4.1.11

Yöllä hiljaa kuiskuteltua

Olen kärsinyt hillittömästä unettomuudesta joulunaluspäivistä asti. Yöllä on paljon aikaa muistella vanhoja.



Jonakin menneenä vuonna sydänyön unettomuus ja korvaan kuiskitut hiljaiset unelmat on piirretty suttupaperille kahden ihmisen käsin. Ehkä hieman nauraen olemme kirjoittaneet myös kuvitteelliset nimet unelmillemme. Tähän ryppyiseen (kertaalleen poisheitettyyn) piirrokseen olen palannut monesti tämän raskauden aikana. Me halusimme lapsia. Me halusimme yhteisen kodin. Yksityiskohdista ja ajoituksesta emme puhuneet, mutta kyse oli haaveilusta, yhteisen tulevaisuuden maalaamisesta. Välillä katson kuvaa katkerana, vihaisena. Kuinka minä jäin yksin, kun unelma oli meidän käsissämme, helposti toteutettavissa? Minä en valvonut silloin yksin. En haaveillut yksin. En ikuistanut unelmiamme yksin. Useimmiten olen kuitenkin katsonut kuvaa, ja ymmärtänyt, että kannan sisälläni isoa osaa tuota unelmaa, ja minun pitäisi kiittää isäihmistä. Vaikka hän livisti kuvasta, on hän antanut minulle kuitenkin suunnattoman, käsittämättömän suuren lahjan.

Meistä ei välttämättä tule koskaan perhettä. Mutta minusta tulee.

1 kommentti:

  1. Luin kaikki kirjoituksesi läpi tuossa lasten nukkuessa päiväunia.
    Halusin vain kertoa, että olet rohkea nainen ja sinusta tulee varmasti erinomainen äiti.

    Sinä saat oman lapsen, rakkauden multihuipentuman. Lapsen synnyttyä ymmärtää varmasti isäihminenkin mitä suurta hän menetti. Siinä ei paljo uusi tyttöystävä edes lohduta.

    Tsemppiä! Jään seurailemaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...