3.1.11

Tättähäärä hukkapätkä

Sekä minä, että isäihminen olemme olleet omituisen näköisiä lapsia. Tiedättehän, mummot eivät ole tulleet puristelemaan meidän poskiamme ja hokemaan miten söpöjä olemme. Eikä asia oikeastaan ole muuttunut tähän päivään mennessä, minusta ei tullut klassisen kaunista eikä isäihmisestä raamikkaan komeaa.

En tiedä, saammeko tyttären vai pojan, mutta mikäli ultrakuvista voi mitään päätellä, on mukelo perinyt ainakin osan omalaatuisista piirteistämme. En malta odottaa, että pääsen näkemään millainen peikonpoika mahanahkan alta paljastuu.


(Edes ammattivalokuvaaja ei saanut minusta "suloista tyttölasta")

Lisäksi näin lähellä mahavaivan vuokrasopimuksen purkupäivää tulee miettineeksi, millainen persoona hän mahtaakaan olla. Viitteitä on olemassa, olenhan kantanut häntä jo lähes 9 kuukautta. Meidän mukelomme on yliaktiivinen tättähäärä, joka tekee mieltymyksensä selväksi myös kudosten läpi. Jatkuuko tämä ulkomaailmassa? Onko yhdistelmä minua ja isäihmistä todella se vauva, joka kiipeää vaippa edellä puuhun ennenkuin oppii kävelemään? Onko vauva perustyytyväinen tarkkailija, vai vaativa tapaus, joka haluaa olla aina siellä missä tapahtuu?

Minua on alkanut jännittämään. Tahdon tietää kuka sinä olet, joten ethän viivy enää pitkään.

4 kommenttia:

  1. Se on persoonallisuutta, ei omituisuutta :) Mä olen aina näyttänyt vähän pojalta, ehkä siitä johtuen mun molemmat pojat ovat tosi söpöjä ja siroja :D Ja mulla on hyvä miesmaku, kaikki ovat olleet ns. kaunispiirteisiä miehiä.

    Tää mun Veyo oli masussa tosi aktiivinen kaveri mutta onkin aika rauhallinen - paitsi, kun on nälkä...

    Kohta te näette pienen kaa :) Mites sulla kävi torstaina neuvolassa, muuten?

    VastaaPoista
  2. Voi, onneksi onkin tuo isäihminen sitten meistä se siropiirteinen, niin yhdistelmän ei pitäisi olla aivan hirveä. :D

    Torstain neuvola mustelmoitti käsivarsia parien uusien verikokeiden verran, ja niiden tuloksia saa sitten huomenna lääkärissä. Lisäksi sain hillittömän allergialääkityksen, jonka voimin on nukuttu jopa kolmen tunnin yöunia. Jotain parannettavaakin siis on, ellei haluta väsymyksestä puolikuollutta äitiä vauvalle. Vaan siitä lisää ehkä huomenna..

    VastaaPoista
  3. Hei ja tervehdys uudelta lukijalta! :)

    Piti vain tulla tähän kommentoimaan, että oman kokemuksen perusteella sekä muita kuuunnellessa olen huomannut, että hyvin usein kohdussa käyttäytyminen kertoo aika paljon siitä, millainen lapsi tulee olemaan syntymänsä jälkeen. Meidän poika oli kohdussa koko ajan hirmuisen rauhallinen, ei tönimälläkään aina liikahtanut. Liikkeet olivat lähinnä venyttelyä, eivät niinkään vahvoja potkuja. Ja tänä päivänäkin, lähes 2-vuotiaana, poika on yhä edelleen suurimman osan ajasta hyvin rauhallinen, kärsivällinen ja hyväkäytöksinen (toki haluaisin laittaa edes osan tästä hyvän kasvatuksen piikkiin :D). Toki omaa tahtoa tulee jatkuvasti lisää, ja viime aikoinen poika on aloittanut raivostuttavan huutamisen, jos emme reagoi puheeseen tarpeeksi nopeasti. Perusluonne on kuitenkin aivan vastasyntyneestä asti (ja sitä ennenkin) ollut hyvin rauhallinen ja ennen kaikkea tarkkaileva. Toistaiseksi pikkukakkonen (rv 19) vaikuttaisi yhtä rauhalliselta - täytyy vain toivoa, että saamme yhtä helpon lapsen tälläkin kertaa. :)

    Pian pääset tutustumaan omaasi. Nauti viimeisistä viikoista, tulet vielä kaipaamaan mahaasi! :)

    VastaaPoista
  4. No, mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa ja tänne rantautuu tornado, olemme sen kai ansainneet. :D Ainakin minun äitini on sitä mieltä, etten saa päästä yhtään helpommalla kuin hän.

    Koitan nauttia näistä viikoista, sillä en aio tehdä tätä uudestaan! Saa tulla aivovamma ja amnesia, ennen kuin mie otan tämän rääkin uudelleen..

    Siullahan on sitten vielä kaikki ihanuudet edessä päin, onnea matkaan! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...