3.5.11

Suru puserossa

Kuukauden päivät olen tehnyt hiljaista surutyötä.


Tänään nukkui pois rakas isoisoisäni, Tirpan isoisoisoisä, pitkän, jännittävän ja rakkaudentäyteisen elämän päätteeksi, sairauden uuvuttamana, rakkaidensa ympäröimänä.

Minulla on suru puserossa.


"Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhinta viljaa
pois rakkaamme luokseen kantoi."

5 kommenttia:

  1. Voi olen pahoillani <3 Kovasti jaksamisia sinne!

    VastaaPoista
  2. Osanottoni. Vaan harva saa nähdä lapsenlapsenlapsiaan, joten ainakin siinä isoisoisäsi oli onnekas.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...