31.10.10

Pikkujulkkis

Vedin paikallisille lapsukaisille kurssin kakunteosta tässä syyslomalla, ja tehtiinpä siitä pari lehtijuttuakin. Minua ei haastateltu, enkä itse päässyt yhteenkään kuvaan, mutta katsokaapa tämän kuvan taustalle "sillä silmällä" niin näette minun mahavaivani työvaatteisiin verhottuna. <3

Ja koska en malta olla leveilemättä lahjakkailla oppilaillani, tässä muutama kuva heidän osaamisestaan:






21.10.10

Näillä eväillä eteenpäin

Ajattelin puhua hetken ihan naisena. En äitinä/tulevana sellaisena. Ihan vain, itsenäni.

Tunnen oloni petetyksi. Virallisesti kumpikaan ei pettänyt minua. Ei poikaystäväni, eikä ystäväni. Hehän aloittivat seurustelun vasta, kun isäihminen oli ilmoittanut, ettei halua tätä elämää minun kanssani. Joten ei, virallisesti kukaan ei pettänyt minua. Silti itken useinkin tämän tilanteen epäreiluutta.

Olenko minä minkään arvoinen naiseksi? Olen seitsemännellä kuulla raskaana. En ole lihonut grammaakaan sitten positiivisen raskaustestin. Olen kelvannut isäihmiselle heidän seurustelunsakin aikana useasti sängynlämmittäjäksi, mutta se ei tee minua onnelliseksi. Jälkikäteen tunnen itseni petturiksi, arvottomaksi, korvikkeeksi. En tunne oloani seksikkääksi, haluttavaksi tai kauniiksi. Petän itseäni.

En suostu käsittämään isäihmisen uutta suhdetta, enkä suostu hyväksymään tosiasiana kaikkea sitä söpöilyä ja kujertelua, joka tapahtuu naapuritalossa. Tahtoisin vain sulkea silmät ja korvat, unohtaa epäonnistuneen parisuhteeni ja keskittyä tähän elämään, joka minulla on elettävänä. Näillä eväillä, jossittelematta.

Pakkaan laukkuuni:
-tulevan yksinhuoltajuuden
-30neliön asunnon
-kissan
-opiskelut
-perheeni
-ystäväni
-sen, mitä minuudestani on jäljellä

Jätän sängyn päälle, itsekseen soviteltuna, sopimattomaksi todettuna:
-isäihmisen pettämisen paljastamisen
-mahdollisen parisuhteen isäihmisen kanssa
-mahdollisen ydinperheen
-rakkauteni


Jatkan tästä eteenpäin omilla ehdoillani. Kyselemättä ja kaunistelematta.

14.10.10

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Vaan leipureilla on paha ammattitauti. Kun pääsee töistä kotiin, pullantuoksuisena, kaivaa lonkkakipuinen, rättiväsynyt tuleva äiti kapustat ja vispilät, ja saa aikaan vielä paljon:

Onnittelut työkaverille menivät tälläisessa muodossa.

Nyt nostan väsyneet jalat kohti kattoa (lupaan päivittää oikeitakin kuulumisia lähiaikoina!), ja kuuntelen kun pirpana pitää mahassa mekkalaa. Sekin tykkäsi kakusta.

11.10.10

Anopin tuliaisia

Pidän nyt lyhyen ja pienen anoppien puollustuspuheen. Omani on ihana. Kaikin puolin. Ja koska ette kuitenkaan usko, katsokaa vaikka:






Sanoinhan. Ihana. Ihania.

9.10.10

Valmiina, pakoillanne... NYT?

Aika kuluu mielettömän nopeasti. "Tammikuuhunhan on vielä aikaa vaikka ja kuinka." Onko? Laskin asian näin: enää kaksi viikkoa työharjoittelua, yksi lomaa, neljä työharjoittelua, kaksi koulua ja äitiysloma alkaa. Mieletöntä.

Niinpä kaiken työharjoittelun fyysisen urakoinnin lisäksi olen valmistaunut vauvan tuloon entistä paneutuneemmin.
Tein itselleni listan kaikesta tarvittavasta. Sinänsä helpottavaa oli huomata, että tämänpäiväisen IKEA-reissun jälkeen puutoslistalla on enää hoitoalusta pesukoneen päälle ja pinnasängyn reunapehmukkeet. Mahdollisia imetyskriisejä varten pitäisi hankkia vielä pari korvikepurkkia kaappiin. Ja liivitkin itseasiassa puuttuvat. Hankittavaa ei siis juurikaan ole. Mutta sitten se tehtävälista.
-pestä ja järjestellä vauvan vaatteet ja kestovaipat
-roudata varastoon laatikot, jotka tukkivat vauvan sängyn paikan asunnossa
-kasata se pinnasänky
-kiinnittää pinnasängyn katos
-täyttää ja lähettää kelan paperit
-osallistua neuvolan valmennuksiin, isäihmisen kanssa tai ilman
-täyttää sairaalan esitietolomake, eli keksiä hätäkastenimet
-leikkauttaa kissa hyvissä ajoin
-ommella äitiyspakkauksen laatikkoon nätti reunalakana
-selvittää muutama "suuri kysymys" isäihmisen kanssa
ja jatkuisi vain, jos uskaltaisin enempää rasittaa aivokapasiteettia.

Olen valmis äidiksi, ja elämääni mahtuu vauva. Mutta juuri nyt, tällä hetkellä, on paljon tehtävää ja puhuttavaa. Eikä aikaa ole päivääkään liikaa.

2.10.10

Negatiivinen ämmä

Ajattelin sitten isäihmisen uuden tyttöystävän kommentin inspiroimana listata asioita elämässäni, joita ylikaiken rakastan. Minulla on enemmän kuin repullinen asioita, joista olla kiitollinen. Listaan niistä kymmenen.

1. Mahavaiva. Tämä lapsi on minulle paras mahdollinen syy katsoa huomista pidemmälle. Mahavaiva on ehkä ruokkinut vaikeuksiani, mutta se on kuitenkin, ennen kaikkea, minun ja isäihmisen rakkauden tulos. Rakastan tämän pienen potkuja, kuperkeikkoja ja hikkakohtauksia. Tahdon olla juuri tämän lapsen äiti.

2. Oma koti. Asuntoni on juuri sellainen kuin tahdonkin sen olevan. Hivenen retro, omalaatuinen, rauhoittava, hiljainen satama. Pian tästä tulee meidän koti.

3. Ihana perhe. Minun perheeni, johon luen myös anopin perheineen, on 100% mukana elämässäni, kantavana voimana. Jokainen heistä toivottaa myös lapsen tervetulleeksi.

4. Terveys. Olen terve, kehoni jaksaa ja osaa kantaa tämän raskauden, ja suoriutuu sen lisäksi kiitettävästi muistakin askareistaan. Köhät ja krampit käyvät kropassani vain pikavisiiteillä.

5. Opiskelu. Leipuri-kondiittorin ammatti on pitkäaikainen unelma, saan opiskella ammattitaitoisten opettajien johdolla, ja olen tässä aika hyvä. Aloitan työharjoittelun lempileipomossani ylihuomenna. Voisiko paremmin mennä?

6. 84 päivää lempipyhääni! Jouluhan on siis jo melkein täällä?

7. Ystävyys. Olen löytänyt uusia ystäviä ja vanhoista uusia puolia. Minua on siunattu näillä ihmisillä, ja kiitän luojaani siitä.

8. Aika. Minulla on aikaa valmistautua, aikaa nauttia, aikaa kiirehtiä tai murehtia. En tiedä päivieni määrää, joten käytän aikani harkiten, ensin rakastamiseen ja hetkestä nauttimiseen, sitten vasta suruun ja murheeseen.

9. Musiikki. Tanssin, laulan, hengitän, sydämeni lyö rytmiin josta en pääse eroon. Voisin elää musikaalissa.

10. Rakkaus. Hirveä klisee.

Ja silloin, kun ajattelen negatiivisesti ja puhun ahdistuksistani ääneen, annan itselleni luvan olla maassa, pidän sitä oikeutenani. Olen aurinkoinen, positiivinen ja energinen ihminen, mutta jos taivaalta sataa loskaa ja joku herjaa minua netissä täysin tunnistettavasti, otan sen loukkauksena, enkä pelkää ilmaista mielipidettäni. Jos se tekee minusta negatiivisen ämmän, then, be my guest.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...