26.9.10

"Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan sen voittamista"

Raskaana ollessa pelko saa ihan uuden merkityksen.

Kysymykseen "mitä pelkäät?" vastasin ennen, että jännitän korkeita paikkoja, saan ajoittaisia pelkokohtauksia pimeillä kaduilla ja inhoan monijalkaisia ötököitä. Mutta mikään noista ei tunnu vatsanpohjassa painavana, ahdistavana möykkynä, ne eivät ole ajatuksena mörköjä sängyn alla. Ne ovat epämiellyttäviä. Se siitä.

Nyt pelot tulevat uniin katastrofiaaltoina. Mitä jos lapsi ei olekaan terve? Kuinka minä sitten jaksan? Mitä jos minä sairastun? Onko vauva vielä hengissä siellä vatsanpeitteiden takana? Miten synnytys menee? Mitä jos minusta ei ole äidiksi? Entä jos unohdan sen, satutan sitä vahingossa? Jos maailma on jo peruuttamattomasti pilalla, ja minun lapseni joutuu elämään siinä? Mitä jos, entä jos?

Pelon aiheet ovat vaihtuneet, paisuneet, ja iskiessään pelko on lähes halvaannuttavaa. Eikä siitä selviä sillä, että rullaa eilisen sanomalehden, ja mätkäisee sen hämähäkin takaisin elämän kiertokulkuun. Täytyy vain hengittää syvään, ja.. niin, mitä? Mikä siihen auttaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...