22.8.10

Ei nimi miestä..

Lapsen isäihmisen kanssa olemme joskus vuosia sitten maanneet yömyöhään valveilla puhuen yhteisestä tulevaisuudestamme ja leikitelleet tulevien lasten nimillä. Nyt kun on tosi kysymyksessä, ei isäihmisestä ole näköhavaintoja. Ja makaan yksin valveilla pohtien nimeä tulevalle lapsellemme.

Tyttölapselle minulla olisi nimi. Vahva ja herkkä, perinteikäs ja kansainvälinen, täydellinen siis. Ainakin mielikuva-asteella.
Mutta koko raskauden minulla on ollut vahva tunne siitä, että sisälläni kasvaa pieni pojan alku. Eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, minkä nimen haluaisin pojallemme. Nimen pitäisi olla merkityksellinen, kaunis äännettäessa molemmilla äidinkielillämme, ja ennen muuta sen pitäisi olla oikea nimi juuri tälle pojalle ja sille miehelle, joka hänestä toivottavasti kasvaa.
Juuri tähän pohdintaan tarvitsisin selän silittämistä, hiljaista supinaa peiton alla, yhteisymmärrystä. Minusta ei ole nimeämään yksin (edes alustavasti) meidän poikaamme.

Sanotaan, ettei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Moni kaunis ja sopiva nimi onkin mielikuva-asteella pilalla, koska "tunsin joskus jonkun sen nimisen, eikä hän ollut mukava ihminen".

Joten laitan matkaan pienen toiveen siitä, että lapsi syntyessään kertoo pelkällä olemuksellaan kuka on ja mikä nimi hänelle sopii. Toivon myös, että huolimatta isäihmisen tämänhetkisestä pakoilusta hän ymmärtäisi olla aidosti läsnä lapsen syntyessä ja siitä eteenpäin, että hän tuntisi lapsen enemmän kuin vain nimeltä, jonka minä valitsen.

21.8.10

Kääntötakkiset ja muut luonnonihmeet

Raskaana ollessa maailma avautuu ihan toisella tavalla. Enkä nyt puhu mistään maailmaa halaavasta asenteesta ja universumin mystisestä tasapainosta. Puhun sellaisista ihmislaaduista, jotka mönkivät päivänvaloon tässä tilanteessa kuin juopot kevään tultua.

Ensimmäiseksi huomaa möhömahaiset. Ne ovat niitä naisellisuuden ruumiillistumia, joita aikaisemmin et ole huomannutkaan. Ne kulkevat kaupungilla valtavan pyöreän vatsansa kanssa tappotyylikkäinä ja raskauden auvoa hehkuvana. Tunnet itsesi lihavaksi, rasvahiuksiseksi finninaamaköntykseksi. Ainakin kunnes möhömaha tervehtii salaisella hymynyökkäyksellä ja liittää sinut joukkoon. Tiedän nyt miltä tuntuu ajaa hienoa moottoripyörää tai rekkaa. Ihan sama kuka olen, maha määrittää minut.

Heti seuraavana listalla ovat pätijät. He tietävät kaikesta kaiken paremmin ja muistavat kyllä kertoa sen. Useimmilla heillä on elämänkokemusta ja lapsilukua millä (hyväntahtoisesti) päteäkin, mutta ei kaikilla. Kahdeksankymppinen vanhapiika joka neuvoo kasvattamaan lapsen kuriin ja nuhteeseen loksauttaa leuan polviin, mutta kohteliaana sitä mutisee jotakin myöntävää ja liukenee takavasemmalle.

Päivittelijät nostavat alhaisen verenpaineeni hyväksyttäviin lukemiin. Saan kuulla varmasti vielä useaan kertaan iästäni, valitsemistani vaatteista, vaunuista, kertymättä jääneistä kiloistani.. lista on loputon! Rohkaiseva ja tukeva asenne olisikin ihan turhaa tässä elämäntilanteessa.

Vauvakuumeiset nipistävät miestään käsivarresta, osoittavat vaivihkaa ja supisevat innokkaasi mahasi kohdatessaan.Tilasi on heidän haavelistallaan ykkösenä: "Mieti nyt jos mekin pian.." En viihdy toisten päiväunissa, enkä pidä tämän ihmistyypin röntgenkatseesta. Kyllä, sisälläni kasvaa ihan ihkaoikea ihmislapsi, ihme suorastaan, ja olen aivan samaa mieltä, mutta rouva keskittyy vaan omaan ovulaatioonsa ja jättää minun kroppani mittailun sikseen!

Ikävin ihmissortti on kääntötakkiset (tunnetaan myös selkäänpuukottajina). Heillä on täysi oikeus rikkoa kaikki ystävyyssuhteet, vannomiset, lupaamiset ja muut turhat krumeluurit raskauden takia. Miksi yksin lasta odottavan tarvitsisikaan luottaa läheisiinsä ja muuhun turvaverkkoonsa?

Ihanimmat ovat tuntemattomat kanssasisaret. He ilmestyvät tyhjästä ja tarjoavat lohtua, vertaistukea, jakavat innostuksen hetket ja jännittävät kanssasi. Kiitän omiani kaikesta.



Minä ja mahavaiva voimme hyvin. Napanahkanvenytysprojekti etenee lupaavasti, ja sisäpuolelta kuuluu jo jytinää. Hipaisuja en tainnut edes huomata, kuittasin ne varmaankin ilmavaivoiksi. Nämä tuntemukset kuitenkin huutavat "olen täällä! huomaa minut!" Joten kyllä pienokaiseni, huomaan sinut. Kestän mahdottoman pitkiä koulupäiviä, hissittömiä korkeita rakennuksia, inhottavia kommentteja, mitä tahansa sinun takiasi.
Äitiys on aika suuri ja pelottava asia, mutta mahavaiva joutuu olemaan minun äitiyteni koekappale, että ehkäpä jännitämme ja kasvamme yhdessä.

12.8.10

Rakas mahavaiva

Kun kuppi on täynnä negatiivisten yllätysten osalta, menee kaikki ylimääräinen, niin, yli. Ja muut saavat kärsiä siitä.

Tämä on virallinen anteeksipyyntö Soneran asiakaspalvelun kiltille rouvalle. Kuuntelin puoli tuntia nauhalta huonoa musiikkia kymmenen sekunnin pätkissä, aina välillä pirteä naisääni jaksoi muistuttaa, että kyllä he palvelevat minua aivan pian. Huusin puhelimelle vajaaälyisesti ja koko kirosanarepertuaarini käyttäen. Kun lopultakin sain langalle ihmisen nauhurin sijasta, sen sijaan, että olisin jatkanut keskeytynyttä räyhäämistäni, pillahdin itkuun. Itkin viisi sekuntia ja aloin nauramaan. Kohtauksesta toivuttuani esitin asiani asiallisesti ja painoin punaista luuria.

Haluaisin nauraa kaikille tarinoille villeistä hormonihuuruista, mutta ne ovat arkipäivää myös tässä osoitteessa. Ei naista tässä projektissa kyllä säästellä. Kehoni on vallannut herttainen alieni, enkä mahda muutoksille mitään.

Raskausoireita (kronologisesti):

- kaiken kattava väsymys
- TISSIT. (selitys ei liene tarpeellinen)
- aamupäiväiltayö-pahoinvointi
- päänsärky
- vatsasärky
- mahanahkan kutiaminen

Kaikesta hankaluudesta huolimatta on mahavaivani minulle rakas. Tuntematon katkarapu, papu, mötkö, pampula ja nyt vihdoin aidosti vauvan näköinen lapseni. En malttaisi odottaa tammikuuta, mutta saa luvan pysytellä sisätiloissa siihen asti.

5.8.10

Merkittäväksi lokikirjaan:

On vaikea aloittaa alusta. Uudenkarhea päiväkirja, lukko kerran avattu ja vasta ensimmäinen sivu taitettu. Mitä siihen kehtaa kirjoittaa, minkälaisen kuvan antaa itsestään?

Joka hetki rakennan itseäni. Valtava, värikäs palikkatorni, rakentaja ei ymmärrä mitään kantavuuslaskelmista, mutta pystyssä se pysyy. Olen lukutoukka ikiliikkuja, pullantuoksuinen reissukissa, hienosteleva ja suorasukainen, aikuinen tyttö, runolintu ja paniikkivarpunen. Mitä vielä, uusin lisäys, hankala palikka: minusta tulee äiti.

Olen mitä tahansa, ensimmäiseksi olen rehellinen. Pidän siis tätä lokikirjaa, ettei raskausdementia tai aika vääristä myöhemmin muistojani. Haluan muistaa kaiken oikein.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...