25.1.11

Onni on oma käärö

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta linjoilla, mutta olen ollut muissa maailmoissa. Olen hukkunut sinisiin silmiin, takertunut ryppyisiin pieniin sormiin ja koukuttunut vauvan hiusten tuoksuun. Olen rakastunut päätä pahkaa, enkä ole välittänyt vähääkään siitä, että muun maailman aika ei ole pysähtynyt.

Vähän voisi päivittää, mitä tapahtui, sillä kunhan alkuun päästiin, tapahtui rytinällä.

Tiistaina oli rutiinineuvola, viikkoja 37+2, ja verenpaine oli 129/89 ja proteiinit kahdella plussalla. (Normaaliverenpaine ollut 117/56) Joten sain kiireellisen lähetteen äitiyspolille heti seuraavaksi aamuksi. Tiistai-illan panikoin kotona, paiskoin tavaroita pakkaamattomaan sairaalakassiin ja itkin kun en jaksanut seistä edes tiskaamisen ajan.

Keskiviikkona matkasimme isäihmisen kanssa polille, menetin kuusi putkea verta ja kärvistelin lääkärin tutkimuksen ajan. Mahavaivalla vaikutti olevan kaikki hyvin, mutta toxemiakokeet hälyyttivät, ja sain jäädä osastolle tarkkailuun. Osastolla mitattiin miun painoa kuuden tunnin välein, ja sain ensimmäisen 12 tunnin aikana 1,5kg lisää painoa, ja se näkyi koko kropassa ja yleisessä voinnissa. En ole ikinä tuntenut oloani niin sairaaksi. Lääkärit kuitenkin sanoivat, ettei ole syytä käynnistykselle, kun ei ole "mahdottoman" korkea verenpaine, eikä näköhäiriöitä. Sain kotiutumisluvan seuraavalle aamulle, ja pillitin osastolla vauvojen kanssa kilpaa.

Torstaina aamukierrolle osui sama lääkäri kuin keskiviikkoaamulle, ja yhdellä vilkaisulla mitään tutkimatta tai painoani kysymättä (+2,3kg/vrk, verenpaine 140/100, toxemiaverinäytteissä edelleen moitittavaa) lähetti sängyllä alakertaan käynnistykseen. Käynnistystä aloiteltiin pillerinmurusilla kohdunsuulle, ja sillä saatiinkin edistystä aikaisiksi, päivän lopuksi olin sentin auki ja kohdunkaula täysin hävinnyt. Miut ja isäihminen passitettiin kummiskin nukkumaan, koska "seuraavasta päivästä tulee rankka". En halunnut yöksi kipulääkitystä, mutta kätilö osasi olla tomera ja sai minut suostuteltua aquarakkuloihin. Auttoi muuten yhtä paljon kuin seinän potkiminen naula varpaankynnen alla..

Varsinainen synnytys:

Perjantaina aamusta sain käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, ja sitten puhkottiin kalvot. Mahavaiva sai pinnin päähän ja mie tipan ja sata muuta piuhaa. Supistukset alkoivat itsekseen, mutta eivät säännöllistyneet tarpeeksi, joten sain oksitosiinitipan.
Siitä pisteestä eteenpäin supistukset kestivät neljä minuuttia ja väliä jäi noin minuutti. Kuusi tuntia täyttä kärsimystä, kun ainut kivunlievitys mitä tarjottiin oli ilokaasu, kohdunsuulla ei tapahtunut mitään muutosta (2cm auki kokoajan) ja miulla lähti moneen otteeseen sekä järki että kontrolli omaan kroppaan. En hallinnut itseäni sen vertaa, että olisin voinut kohottautua sängyllä tai puhua. Supistuksien välillä ehti vain ottaa maskin kasvoilta, hengittää hetken happea ja tajuta, että luoja taas se alkaa. Olin enemmän kuin valmis luovuttamaan, kipu ei ollut tasoa "kuin kuolisi" vaan "luoja, tappakaa miut".

Tässä kohtaa sopii antaa hieman tunnustusta isäihmiselle. Kaiken muun se on ehkä sössinyt perusteellisesti, mutta tuossa koitoksessa se oli mies paikallaan. Ei napissut mistään, kysyi jos ei tiennyt, tajusi miun järjettömiä viittomia kun ilokaasu+kipu tuntui vievän puhekyvynkin, auttoi kätilöitä, runnoi selkää kun kaipasin sitä, ja paijasi kun en muuten saanut supistuksen jälkeen lihasjännitystä laukeamaan. Lisäksi se muisti sanoa monta kertaa, että minä osaan ja pystyn ja lopuksi, että on ylpeä tytöistään.

Loppujen lopuksi sain aneltua sen verran kivultani, että kätilö sai suostuteltua lääkärin antamaan miulle epiduraalin, silläkin riskillä että synnytys hidastuisi entisestään (edelleen 2cm auki). Sain epiduraalin, ja ainut "hyöty" mitä siitä ehti miulle olemaan, oli yhden supistuksen ajan kohtulihaksen rentoutuminen, helvetillinen syyhykutina (allerginen reaktio) ja sitten tuntui, että nyt repeää p*rse. Yritin olla lunkisti, olihan miulla muka paras mahdollinen puudutus, mutta ponnistamisen tarve oli hillitön. Sain sen viitottua kätilölle, ja kommentti olikin "oho, tukka näkyy, tahdotko koittaa, vauvan pää on tässä". Tuli naisille kiire laittaa hanskat käteen, koska kaksi supistusta ja kolme ponnistusta myöhemmin tilanne olikin jo "onneksi olkoon". Ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 8 minuuttia. Epiduraali alkoi toimia, kun synnyttelin istukkaa.
Sain rinnalleni mahdottoman kinaisen tyttelön klo 18.58 ja rakastuin ensisilmäyksellä.

Jotta hankaluudet eivät jäisi siihen, osastolla ehdittiin olla alta tunti, kun neitosen sokerit romahtivat, ja vauva vietiin alakertaan keskolaan, ja mie jäin taas huutavien vauvojen kanssa osastolle itkemään ilman omaa nyyttiäni.
Syntymäshokistaan glukoositipan avulla selvittyään sain neidin rinnalle ja kaiskuun, ja yhteiselämä alkoi luistaa heti niinkuin sen kuuluukin. Kotiuduimme tiistaina, 7 sairaalapäivän jälkeen.

Tuore äiti on toipunut hyvin, vaikka repesi rytäkässä kaikkiin neljään ilmansuuntaan vähän. Suurimmat kivut ovat kaikissa neulanrei'issä, joita riittää verikokeiden, tipan ja epiduraalin takia joka sormelle ja varpaalle laskettavaksi.



Kotielämä on ihanaa. Neiti nukkuu, syö ja seurustelee, ja pitää huolta siitä, etteivät vaipat pysy liian kauan puhtaina, eikä itke koskaan. Minä saan tehdä vauvan unien aikana mitä tahdon, mutta aika usein jään vauvan kanssa sänkyyn pötköttelemään, ja nuuskin ja kattelen tuota pientä ihmettäni. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu "kel' onni on, onnen kätkeköön" mutta mie kehtaan tunnustaa olevani onnellinen päästä varpaisiin, joka solullani.

4 kommenttia:

  1. Teillähän on tultu rytinällä kun liikkeelle pääsitte! Onnea kovasti :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa koko tarinan tänne :) Hyvä, että isäihmisestä irtosi tosipaikan tullen tosi positiivista kyvykkyyttä.

    Ihanaa vauvailua sinne! :) Huippuhomma että ei ole itkeväinen tytteli!

    VastaaPoista
  3. Sä kirjoitat jotenkin niin koskettavasti ja hienosti jokaisen tunteen auki mitä oot kokenut. Ihanaa luettavaa! Onnea tylleröstä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...