27.11.10

Vauvantuoksuisissa tunnelmissa

Valtaisa määrä valmisteluja omaa vauvaa varten tehtynä, mutta niistä kerron kunhan saan kuvattua kaikki valmistuneet projektit. Loppuraskauden vaivoja on ollut kiitettävästi, mutta se kuuluisa "keskiraskauden energisyys" jatkuu vielä, ja olen saanut tehtyä joitakin konditoriapuolen tilaustöitäkin, työharjoittelun, iltatöiden ja kotitöidenkin lisäksi. Saanen olla hieman ylpeä itsestäni, kahdeksannella kuulla raskaana mikään ei ole itsestäänselvää.

Vauvatunnelmissa tilaustöiden myötä:






Ei hätää, tästä ei tule taas yhtä surkealaatuista "kondiittoriopiskelijan harjoitteluja" blogia. Nämä nyt vain sattuvat täyttämään miun aikani näin ennen äitiyslomaa, johon on sivumennen sanoen enää 25 päivää!

17.11.10

Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta

Tahdon kertoa tämän:
Vuosia rakastin isäihmistä.

Matkalle mahtuu hyviä hetkiä. Lumisotaa, pulpetin kanteen kaiverrettuja nimiä, kattokiipeilyä, rakkauskirjeitä, maratonpuheluita, yhdessä valvottuja öitä, yhteisiä näytelmäprojekteja, ystäviä, huuruisia juhlia, arvokkaita juhlia, elämän isoja etappeja, suloista kaipuuta, yhteen muutto, uusi koti (ja ensimmäisen siellä vietetyn yön viimeinen kuiskaus hänen suustaan: "Tiedätkö, ei meidän onnesta puuttuis enää kuin pinnasänky tässä makkarissa"), saavutuksia, menestyksiä, ravintolaillallisia ja tuhansia pieniä onnen hetkiä, jotka eivät aukenisi muille. Matkan varrelle, vuosien varrelle on osunut monta hyvää hetkeä: aikaa ennen rippikoulua, aikaa aikuisuuden kynnyksellä, itsenäistymistä ja yhteen kasvamista.
Päivääkään en vaihtaisi pois.
En kaunistele. On näihin vuosiin mahtunut sylintäydeltä surua ja murhettakin. Riitoja, kamalia sanoja, itsekkyyttä, lähtemisiä, eronhetkiä, kolari, sairaalaviikkoja, epätoivoa, oman itsensä kadottamista, mustasukkaisuutta ja ruma loppu. Varmasti paljon sellaista, jonka olen jo unohtanut ja antanut anteeksi.
Päivääkään en vaihtaisi pois.

Maksan nyt oppirahojani. Näen selkeästi taakseni, pystyn myöntämään rakastaneeni häntä välillä enemmän kuin elämääni. Näen myös tämän hetken kirkkaasti. Vaikka rakastan edelleen sitä, mitä meillä oli, sitä mitä hän minulle oli, en rakasta häntä enää, en kaiken tämän jälkeen, ja on aika pakata matkalaukut uutta matkaa varten. On nimittäin opeteltavana aivan uudenlainen rakkaus: äidin rakkaus.

14.11.10

Isätön isänpäivä

En ole koskaan juhlinut isänpäivää. Sitäkin innostuneempi olin ajatuksesta, että saisin vihdoinkin juhlia marraskuun toista sunnuntaita. Minulla oli suuria suunnitelmia tämän päivän varalle. Olin suunnitellut päivällisen. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, koko paketti. Lisäksi minulla oli oikeakin paketti, jonka tahdon jakaa teidän kanssanne, siitä huolimatta, ettei se nyt saavutakaan tarkoitustaan.

Isyyspakkaus:

"Daddys Nr. 1"- vauvan vaatesetti. Housut, body ja pipo.
"ISUKKI" sukat
Vauva- omistajan opas
Isän keittokirja
"No eikö ny sais perkeles nukkua vielä pikkuusen?!"Kiroileva siili -muki
Miesten mutakasvonaamio väsyneelle iholle
Nallekarkkeja lääkepurkissa, tekstillä "vanhemmuuden haasteisiin"
Iso tölkki Battery-energiajuomaa
Pikkupullo Meukow-konjakkia
Sikari peltisessä yksittäispakkauksessa
Pyykkipoika
Keltaiset kumihanskat
Korvatulpat
Kortti ja kirje

Valitettavasti myös oma lapseni joutuu kasvamaan ilman tätä juhlaa. Yritin avata keskusteluyhteyttä isäihmiseen, koska lapsen vanhempien pitäisi pystyä tulemaan toimeen. Ilman menestystä. Sain kuulla olevani kamala ämmä, joka on itse aiheuttanut ja ansainnut kuran niskaansa, myös äkkijarrutuksen ja sen aiheuttamat vammat. Myös isäihmisen ystävät osallistuivat minun haukkumiseeni. Lopuksi, kirsikaksi kakkuun, isäihminen ilmoitti, ettei aio tunnustaa isyyttään lapseen. Eikä minunkaan pitäisi sitä vaatia, mikäli en tahdo enempää pilata hänen elämäänsä.

Olin kuvitellut tämän päivän kauniimmaksi. Sellaiseksi päiväksi, joka avaa solmuja, selkeyttää asioita, asettaa niitä takaisin mittasuhteisiinsa. Näin oikeastaan tapahtuikin, mutta ei siihen suuntaan johon kuvittelin päiväunissani. Olen ehkä itkenyt silmät päästäni hänen päätöksensä ja mielipiteidensä vuoksi, mutta kuuden kuukauden piina, edestakaisin vellovat mielipiteet ja rikotut lupaukset voin nyt unohtaa. Tilanne on kamala, mutta ei pahin mahdollinen. Nyt tiedän ainakin, mistä lähtikohdista aloitan perheeni rakentamisen.


Hyvää isänpäivää niille miehille, jotka sen upean tittelin ansaitsevat.

13.11.10

Häivähdys päivänpaistetta

Minun on pitänyt postata tästä aiheesta jo hyvä tovi, ja nyt on täydellinen hetki. Katkaisen siis synkkyysputken vauvakirjoilla.

Ehdottomasti noloimmat teinivuosien muistoni liittyvät vauvakirjaan. Äitini esitteli sen isäihmiselle sillä sekunnilla, kun poikaparka uskaltautui ulko-oven sisäpuolelle. Omani sisältää kaiken mahdollisen hammaskartoista sukupuuhun, noloimmat sutkautukset, ja tottakai, noloimmat valokuvat, aina ilman housuja. Opus on kilometrin paksuinen, kaikenkattava tiiliskivi ensimmäisistä vuosistani, ja vähän myöhemmistäkin. Haluan jatkaa tätä "kaunista" perinnettä, ja löytää sen oikean vauvakirjan hommaan. Sopivassa mittasuhteessa nostalgisen, söpöilevän, nolostuttavan ja nauruhermoja kutittavan.


Paras tarina minusta
Olen päätynyt ostamaan yllä olevan kirjasen. Kuvitus on ihanan värikäs, kirja ei sisällä liikaa "isä täyttää"-osioita (voisi tulla tyhjä kirja), ei sisällä söpöjä valokuvia ventovieraista vauvoista, ja antaa sopivasti tilaa myös omille lisäyksille. Käyn vielä hiplaamassa ja selailemassa tätä kirjakaupassa, mutta uskoisin valinneeni juuri oikean.

Muita ehdokkaita:


Lapselliset
Aivan ihana, valitettavasti loppuunmyyty vauvakirja, josta löytyy mm. osuudet: ensimmäinen kirosanani ja "periaatteet, ja koska niistä luovuttiin". Takuuvarmaa retroa, häpeätaso sopiva. Äidin makuun, mutta ei niinkään vauvantuoksuisten muistojen hellävaraiseen säilöntäään. Ei saatavilla, joten se siitä.


Kultainen vauvakirja
Tässä tykästyin lauluihin ja loruihin ja retro-lookiin, perinteiset kamaluudet löytyvät myös tästä. Jotain oleellista jäi puuttumaan, eikä tuntunut sopivan tämän "perheen" tarpeisiin. Jäisi paljon tyhjiä kohtia.


Mauri Kunnaksen Vauvakirja
Mauri Kunnaksen ihanilla kuvituksilla oleva opus meinasi jo kerran lähteä mukaan, mutta toisin kävi. Pelkäsin, ettei kirja nielaise edes yhtä valokuvaa, ennen kuin kannet alkavat pullistella rumasti. Kakkoskirjaksi huolisin ihan vain ulkonäkösyistä, mutta ainokaiseksi liian kapoinen opus. Vaikka annan kyllä pisteet siitä, että kirjaa voi täytellä kunnes vauva on kouluikäinen. (Tämän saa siis lahjoittaa mahavaivalle vaikka ristiäisissä, itsehän en kahta kehtaa ostaa..)

Yhden täysin mallikelpoisen kansio-tyylisen vauvakirjankin (Kulta Pieni)näin Suomalaisessa kirjakaupassa, mutta se jäi hyllyyn, koska tuntui, että joka toisella sivulla oli kuva jonkun muun vauvasta. Tahdon ehdottomasti, että mahavaiva on opuksen söpöin kuolaetana, eikä se minun kuvaajan lahjattomuudellani onnistu, jos vastassa on armeija ammattikuvaajan kuvaamia imeväisiä.

4.11.10

Nautintoja

Olen ollut kovasti sitä mieltä, ettei tässä nyt ole ollut mitään järkyttäviä himoja omituisia ruokia kohtaan. Mutta toisaalta.. enpä ole ennen saanut tälläisistä ruoka-aineista mitään tyydytystä.

-kauravuokaleipä
-feta-salaatti
-balsamicoviinietikka
-turkin pippurit
-mandariinit
-glögi

Kaikelteen muuten onkin nautinto ollut kaukana. Liitoskivut ovat rantautuneet koko voimallaan, eikä leipomotyö helpota asiaa. Seison ja kävelen seitsemän tuntia, ja sen jälkeen mikään ei enää onnistu. Tulen kotiin ja nostan jalat ylös ja huonoina päivinä pääsee kyllä itkukin.

Mahavaiva voi hyvin ja energisesti sitten minunkin puolestani. Nyt kun kaikki liikkeet tuntuvat ja näkyvät, on koko juttu paljon todellisempi. Minusta tulee äiti tälläiselle tättähäärälle. Olen varma, että hän oppii kiipeämään pylly edellä puuhun ennemin kuin kävelemään. Vaan siihenkin on onneksi vielä aikaa.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...