30.3.11

Kattimatti karvakaveri


Neuvolantäti kävi ennen Tirpan syntymää tupatarkastuksella. Ensimmäinen kommentti koski asunnon neliömäärää. Heti seuraava kauhistelu koski meidän karvaista ystäväämme Sopua.

Kissa lapsiperheessä. Kissa vauvaperheessä. Kissa yksiössä, jossa asuu vauva. Joko pelottaa? Itse en ymmärtänyt asiasta vauhkoamista alkuunkaan, joten sain kuulla sata ja yksi kauhutarinaa siitä miten lämpöön hakeutuva kissa makaa lapsen naamalla kunnes se tukehtuu. En tiedä puuttuuko minulta jokin äidin suojeluvaisto, vai mikä on, mutta en koe kissaa ongelmaksi.


Sopua alettiin totuttamaan vauvan tuloon jo hyvissä ajoin. Ensinnäkin leikkautin kissan, olisin leikkauttanut vaikkei vauvaa olisikaan ollut tulossa. Pinnasänky kasattiin kahta kuukautta ennen laskettua aikaa, ja sinne kiipeäminen kiellettiin alkuunsa, myös kissankarkotetta käyttäen. Myös muut vauvatavarat leviteltiin pitkin asuntoa, ja tein selväksi kissalle missä sen omat paikat ovat nukkumiseen, raapimiseen ja leikkimiseen. Mitenkään ylihysteerinen en jaksanut senkään suhteen olla, kissankarvaa on jokatapauksessa asunnossa, pääasia ettei kuitenkaan vauvan sängyssä.

Laitokselle lähtiessä pistorasiaan tökättiin Feliway kissan stressiä lievittämään. Laitokselta kotiin tuotiin vauvan ja maidon hajuisia rättejä. Kissa sai hiljaa itsekseen tottua ajatukseen että jokin on muuttumassa.




Ensimmäiset viikot kissa pysytteli omissa oloissaan, ja jätti leikkimisenkin kokonaan. Pikkuhiljaa siitä on kuitenkin tullut oma leikkisä seurallinen itsensä. Tirppaa ei voisi kissa vähempää kiinnostaa, eikä kissakaan kummemmin noteeraa vauvaa. Välillä se käy tarkistamassa josko syli olisi vapaana. Nuuhkaisee lasta, hieraisee posken päätä vasten ja tapsuttelee tekemään omia juttujaan. Myöskään sitterin/sängyn/turvakaukalon/ammeen kanssa ei ole ollut ongelmia nyt kun vauva on tuoksullaan merkannut ne omikseen. Mitään kissankarkotteita ei kaivata. Ainoastaan leikkimatto tuppaa olemaan kissalle kiva lepäilypaikka kun se on viikattuna sohvan käsinojalle. Sen verran suon sille, että se saa maata talon aurinkoisimmalla paikalla myös silloin kun olen huomaamattani levittänyt vauvan tavaroita sen paikalle. Kissan karvat lähtevät teippihärpäkkeellä. Paha mieli hysterisoinnista vaatii paljon enemmän lähteäkseen kissasta tai naisesta.

Mitä mieltä te olette kissasta (lemmikeistä yleensä) vauvaperheessä?

8 kommenttia:

  1. Meillä on kaksi koiraa, joista ei ihme ja kumma ole tullut mitään pelotteluita. Tosin sitä vieraat jaksaa aina ihmetellä, että miten meidän vauveli ei edes pienenä säikähtänyt koirien haukuntaa! Miksi olisi, sehän oli jo mahassa tottunut siihen, normiääniä!

    Meillä tosin koirilla on oma huone, jossa asuvat koiraportin takana. Koska toinen koirista on kuuro ja dementoitunut - eli en luota siihen ollenkaan. Toinen on myös vanha, mutta myös hirmu suuri! Joten näin kukaan ei kaada lasta eikä lapsi kiusaa vanhuskoiria, jotka haluavat nukkua rauhassa!

    Kissoja minä vähän pelkään sen suhteen, että tulevatko vaunuihin.. naapureiden kissat kulkevat meidän pihalla joka päivä, mutta nyt ostin sellaisen suojaverkon vaunujen päälle, niin voin olla kyttäämättä vauvaa joka sekunti ulkona nukkuessa ;)

    Pidä sinä vain hyvällä omalla tunnolla kissaasi siellä, ne on yleensä kissattomia/koirattomia ihmisiä, jotka eniten pelkää!

    VastaaPoista
  2. Meillä poika 10kk ja kissa 13v taisi nähdä elämänsä ensimmäisen lapsen ikinä synnäriltä kotiin tullessa. Ongelmia ei ole ollut pikkuvauva aikana, tosin kisu yritti aluksi kovasti omia pinnasänkyä. Nyt kun poika on lähtenyt liikeelle, on kissalla taas kovat paikat väistellessä... Kunhan ei muutu aggressiiviseksi vauvaa kohtaan, niin kaikki ok. Ja pojalle yritän alusta asti opettaa, ettei saa ottaa kovaa kiinni, ja välillä kun misu antaa luvan, niin silittelemme yhdessä. Onneksi kaikki on sujunut hyvin, olisi ollut kamalaa joutua luopumaan ystävästä!

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea näin positiivisesta kokemuksesta! Meilläkin on kissoja, ja olen alusta asti pitänyt itsestäänselvänä, että kisut jää taloon myös vauvan tultua - kunhan vain tottuvat toisiinsa. Mieheke piti alkuun luonnollisena sitä, että tietenkin kissat annetaan heti pois vauvan tultua, mutta itse pistin vastaan ja sain ihan järkipuheella miehenkin pään kääntymään. Hän vain oli aina olettanut noin, luullut että niin kuuluu tehdä. Nyt kun oikaisin tämän harhaluulon, ollaan samalla sivulla tämänkin asian suhteen. Ja samoja keinoja aiotaan hyödyntää, mitä sinäkin olet käyttänyt.

    Surullisena olen kuullut tutuntutuista, joista eräskin oli vienyt piikille omat kissansa heti kun sai kuulla olevansa raskaana. :( Ja eräät olivat antaneet kaikki 3 kissaansa uuteen kotiin, kun olivat epäilleen vauvallaan kissa-allergiaa. Noh, tuo allergia olikin ollut lopulta maitoallergiaa, että vähän taisivat hätiköidä. Itselle olisi todella kova paikka luopua meidän kisuista, enkä missään nimessä voisi niitä ainakaan lopetuttaa enkä myöskään antaa keillekään vieraille. Meillä onkin jo sovittu, että JOS kisut eivät totu vauvaan ollenkaan, läheiset sukulaiset ottavat kisut huostaansa. Huojentavaa tietää, että tämä vaihtoehto on olemassa, mutta en toisaalta usko että siihen joudutaan turvautumaan. :)

    VastaaPoista
  4. mä jätin muiden sanomiset huomioimatta, tosin suurin osa kommenteista koski koiraa. ja kenestäkään noista en ole luopumassa, päinvastoin.

    VastaaPoista
  5. Meillä on puolitoista vuotias koira ja pikkusen alle 5kk poika. Poika joutui teholle syntymän jälkeen ja siellä isä aina hinkkasi retua minuun ja poikaan. Lypsin retun päälle maitoa ja mies kiikutti retun suljetussa pussissa koiralle. Iltaisin koiralla ja miehellä oli aina pussin avaamis sessio. Retuja leviteltiin ympäri asuntoa ja koira sai jopa nukkua äiskän hajuinen retu kainalossa.

    Kun tultiin kotiin koira oli ihan et jee jee äiskä tuli kotiin mut kun se näki kaukalon (pelkäsi ennen vauvan tuloa kaukaloa tosi paljon) unohtui viikon kadoksissa ollut äiskä heti. Pari ekaa kuukautta koira hoiti poikaa paljon. Jos poika nukkui sitterissä, kävi koira välillä tökkäämässä uniretua peremmin tai ihan vaan nuuhkasemassa onko kaikki hyvin. Itku oli kamalaa ja vieläkin jos poika itkee pinniksessä koira kyllä kertoo minulle et "hei sun vauva kutsuu sua" Nyttemmin eivät välitä kauheesti toisistaan. Ja heinosti koira on käyttäytynyt vaikka karvat jää pikkusen nytkin sisään. Koira on tosin alkanut hoitaa omaa vinkuleluaan kuin vauvaa.

    Otan nykyään usein koiran ja vauvan molemmat syliin. Melkein tyrkytän pojan käsiin koiran karvoja, että koira joutuu tottumaan siihen. Samalla seuraan koiran reaktioita ja kehun hyvää käyttäytymistä.

    Uuteen taloomme ollaan suunniteltu koiralle omaa pesää mihin se opetetaan menemään kun ei halua olla pojan käsittelyssä.

    Mut eipä ole mitään sanomista tullut mistään. Onneksi.

    VastaaPoista
  6. Meillä oli koira, kun esikoinen syntyi. Ei ollut ongelmia. Minusta olennaista on, että oli eläin mitä lajia hyvänsä, se huomioidaan samalla tavoin kuin ennenkin ja että sille tehdään selväksi, missä on vauvan paikka. Tuttavapiirissä on paljonkin kissallisia vauvaperheitä (vauvallisia kissaperheitä?), eikä ongelmia ole ollut.

    Enemmän olen kuullut juttuja, kun pihalla oleviin vaunuihin on mennyt vieras kissa. Tuskin tätäkään kuitenkaan varsin paljoa tapahtuu...?

    VastaaPoista
  7. mie pidän tuota kissan vaarallisuutta vauvalle legendana, joka elää ihmeen sitkeään (missä näyttö?). synnyinkodissani on aina ollut kissoja, naapureissa, kavereilla jne. enkä oo koskaan kuullut kissojen aiheuttaneen mitään. tietenkään minkään lemmikin ei pidä antaa totuttautua nukkumaan vaunuissa, kaukalossa tai vauvansängyssä. mie en kyl oo huolinu mitään eläintä edes mun tai meidän sänkyyn.

    meilhän on tuo k.pinseri, jonka vaarallisuus arvelutti. kyseessä on kuitenkin dominointiin taipuvainen, neuroottinen koira, joka on pyrkinyt komentelemaan isompiakin lapsia. vauvan tuloon varustauduttiin dap-haihduttimella, pinnasängyn kissaverkolla ja tuomalla synnäriltä vaippoja ja rättejä haisteltavaksi. vauvaa ja koiraa ei myöskään olla jätetty kahden ja nuuskimista intensiivisempi tutkiminen kielletään heti. vauvan leluihin tai vaatteisiin ei saa koskea. on pyritty osoittamaan, että vauva on laumassa koiran yläpuolella. ihan hyvin on mennyt mutta olemme koko ajan valppaina. ja jos siitä huolimatta koira puree vauvaa, se on sen koiran tarinan loppu tässä perheessä (sijoituspaikka on alustavasti sovittu).

    mikä tollanen nla-tädin tupatarkastus oikein on? ja mitenniin 30 neliötä pieni, häh.

    VastaaPoista
  8. Miau!Meillä on 3 kissaa(olisi mahtanut sun nla.tätisi saada hepslaakin :-D) ja eivät mene kyllä likikään vauvaa, silloin kun synnäriltä kotiuduttiin niin kävivät kaikki haistamassa turvakaukalossa olevan otuksen,sen jälkeen ei ole tehny lähempää tuttavuutta.Päivisin voidaan nukkua pinniksessä, öisin ei uskalleta,koska sehän voi vaikka HYÖKÄTÄ kimppuun(näin olen ajatellut kissojen kuvittelevan)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...