10.4.11

Reissukissa testaa: VR



En omista ajokorttia. Autolla kortiton tekisi vielä vähemmän. Siksi me korkkaamme julkiset kulkuneuvot yksi kerrallaan. Edellinen yritys lopahti alkuunsa, kun emme mahtuneet/päässeet vaunuilla junan kyytiin, vaan jäimme asemalle. Tällä kertaa varustauduimme kepoisemmilla rattailla, omenapiirakalla ja rohkealla mielellä, matkaa vauvatapaamiseen 120km junalla.


Ensimmäisen junamatkan Tirppa veteli sikeitä, mutta juna oli kurja, ja pysähtyi 40km päähän kotoa, ja iloisesti 7 minuuttia myöhässä, vaihtoaikaa jälellä 3 minuuttia. Tähän voisi siis laittaa kuvan siitä, kun juoksen pää kolmantena jalkana hissiltä toiselle, kiroilen kuin merimies, läimin hissinnappia uudelleen ja uudelleen, äyskäisen sille ääliölle joka kiilasi minut hissijonossa matkalaukkuineen, ja mikä parasta: Tirppa huusi naama punaisena, kun äitilläkin kerran palaa käpy, niin kyllä sitten lapsellakin! Arvaatte sitten varmaankin, miksei tästä ole kuvia..



Hereillä junamatkailu sai uusia ulottuvuuksia. Vilisevät maisemat ja matkaseurana olleet koirat olivat huiseja!


Konduktööri oli pelottava tyyppi, mutta söpöilemällä saatiin kinuttua ihan oma Touhula-junalippu ipanalle. Hymyjä sen sijaan ei herunut henkilökunnalta, saati muilta matkustajilta.


Pikkasen jännitti, kun oltiin ihan hassussa kolisevassa kopissa jumissa, ja masussa oli kummia tuntemuksia..


Ensin oli nälkä. Kiitoksia vain niille kohteliaille ihmisille jotka eivät antaneet imettävälle naiselle istumapaikkaa. Ymmärtäähän sen, jos on itselleen saanut täpötäydessä junassa tukevan perspaikan, ei sitä ihan helläsydämisesti luovuteta. Sitä paitsi, hyvinhän se näyttää sujuvan noinkin! Eikä edes vilahtanut! (Testissä viileä ja näppärä itse askarreltu vesiliina, sitä enemmän joskus toiste..)



Sitten kuului rusahdus. Märkä, haiseva rusahdus. Lähin vessa kahden täpötäyden vaunun päässä lastenrattaat-vaunusta. Mepä vaihdettiin jaskavaippa sukkelasti rattaissa, kanssamatkustajat voivat änestää ääneti, kumpi on kivempaa: pikainen hajuhaitta, vai puolen tunnin huuto?



Juu'u, ei aina ole mukitelineessä Caf'e Latte. Ei sentään kehdattu jättää sitä vaippaa siihen junan eteiseen haisemaan. Vietiin pääteasemalla roskikseen.



Perillä treffailtiin viittä muuta vauvaa ja äitiä, juoruttiin, pirkka-nikseiltiin, syötiin nyyttärityylillä ja tottakai vertailtiin jälkikasvua. Tammikuun tähdet ovat jo niin isoja. Ensimmäinen tapaaminen oli ennenkuin minun raskauteni edes tietämättömään silmään näkyi, ja nyt ne on jo kohta kolmekuisia!



Välillä oli lapsukaisillakin niin tiivis tunnelma, että meni sekaisin mikä käsi oli kenenkin. Kaverin sormet oli sujuvasti vieruskaverin nenässä, kuola toisen tukassa, puklu naapurin hihassa. Sopu sijaa antaa, myös leikkimatolla.

Kaikenkaikkiaan neljä tuntia junassa (meno- ja paluumatka yhteensä) kolmen tunnin kahvittelun takia, hintaa reissulla himpun päälle 30e. Pistetään kokemuksen ja äidin pään tuuletuksen piikkiin, kyllä nimittäin teki hyvää!


P.s Voisi se junamatka kurjemminkin mennä: Iltalehti- junahäirikkö, pippurisumute ja pikkulapsia. "Kiva" kombo.

12 kommenttia:

  1. Oho, johan oli junamatka! Mä olen myös imettänyt kerran junan käytävällä, koska se oli ainoa tapa saada lapsi, joka on herännyt kesken uniensa vääntämään vaippansa täyteen sitä itseään ja on siis väsynyt, haiseva ja v*ttuuntunut, pysymään hiljaa se ~varttitunti, joka meni festarikaupungista festareiden päättymistä seuraavana päivänä lähteneen junan vessaan jonottaessa.

    "Höhöhö, sun tissis näkyy!"
    "Niinpä näkyy."
    "Joo, söpö vauva."

    Eniveis, hyvä, että jäi hyvä maku reissusta. :) VR on ihan kiva kaveri kuitenkin olemassa. :D

    VastaaPoista
  2. :D Ai hitsi että näitä sun kirjotuksia on kiva lukea, ovat niin elämänmakuisia kerrassaan :D!

    Me lähdettiin Vantaalta muutama päivä sitten käymään 6 viikkoisen kanssa bussilla ns. puolipäivä retkellä Helsingissä ystäväni luona kyläilemässä..
    No ensin ripuloitiin molemmat - luojan kiitos oli vaihtovaatteet vauvalle mukana ja omat hädät hoitui paniikista huolimatta lopulta kauan kadoksissa olleen hoitohuoneen pönttöön :D

    Sitten kun päivän aloittanut bussimatkustus oli sujunut niin kivasti niin rohkaistuin vielä moikkaamaan keskustaan ratikalla toista ystävääni ja niin reissumme venyi kokopäivä retkeksi ja paluu kotiin tapahtui vanhan mallisella junalla iltamyöhällä :O!!Argh...

    Luojan kiitos vaunut mahtuivat juuri ja juuri junaan, nuori mustalaispoika auttoi Helsingin päässä kyytiin ja ihana konduktoorisetä auttoi junasta kotopäässä poies...

    Olihan reissu ja niin iso väsy että meni viikko siitä toipuessa :D

    Silti on hyvä joskus seikkailla ja saada tunne että kyllä tässä pärjäillään :)
    Mutta ensi kerralla yhdenlainen kulkuväline voisi riittää yhtä reissua kohti...;)

    t.Mekkinen

    VastaaPoista
  3. Tää oli hyvä postaus. Nauroin ääneen :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos kulta kun jaksoit vaivautua paikalle! Sitä paitsi nuo reissut yleensä opettaa ;)

    VastaaPoista
  5. Olispa kivaa kun itsekin asuis noinkin lähellä vauvatapaamisia!!

    Mä matkustin kerran etelä-suomesta tänne pohjoiseen junalla koiran kanssa. Lemmikkivaunu oli täynnä ihmisiä - kenelläkään ei ollut koiraa, ei kissaa, ei mitään eläintä.
    Mulla oli varattu paikkalippu, paikalla istuja ei luovuttanut paikkaa O.o Eikä kukaan muukaan.
    Kävelin sitten törkeästi koiran kanssa vaunuun, jossa oli kieltomerkki. Yks matkustaja kuului supattavan koirasta kielletyssä vaunussa. konnarikaan ei sanonut mitään, ilmeisesti oli normitilanne ettei lemmikkivaunuun pääse lemmikkien kanssa...?!

    Mut ihana kirjoitus!

    VastaaPoista
  6. Jopas oli matka ja urpoja kanssamatkustajia :o Selvisitte kuitenkin turvallisesti perille?

    Ootkohan mahollisesti yhellä keskustelupalstalla vai oliko nuo treffaamanne vauvat&mammat jotain muuta kautta tuttuja? :)

    VastaaPoista
  7. Julkinen liikenne yhdistettynä suomalaisten huomaavaisuuteen on combo, joka saa minut yksityisautoilemaan. Silloin, kun kuljin vielä julkkareilla, auttajat olivat yleensä aina ulkomaalaisia... Punaista näin kun tätä luin :(

    Esikoista rv17 odottaessa olin Prahassa ja sain paskahalvauksen, kun noustessani mihin tahansa täpötäyteen julkiseen joku ampaisi aina heti ylös ja antoi paikkansa. Kaveri selitti, että jos paikkaansa ei anna (vanhukselle, vammautuneelle, raskaana olevalle, lapsen kanssa matkustavalle...) niin rapsahtaa sakkoa. Loistava kaupunki (koiranpaskojen raivaamatta jättämisestä saa muuten myös sakot siellä).

    Mut kiva että reissu oli muuten mukava!

    VastaaPoista
  8. Olet kyllä kovis kun uskalsit lähteä! Samoista syistä kuin Wandabe, mekin laitettiin auto tilaukseen, kun raskaus varmistui. Meidän neiti on nyt kolmen kuukauden ikäinen ja edelleen vasta SUUNNITTELEN reissua ratikalla keskustaan (4 km). Katsotaan, josko en tällä viikolla jänistäisi ja siirtäisi sitä taas. ;)

    VastaaPoista
  9. Ihan mahtava stoori taas kerran! :D

    Hemmetisti harmittaa, kun jäi taas väliin, ehkä ensi kerralla...

    VastaaPoista
  10. Ihan selvennykseksi, miusta tuo junamatka oli ihan kivaa, vaikka kanssamatkustajilta oliskin toivonut enemmän huomaavaisuutta! :D

    Ankva, me ollaan joskus törmätty keskustelupalstalla ja sitten vaihdettu formaattia. Meillä on täysin salainen ryhmä fb:ssä. Kukaan muu kuin ryhmäläinen ei edes löydä sitä sieltä, saatika että pääsisi lukemaan..

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa ihan samalta, kun meillä:D Meillä on siis kanssa keskustelupalstalta irronnu 12 hengen ryhmä, ollaan päälle vuos pidetty facebookissa salaryhmää :)

    VastaaPoista
  12. Ei olla samassa veneessä kuitenkaan, meitä on 35.. ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...