12.12.10

Tunnustus



Olen ollut yleisestikin hämmästynyt siitä, että minä ja mahavaiva kiinnostamme niinkin paljon, että blogissa on käynyt kolmisen tuhatta ihmistä, ja säännöllisiä lukijoitakin näyttäisi olevan kuusi. Nyt lisäksi Project Miraclen Elizabeth muisti blogiani Beatiful Blogger-palkinnolla. Olen mykistynyt. Kiitos.

Palkintoon liittyy haaste paljastaa itsestään seitsemän asiaa, joita ei ole vielä blogissaan kertonut. Niinpä:

1. Puhun sujuvasti neljää kieltä. Olen suomalainen, isäni puhuu ruotsia, isäihmisen perhe englantia ja olen viettänyt välivuoden Saksassa. Lisäksi osaan espanjaa välttävästi.

2. Uskon luonnonkauneuteen. Mielestäni nainen (miksei mieskin) on kauneimmillaan juuri heränneenä tai saunasta tulleena. Meikkaan vain erikoistilaisuuksiin ja inhoan hiuslakkaa. Kuitenkin olen tatuoinut varpusen yläselkääni, sävytän hiuksiani ja omistan reiät korvakoruille.

3. Pienenä ilmoitin tulevaisuuden ammatikseni opettajan tai lentävän ponin. Ensimmäinen ura lakkasi kiinnostamasta yläasteella, toinen kuihtui jo my little pony-kauden päätyttyä. Leipuriksi halusin jo 16-vuotiaana, mutta opinto-ohjaajani mielestä vain tyhmät tytöt menevät amikseen. Olin sitten niinkin "fiksu tyttö", että kirjoitin ylioppilaaksi mallikelpoisin paperein (E,E,E,E,E) ja hain sen jälkeen ammattikouluun.

4. Suhtaudun lupauksiin ehdottomuudella. Tehty lupaus on pidettävä, vaikka se ei miellyttäisikään. Tämän ja vispilän käsittelyn jalon taidon olen oppinut rakkaalta äidiltäni.

5. Olen harrastanut monia asioita suurella omistautumisella. Aloitin vapaapalokunnan yhdeksänvuotiaana, ja lopetin vasta plussaan riskien takia. Minulla on nuoremman sammutusmiehen ja paineilmalaitteen käyttäjän pätevyys. Viidenneltä luokalta pitkälle yläasteelle kävin tallilla lähes joka päivä. Ratsastustunteihin äidillä oli varaa kerran kahteen kuukauteen, mutta talleja siivoamalla pääsi pitämään talutustunteja, ja sai siitä joskus ihan oikeitakin ratsastustunteja palkaksi. Koko ala-asteen kävin kuvaamataidon kursseja koulun jälkeen. Ainoa harrastus josta olen luopunut kevyesti, on soittotunnit kitaralla.

6. Jos vatsani luomet yhdistää viivoilla, saa aikaan lähes täydellisen Otavan tähtikuvion.

7. En voi sietää Toblerone-suklaata, mutta en ole koskaan kehdannut kertoa asiasta apelleni, joka tuo sitä aina valtavat paketit tuliaisina.

Lisäksi minun tulee haastaa seitsemän palkinnon ansaitsevaa kanssabloggaajaa tekemään sama. En ole varma, kuinka moni tämän on aikojen saatossa jo saanut, mutta haluan antaa palkinnon eteenpäin heille:

Odotuksellisen elämän Verskinen
Verona, Haikaran jalanjäljillä
Wandabe
Onia, Intonaatio
Marikki, Elämän aamut
Piksu, Preppy Baby
Jii, Raskaus ja rusinapulla

Ps. Tänään poksahti viikko 34 alulle. <3

1 kommentti:

  1. Miksi mää hokasin tämän vasta nyt? :O Enivei, haluaisin kertoa sulle miksi juuri tämä sun blogi ansaitsi mun pystini. Ensinnäkin: sä olet upea kirjoittamaan, lahjakas. Toiseksi: upea olet myös ihmisenä ja todella vahva! Kaikkea ihanaa sulle ja suloiselle tytölles! Ü

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...