7.2.11

Hyysäilyä

Olen pitänyt jalat maassa näissä äiti-asioissa. En ole fanaattinen mistään, enkä jaksa arvostella erilaisia tapoja olla äiti, tai korostaa omien äiti-tapojeni hyviä puolia. Ajattelin silti kertoa ensimmäiset kuulumiset osiosta "periaatteet - ja koska niistä luovuttiin."

Ennen vauvan syntymää kuvittelin, että käyttäisin kaunista pinnasänkyä, lapsi nukkuu omassa sängyssään ja äiti omassaan. Pääasia, että molemmat nukkuvat. Toisin kävi. Pinnasänky nököttää edelleen kauniina, vaan käyttämättömänä vauvan makuu-alkovissa. Siinä on nukuttu yhdet päiväunet, kotiinpaluupäivänä. Meillä nukutaan sylissä, liinassa ja kainalossa perhepedissä. Nukun ehkä hieman koiranunta, mutta ainakaan en ravaa pinnasängyllä tarkistamassa hengittääkö vauva tai ihmettelemässä mitä se nyt murisee. Vauvani on ihana sylihyysä, enkä vaihtaisi syliaikaa mihinkään "omaan aikaan" maailmassa. Vauva on pieni niin lyhyen hetken, että sen hetken maltan pyhittää hitaalle ja yksikätiselle toimimiselle. Samalla saan tilaisuuden tutustua kunnolla tuohon pieneen persoonaan, joka tuntuu joka päivä enemmän tyttäreltäni, ja joka päivä enemmän erilliseltä ihmiseltä, ei enää osalta minua. Joku päivä tuota lasta tulee vielä hävettämään äidin kanssa sylittely, joten otan tästä ajasta ilon irti.

Imetän lapsentahtisesti. Tämä tarkoittaa sekavia rytmejä ja pitkiksi venyviä kyläilyreissuja, mutta lapsen ei tarvitse ítkeä nälkäänsä. Pyrin ymmärtämään pienokaisen nälän jo pienemmistä vihjeistä. Perhepeteily auttaa tässä asiassa öisin ja liinailu päivisin. Täysimetetty lapsi heitti romukoppaan ajatukset siitä, ettei vauva tule muuttamaan minun menemisiäni, "vauvahan kulkee minun menojeni mukaan". Minä menen edelleen menojani, ja kyllä, vauva kulkee mukana, mutta tahtipuikkoa heiluttaa pikkuihminen. Jos nälkä yllättää kesken matkan Helsinkiin, minä pysähdyn ensimmäiselle vastaantulevalle huoltoasemalle ja imetän vaikka rekkakuskit tuijottaisivat ja paita kastuisi ylijäämämaitoon. Vauva on kylläinen ja tyytyväinen, ja kumma kyllä, silloin myös äidin mieli on seesteisempi.

Minulla on kumma kutina, että syöminen ja nukkuminen eivät ole ainoita asioita, joissa saan lapsen parhaaksi tehdä myönnytyksiä periaatteideni kanssa. Toistaiseksi tuo napero vain ei tee muuta kuin syö ja nukkuu.

6 kommenttia:

  1. Olisinpa ollut yhtä viisas tullessani äidiksi reilut 8 vuotta sitten! Silloin ei ollut esikoista eikä koiraa, tosin oma henkinen vointi ei tod parhaasta päästä (parisuhdeongelmia). Veijon kanssa otan lungisti kaiken sen ajan, minkä pystyn. Kun vauva on niin ihana :) Omaa aikaa en kaipaa minäkään, ens viikolla on tosin pakko aloittaa niska-hartiajumpassa käyminen kun runsas sylittely on saanut kroppani tuskaisaan jumiin. Mutta se on vaan kerta viikossa :)

    VastaaPoista
  2. Sie olet saanut toisen lapsesi ehkä ihanteellisimpaan aikaan. :) Esikko kun on jo kouluikäinen, jää päivään paljon äiti-vauva-aikaa, verraten vaikka kolmen vuoden ikäeroon. Ehkä seitsemän vuotta häivyttäisi tuon synnytyksen muiston, että uskaltaisi toisen hankkia. :D

    Niska-hartia jumppa kuulostaa tarpeelliselta! Mie koitan lahjoa pikkusiskoa aikaajoin runnomaan jumiutuneet niskat ruotuun. ;)

    VastaaPoista
  3. Löysin blogisi vasta tänään Verskisen blogin kautta, ja koukutuin pahasti. Luin kaikki postauksesi alusta asti järjestyksessä ja kovasti tunteella mukana eläen. Kova matka sinulla ja tyttöselläsi on takana, mutta toivottavasti se sellaiseksi jääkin, siis takanapäin olevaksi, ja tiedossanne olisi tästä eteenpäin enemmän auringonpaistetta. Jään ehdottomasti seuraamaan tuleviakin kuulumisianne! :) Kaikkea hyvää teille uuteen arkeenne!

    VastaaPoista
  4. http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/suihkutissit.html

    VastaaPoista
  5. Anonyymille suurkiitos! Tuo olikin melko valaiseva. Imetystukilistalla ei oikein löytynyt apuja tämän sorttisiin imetysongelmiin..

    VastaaPoista
  6. Se on kieltämäti hyvä puoli. Ja toisekseen, ei tarvi ryydiä mihkään mammatapaamisiin ja muskareihin kello kaulassa, kun aika ei käy pitkäksi (esikko kouluun - vauvailua - esikko koulusta - ilta). Voip olla Veijo kainalossa vaan :)

    Miulloli eka synnytys onneks sekin verrattain helppo mut vauva ynnä muu (etenkin se ynnä muu) sen verran raskasta ikaa että aattelin jo esikon jäävän ainokaiseksi. Onneks ei, tää on niin kivaa ny!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...