rakkaudesta

Puran viimeisiä muuttolaatikoitani eron jäljiltä, ja se kirpaisee. Pakkasin puolet kaikesta mukaani, ja kasaan niistä uutta elämää itselleni. Kannan sisälläni lasta, joka on puoliksi sinä. Mutta tuntuu usein siltä, että pakkasin mukaani kaiken sen rakkauden, mitä meillä oli. Se on minun kannettavanani, minun täytyy saada se sopimaan sisustukseen.

En voi väittää, ettenkö vihaisi isäihmistä aika ajoin. Etten inhoaisi hänen tekemiään ratkaisuja. Ettenkö turhautuisi, kun hän tunnustaa rakkauttaan nyt jo toiselle. Mutta en voi myöskään pakata omaa rakkauttani muuttolaatikkoon ja jättää sitä sinne. Se viimeinen muuttolaatikko nurkassa on purettava, tai heitettävä pois. Enkä minä ole valmis luopumaan rakkaudestani.



Tillittelen mahavaivan kanssa iltaisin, tunnustellaan toisiamme ja maailmaa, eikä se tunnu pahalta. Rakkautta tämäkin on, hiljaista, varovaista, epävarmaa, mutta rakkautta yhtä kaikki. Me nukahdamme sylikkäin, hyräillen ja hymisten, enkä kaipaa muuta kuin sitä raskasta puhallusta niskaan, kun isäihminen nukahtaa ensin.

2 kommenttia:

  1. Voimia ja jaksamista sinne!

    VastaaPoista
  2. Voimia!

    Keräät nyt sitä rakkautta, jotta voit sitten keskittää sen kaiken mahavaivaan kun se syntyy. Katsella sitä iltaisin ja vain rakastaa sitä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...