14.11.10

Isätön isänpäivä

En ole koskaan juhlinut isänpäivää. Sitäkin innostuneempi olin ajatuksesta, että saisin vihdoinkin juhlia marraskuun toista sunnuntaita. Minulla oli suuria suunnitelmia tämän päivän varalle. Olin suunnitellut päivällisen. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, koko paketti. Lisäksi minulla oli oikeakin paketti, jonka tahdon jakaa teidän kanssanne, siitä huolimatta, ettei se nyt saavutakaan tarkoitustaan.

Isyyspakkaus:

"Daddys Nr. 1"- vauvan vaatesetti. Housut, body ja pipo.
"ISUKKI" sukat
Vauva- omistajan opas
Isän keittokirja
"No eikö ny sais perkeles nukkua vielä pikkuusen?!"Kiroileva siili -muki
Miesten mutakasvonaamio väsyneelle iholle
Nallekarkkeja lääkepurkissa, tekstillä "vanhemmuuden haasteisiin"
Iso tölkki Battery-energiajuomaa
Pikkupullo Meukow-konjakkia
Sikari peltisessä yksittäispakkauksessa
Pyykkipoika
Keltaiset kumihanskat
Korvatulpat
Kortti ja kirje

Valitettavasti myös oma lapseni joutuu kasvamaan ilman tätä juhlaa. Yritin avata keskusteluyhteyttä isäihmiseen, koska lapsen vanhempien pitäisi pystyä tulemaan toimeen. Ilman menestystä. Sain kuulla olevani kamala ämmä, joka on itse aiheuttanut ja ansainnut kuran niskaansa, myös äkkijarrutuksen ja sen aiheuttamat vammat. Myös isäihmisen ystävät osallistuivat minun haukkumiseeni. Lopuksi, kirsikaksi kakkuun, isäihminen ilmoitti, ettei aio tunnustaa isyyttään lapseen. Eikä minunkaan pitäisi sitä vaatia, mikäli en tahdo enempää pilata hänen elämäänsä.

Olin kuvitellut tämän päivän kauniimmaksi. Sellaiseksi päiväksi, joka avaa solmuja, selkeyttää asioita, asettaa niitä takaisin mittasuhteisiinsa. Näin oikeastaan tapahtuikin, mutta ei siihen suuntaan johon kuvittelin päiväunissani. Olen ehkä itkenyt silmät päästäni hänen päätöksensä ja mielipiteidensä vuoksi, mutta kuuden kuukauden piina, edestakaisin vellovat mielipiteet ja rikotut lupaukset voin nyt unohtaa. Tilanne on kamala, mutta ei pahin mahdollinen. Nyt tiedän ainakin, mistä lähtikohdista aloitan perheeni rakentamisen.


Hyvää isänpäivää niille miehille, jotka sen upean tittelin ansaitsevat.

4 kommenttia:

  1. Pah. Ellei tunnusta vapaaehtoisesti, sitten vaadit tuomioistuimen kautta isyyden vahvistamista. Jokainen on vastuussa maailmaan saattamistaan lapsista, lapsi on syytön olemassaoloonsa.

    Voimia!

    VastaaPoista
  2. Sanothan, että tämä blogi on täyttä fiktiota? Tämä on niin kamalaa, että en haluaisi uskoa sitä todeksi.

    Haluan vain sanoa, että täällä ollaan. Se on laiha lohtu, mutta täällä me seurataan ja ollaan tukena, vaikka se äijä ei olisi. Muuta en osaa sanoa, olen ihan sanaton. Kerrothan kuulumisiasi.

    VastaaPoista
  3. Tiedän tämän tilanteen kuulostavan halvalta kioskiromaanilta, mutta minä tätä joudun elämään.

    Tämä blogi ja sen lukijat ovat parasta lääkettä.

    VastaaPoista
  4. Siis mikä isäihminen! Ei ansaitse sanaa isä. Löysin vasta blogiisi ja aloin tätä alusta alkaen lukea, en tiedä mikä teillä on tilanne nyt. Onko tuollaista voinut antaa anteeksi, mikä uskomaton moukka. - Anne

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...