2.4.11

Aurinkoa risukasaan

Olotila on ollut melko synkkä viimeisen viikon verran. Isäihminen hienovaraisesti painosti ja kiristi minut allekirjoittamaan paperin "en vaadi isyyden selvitystä" ja käyn allekirjoittamassa sen maanantaina. Toiminimen perustaminen osoittautui liian monimutkaiseksi prosessiksi, en jaksa tehdä sitä kun Tirppa on vauva, vaan katson asiaa uudelleen parin vuoden päästä. Asunto on pätsi, kun aurinko paistaa kaikista ikkunoista sisään, lämpötila on iltapäivällä lähempänä 40 astetta. Muuttamistakin siis suunnittelen, vaikka rakastan pientä kotiamme. Tilaustöitä on siunaantunut kiitettävästi, mutta olen saanut huomata, että lahjattominkin pystyy samaan jos on tarpeeksi rahaa ostaa hienoja muotteja. Minulla ei ole, minimiäitiyspäivärahalla ei juhlita.

Lyhyesti: piristystä tilauksessa.




Aamupalaa. Sadepäivän ilo -teetä maidolla ja sokerilla, luomupiimälimppua ja himpusti löysiä kananmunia. Tirppa kiskaisi reilun satsin (molemmat rinnat tyhjiksi) maitoa aamupalaksi, ja simahti.


Viimeistelin pari käsityöprojektia, ja mieliala parani hieman. On aina mukava tehdä käsillä, ja vielä mukavampaa saada valmista. (Näistä lisää myöhemmin!)


Tirpan uudet taulut, jotka sain vihdoin kasattua. En taida ripustaa niitä enää tähän asuntoon, vaan vähät siitä kun ne kerta on näin kivat ja pirteät.


Käsityökassissa reissuun lähti vihreistä villakukkasista muodostuva huivi.


Kirpputorilta Tirpalle, noin 50senttiä per vaate, kun ostin useamman samalta myyjältä. Hyvänmielen löytöjä.


Ihanaisen retrot kissalakanat samaiselta kirpputorilta, myyjä pyysi kaksi euroa, enkä mukissut vastaan. Hyvää puuvillaa kunnon lankatiheydellä, näistä on varmasti iloa pitkään.


Ostin myös kahdella eurolla ihanat valkoiset verhot keltaisilla palloilla keittiöön. Silitin ne, ja nautiskelin tuoksusta joka tulee puhtaiden verhojen silittämisestä. Liitän sen kevääseen, jouluun, juhlapäiviin ja Saksan aupair-vuoteen, kun piti silittää isäntäperheen sukat ja kalsaritkin. Taustalla päivän toinen teekupillinen (kuplavolkkarimuki ♥) ja eilen leivottujen suklaakeksien loput. Valitettavasti verhot olivat liian lyhyet, joten niiden kangas pääsee jossain vaiheessa toisenlaiseen käyttöön.



Kaipasin kotiin vihreää, jotain uutta puskemaan mullasta ulos. Ostin kesäkukkien siemenetkin, mutta niitä en idätä vielä, tomaatitkin jätin toiseen päivään. Tänään istutin ohraa pääsiäiseksi (rairuohon sijaan), koska kissa tykkää syödä ohraa, se tekee hyvää sen ruuansulatukselle. Lisäksi se ei mene länään niinkuin rairuoho. Länäisä rairuoho ja kierosilmätiput on masentavia.



Kevään merkki on multa kynsien alla, joten annoin myös viherkasveille uuden mahdollisuuden. Yleensä tunnen itseni murhaajaksi kun astelen kukkakauppaan, sama kun joku astelisi tyynesti eläinkauppaan ja pyytäisi hamsteria jota ei saa tapettua kahdessa viikossa huonolla hoidolla. Tänään rohkaisin itseni ja kerroin kuin aikuinen kukkamyyjälle millaiset olosuhteet asunnossa on, ja sain kuin sainkin tänne sopivan kasvin. Jukkapalmu! Lapsuusnostalgia tuntui hyvältä, kun pyyhin jukkiksen lehtien pölyt. Äidin jukkapalmu on kaksikymmenvuotias ja yhä kaunis ja vehreä. Pyrin omani kanssa samaan.



Otimme molemmat myös päivittäisen aurinkomme purkista. En ole huomannut mitään eroa omassa voinnissani, jos rehellinen olen, mutta jos sitä suositellaan aikuisillekin ympäri vuoden, tuskin siitä pitkällä tähtäimellä ainakaan haittaa on. Tirppis tykkää omistaan, ne eivät maistu ruokaöljyä kummemmilta ja ovat pienelle vatsalle kavereita.





Päivä sai piristysruiskeensa kuitenkin vasta kun rakas tyttäreni heräsi kunnolla tähän päivään ja jakoi rakkauttaan hymyissä. Sydän sulaa, silmät vettyy ja harmaakin päivä vaikuttaa valoisammalta. Tirppa on aurinko risukasassa, the sunshine of my life.

You Are The Sunshine Of My Life
That's Why I'll Always Stay Around
You Are The Apple Of My Eye
Forever You'll Stay In My Heart

You Must Have Known That I Was Lonely
Because You Came To My Rescue
And I Know That This Must Be Heaven
How Could So Much Love Be Inside Of You

You Are The Sunshine Of My Life
That's Why I'll Always Stay Around
You Are The Apple Of My Eye
Forever You'll Stay In My Heart

13 kommenttia:

  1. Päädyin blogiisi sattumalta.
    Onpa tosi kurjaa, jos isäihminen vaatii tuommoisen paperin allekirjoittamista. Vastuuntunnotonta! Tuossahan ymmärtääkseni lapsi menettää kaikki oikeudet isäänsä (paitsi sosiaalisen oikeuden vaikka tapaamisiin mutta myös oikeuden perintöön sit joskus) ja sinä oikeudet elatusmaksuun. Sinuna harkitsisin vielä! Toisaalta ymmärrän ettet jaksa väsyttävää tilannetta. Jos positiivisesti haluaa ajatella, niin ainakaan isä ei voi alkaa vaatimaan myöhemminkään mitään oikeuksia jos ei edes isyyttään halua tunnustaa. Vastuutonta joka tapauksessa. Paljon jaksamista ikävään tilanteeseen! Onneksi asioilla on yleensä tapana järjestyä :)

    VastaaPoista
  2. Voi v. Kaislaan yhdyn että asialla on puolensa. Mutta en voi millään hyväksyä sitä, että siittäjä ei kanna vastuutaan. Selasin pikaisesti isyyslakia, jos allekirjoitat paperin niin Tirppa ei menetä kuitenkaan oikeutta isompana vaatia isyyden selvittämistä (etkä sinäkään): Jos lapsen isyys on jäänyt aikanaan selvittämättä esimerkiksi äidin vastustuksen tai muun syyn vuoksi, voi äiti, mahdollinen isä tai lapsi itse täytettyään 15 vuotta laittaa asian uudelleen vireille ottamalla yhteyttä lastenvalvojaan.
    Viisitoista vuotta täyttäneellä lapsella on myös oikeus tutustua isyyden selvittämisestä aikanaan laadittuihin asiakirjoihin.

    Jos tarviit asiaan nyt juristia, tunnustan että olen sellainen. Otathan yhteyttä, jos haluat!

    VastaaPoista
  3. Tahdon mitä tahdon, mutta jos vaadin isyyden selvityksen, isäihminen pistää ranttaliksi ja menetän enemmän kuin mitä voin saavuttaa. Elarit menetän, mutta muuten elämän pitäisi pysyä suhteellisen mukavana. Ei huolta Wandabe, me pärjätään, ja olen tietoinen Tirpan oikeudesta, ja aion siitä sille myöhemmin kertoakin. Toisaiseksi siis mennään näillä. Kiitos kaunis tarjouksesta silti. <3

    Tämän piti olla hyvänmielen postaus! :)

    VastaaPoista
  4. sinänsä ymmärrän, koska olen kokenut uhkailua itsekin (tyyliin jos pilaan uuden suhteen, huolehditaan etten saa koskaan lastani jne.) ja olen vuosien mittaan välillä manannut, etten ole yksinhuoltaja. elareita en varmaan saisikaan, koska olen parempituloinen.

    uskon kyllä, että olet selvillä asioista ja osaat tirpalle asian oikealla tavalla aikanaan esittää. pistää vaan niin vihaksi moiset uhkailut, repii jotain arpea itsessä varmaan. no, nykyään meillä on perheessä isä isolla iillä, onnellinen myös ns. bonuslapsesta.

    punaista nähtyäni luen uudelleen nuo hyvänmielen asiat, jos miekin tästä rauhoitun :)

    ja saa multa kysyä muissakin mahdollisissa jurismijutuissa! fee-free for friends :D

    VastaaPoista
  5. Täytyy sanoa että siulla on kyllä siisti ammatti! :D Vähät siitä jos ei osaa ommella, jos on käyntikortti missä lukee juristi. Kateellinen ilmoittautuu.

    Kannattaa lukea, itelle ainakin tuli parempi mieli kun listasi iloisia asioita ihan vain yhden päivän ajan. :)

    VastaaPoista
  6. Hei!
    Olen täällä taustalla lueskellut blogiasi. Minulla sama tilanne menossa. Yhdessä toivottiin lasta ja alettiin odottamaan ja yhtäkkiä isä päättikin ettei halua tunnustaa isyyttään.
    Vaikea asia, mutta enpä minäkään jaksa asiasta tappelemaan lähteä..
    Pärjään minä yksinkin, noiden kahden aiemmankin kanssa olen pärjännyt. Vaikka vaikeeta on välillä ollut.

    Voimia ja jaksamista elämääsi, blogiasi on ihana lukea! =)

    VastaaPoista
  7. Voi hitto, kyllä vihaksi pistää tuollainen isäihminen. Onneksi teillä Tirpan kanssa on toisenne. Se on jo paljon se!

    VastaaPoista
  8. No, miusta tuli juristi siks kun en oo lahjakas missään :D Kateellinen ei kannata olla, töissäkään kukaan ei tykkää musta kun oon aina se, joka heittäytyy poikkiteloin ja kieltää helpot tavat...

    Tirppa on kyl ihan ykkösbööna, äitiinsä tullut.

    (ja paha saa palkkansa, oon huomannut, ei vaan tähän viiti laittaa mut voin kertoa joskus...)

    Btw; siippa käväs tänään tiedät-kyllä-missä, mun vaaleansinisellä palttoonnnapilla ajeli kylillä :D

    VastaaPoista
  9. Tirpassa ja itessäni on pelottavan paljon samaa. Min äitin mielestä yhdennäköisyys on karmivaa. :)

    ja vielä: ooämgee. :D En bongannut siippaa tai autoa, ei tää onneks niin pieni kylä ole!

    VastaaPoista
  10. Mieti vielä sen paperin allekirjoittamista. Ymmärrän, että vanhempien välillä tuollainen tilanne luo kitkaa, mutta kannattaa miettiä sitä mikä on lapsen etu. Koska teoriassahan lapsi on siis isätön, jos isyyttä ei tunnusteta eikä selvitetä. Ja isähän voi jättää ne elatusavut maksamatta vaikka olisi isyys tunnustettukin; kieltäytyy maksamasta tai ei ole varaa maksaa ja siksihän sitä on tietysti sitten se kelan maksama elatustuki. Mutta vaikka Tirppa ei tässä vaiheessa isää kaipailisi, niin tulevaisuuden kannalta voi olla parempi, että hänellä on edes virallisissa tiedoissa isä olemassa. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tulee eteen, joten on hyvä hoitaa tällaiset asiat kuntoon. Mutta eihän se isyyden vahvistaminen tietenkään sitä takaa, että isä olisi jatkossa ottamassa vastuuta lapsen elämästä mutta juridisesti lapsella olisi kuitenkin isä olemassa.

    VastaaPoista
  11. Mie nyt keskutyn noihin kivoihin asioihin ja kehun noita ihania kirppislöytöjä :)

    VastaaPoista
  12. ihanat noi lakanat!!mulla oli tommoset lapsena ja nyt haluun kyllä omalle taaperolla kans tommoset..:) sun blogi on muuten loistava!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...