29.7.11

Toivepostaus 1: Liinaillen 0-6kk

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin suurkiitos kaikista postausideoista, näiden parissa pysyn kiireisenä' pitkään! Lisääkin saa toki toivoa!

Ensimmäinen toivepostaus ikinä, vastauksena tähän kommenttiin:

"Mua kiinnostais lukea liinailusta ja kestovaippailusta mitä ilmeisesti harrastat. Kiitos blogista!"


Raskausaikana luin mielettömän määrän netin äitiyssivustoja, ja kartoitin mitä kaikkea vauvaroinaa haluan ja tarvitsen. Kantoliina oli listalla aika alhaalla, koska se oli listalla kohdassa "olis kiva kokeilla, mut ei tiedä onko tarpeellinen, ja sitä paitsi maksaa ihan liikaa." Kirpparilta bongasin kuitenkin ensimmäisen liinani ja maksoin siitä huikeat 8 euroa, joten päätin perehtyä asiaan lähemmin.

Joka kaipaa faktatietoa kantoliinailusta ja kantamisen eduista, voi tutustua sivustoon Kantoliinakanava. Tämä on vain minun henkilökohtainen kokemukseni.





Tirpan synnyttyä elin 2 viikkoa lapsivuoteessa, imettäen, nukkuen, imettäen ja taas torkkuen. Hoidin toki kotihommat ja muut, mutta ne sain tehtyä neidin nukkuessa lähes vuorokauden ympäri. Liina odotti komerossa tilaisuuttaan.
Ensimmäinen liinailu tuli hädän hetkellä. Ipana huusi kuin syötävä ja minulta tuntui jo lähtevän käsistä tunto siinä heijatessa ja hytkyttäessä. Kirosin mielessäni harvan pääni, en minä mitään sidontoja ollut opetellut etukäteen, vaikka sekin taisi olla to do-listalla. Ei auttanut kuin tempoa liina kaapista ja sitaista se ulkomuistista "näin kerran kun joku kantoi ja se näytti ehkä tältä" tyylillä. (Jälkikäteen tarkistin, oli sekin sidonta, kietaisuristi I, kehtoon) Ipana hiljeni, äidin stressi kaikkosi ja siinä hiljaisuudessa tunnustelin miltä vauva tuntui liinassa. Lähellä, turvassa ja jokainen liikahduskin tuntui. Ihan kuin vauva ei olisi mahasta poistunutkaan.

Myös ensimmäisestä flunssasta selvittiin hengissä ja järjissä kiitos liinan. Kun ipana ei nukkunut omassa sängyssään, ja perhepedin päätyä on paha korottaa tarpeeksi, sitaisin likan yöksi nukkumaan rintaa vasten ja tuin itseni tyynyillä puoli-istuvaan asentoon sängylle. Mielenrauha äidille joka kuunteli turisevaa ja köhisevää niskuiitaa sydän syrjällään, ja helpotusta hengittämiseen vauvalle. Tietysti se äidin tuoma turvakin.


Liinasta tuli meille nopeasti vakio-olomuoto. Tee ei viihtynyt sitterissä, ei leikkimatolla, eikä sängyssä, mutta syli kelpasi. Valitettavasti yksinhuoltajasylillä on muitakin velvollisuuksia kotona kuin olla syli. Niitä käsiä tarvittiin tiskaamiseen, siivoamiseen ja pyykkäämiseen. Kissa piti ruokkia, ja oma napa kanssa. Liina antoi sylinkipeälle Tirpalle tilaisuuden olla sylissä aina tarpeen iskiessä.


Vieraissa paikoissa kaikki jännitti, joten äidin sylissä olisi ollut silloinkin ainut hyvä paikka. (Ja liinan sisällä sai nukkua rauhassa, ilman poskia nipisteleviä ja ympäri kämppää pomputtavia sukulaisia!)


Tirpan ollessa parikuinen alkoivat vaunuraivarit, kesken lenkin neidille vaan riitti kuninkaallinen kärrykyyti, ja syliin oli päästävä. Voitte kuvitella, ettei ajatus kauppakassin kantamisesta, vauvan kantamisesta ja hyökkäysvaunujen lykkimisestä yhtäaikaa saanut minua innostumaan. Ei auttanut kuin nastoittaa kengänpohjat mummojen liukastumissuojilla, ja ottaa toppavaatteisiin pakattu pipana liinaan. Ja taas pärjättiin, ihan kahdestaan.



Joskus ei vain jaksanu edes ottaa niitä vaunuja mukaan, niistä oli toisinaan enemmän harmia kuin hyötyä. Saattoi mennä kokonainen viikko, että meillä liikuttiin paikasta A paikkaan B näin:



Junassa teineiltä ei herunut sympatiaa tai istumapaikkaa, joten imettäminen piti saada sujumaan liikkuvassa, heiluvassa junassa. Tirpan kummitäti oli ommellut meille ns. vesiliinan, joka oli meillä pikaliinana reissussa mukana. Onneksi. Siinä nimittäin hoitui imettäminen ihan helposti, tissiäkin vilautettiin vain siksi, että pointti piti tehdä selväksi niille nulikoille. Harmi, ettei maito lentänyt ihan sinne asti.


Pitkällä trikooliinalla liinaillessa huomasin usein, että Tee kurkki taaksepäin, jolloin asento liinassa ei ollut enää lähellekään ergonominen. Käytin googlea ja käänsin Tirpan naama menosuuntaan, buddha-asentoon, samaan vanhaan tuttuun kietaisuristi II -sidontaan.


Tässä asennossa liinaillessa tapahtuu kummia. Papat ajaa fillarilla ojaan, naiset tuijottaa avoimesti, mummot tulevat taputtelemaan ja ihmettelemään ja lapsen nykivät äitiensä hihoja ja osoittelevat. Onhan se varsin viihdyttävä pallero, ja meno hupaisaa, mutta se on silti vain vauva, ei alien.


Liinaillessa vauva on muutenkin todella esillä, vaikka samalla todella lähellä äitiään. Tämä tekee kanssaihmisten elämän hankalaksi. Enää ei voi vain mennä vaunuille ja "tuituituituitui ku se on söpö" vaan pitää pyytää lupa, tai ainakin keskustella äidin kanssa ihaillakseen uuden elämän ihmettä. Suomalaisille kommunikointi on vaikeaa, joten useimmat tyytyvät vain tuijottamaan monttu auki. Kantoliina ei taida vieläkään olla tavallinen näky katukuvassa.


Tiipatin kanssa ollaan liinailtu vaikka ja missä. Tässä ollaan vesiliinan alkulähteillä (hih) eli Tirpan kummin kangaskaupassa. Mikäköhän kiukku se oli, joka tässä kuvassa on onnellisesti taltutettu. Tyytyväisyysasteen voi lukea kantajan naamataulusta!

Bussilla matkustaessa liina osoittautui taas yllättäen ystäväksi. Pitkän matkan busseissa vauvalle ei oikein ole paikkaa. Omiin vöihin se on liian pieni, turvaistuinta ei ollut, eikä yhtiönkään puolesta sellaista saanut. Liinassa, turvavöissä olevan äidin sylissä, vauva oli niin turvassa kuin olosuhteet huomioon ottaen mahdollista. Maisemiakin oli helpompi katsella, 40km taittui yhdessä hujauksessa.



Kesäliinailua varten löydettiin myöskin kirpparilta kuudella eurolla ohuempi pitkä trikooliina. Tästä onkin tykätty kun kelit on tänä kesänä olleet, noh, hikisiä. Aurinkolasit on pakollinen liinailuvaruste, jos neiti on sitä mieltä että kuletaan naama menosuuntaan.

Kesällä liinailussa on yksi iso miinus. Jos on kuuma ilman vaatteita ja minimaalisissa vaatteissa, 5,2metriä trikoota ympärille kiedottuna ei sitä kuumuutta ainakaan helpota, on liina sitten kuinka ohut tahansa. Joten liinailu on jäänyt vähemmälle, ja arjesta on tullut lievästi ilmaistuna haastavaa. Tirppa ei nimittäin ole paljoakaan syntymästään muuttunut siinä suhteessa, että kaipaa syliä usein ja paljon. Eivätkä minun käsivarteni ole siitä sen kummemmin vahvistuneet, eivätkä kotityöt ole mihinkään karanneet.

Taas etsittiin kantoratkaisua ja avunhuutoon vastasi toinen Tirpan kummeista, antamalla meille lainaan Ergon:
(Päässä oleva hattu "kuvausrekvisiittaa")
Ergo on kantoreppu, hyvin samantyyppinen kuin Manduca, Yamo jne. Siinä on joitakin liinan ominaisuuksia, mutta ei valitettavasti läheskään kaikkia. Kantoasentoja on tasan yksi ja sama, vaikkakin sitten edessä, lonkalla ja selässä. Naama menosuuntaan vaihtoehtoa ei ole.

Plussia (verrattuna liinaan) on nopeus. Liinan sitoo kyllä yhtä nopeasti kuin kengännauhat, mutta tämä on silti nopeampi ja vähemmän työläs. Lisäksi tämä on (kanssaihmisten reaktioista päätellen) vähemmän ituhippiäitimeininkiä. Ja todellakin kantajan ja kannettavan ruumiinlämpö ei nouse pilviin pitkilläkään kantomatkoilla.

On meillä komerossa pölyä keräämässä myös kirpparilta haalittu rengasliina ja kantopussi, kumpikaan ei ollut meidän juttu. Mutta säilön niitä siltä varalta, että ne Tirpan kasvaessa osoittavat tarpeellisuutensa.


Kantaminen on miun arjen pelastus ja tyttärelle mitä ilmeisimmin henkireikä. Tämän talouden ainut huoltojoukon jäsen tarvitsee usein molempia käsiään, ja aina samaan aikaan tarvitsee vauva syliä ja läheisyyttä. Olen saanut syötyä liinailun avulla jopa lämpimiä aterioita, ja jäätelöni kylmänä!

Minkälaisia kokemuksia teillä on kantoliinailusta tai vauvan kantamisesta yleensä?


ps. kestoilusta teen oman postauksen!

13 kommenttia:

  1. Ihania kuvia teistä! Mulla ei ole kokemusta liinasta, koska en halpana ole löytänyt mistään. Kantorepun sain ilmaiseksi Jupen serkulta, ja siitä olen tykännyt kovasti. Saa liikkua kädet vapaana ja pojukin tykkää! :)

    VastaaPoista
  2. Olipas kiva lukea teidän liinailukokemuksista :)
    Meillekin kotiutui vasta tri-cotti-liina. Helppoudessaan ihana, kuumuuden vuoksi jäänyt vielä vähälle käytölle. Ehkä mekin syksyä kohden liitymme liinailijoiden joukkoon :)

    VastaaPoista
  3. Meillä kantoliina osooittautui turhaksi kapineeksi (onneksi oli ostettu kirppikseltä 2e) sillä poika sai joka kerta siihen laitettaessa hirveen raivarin. Poika ei ole koskaan tykännyt olla ahtaassa missä ei pääse liikkumaan. Teho hoidossa tais olla liian hyvä hoito ja paljon omaa tilaa :)

    Sit meillä oli myös Baby Björnin rintareppu (kirppikseltä 5e) jossa saa käännettyä vauvan molemmin päin ja se oli ihana kunnes pojan jalat kasvoi niin et ne alkas lyödä mun jalkoihin kävellessä. (jalat siis roikkuu alaspäin)

    Ostettiin sit Manduca enkä enää koskaan luovu <3 siinä jalat kun tulee kyljille niin eivät ole tiellä mun kävellessä. Tosin ei olla enää 3kk käytetty sitä (poika nyt 8kk) sillä poju ei pysy hetkeäkään paikallaan. rattaissa malttaa istua jos selkänoja on ihan istuma asennossa. Meillä siis opetellaan jo kävelyä joten paikallaan olo ei oo mitään herkkua.

    Mut ihania kuvia :))

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva postaus kivoine kuvineen :)

    mä oon miettinyt, et onkohan toi liina yhtään käytännöllinen talvee vasten sit ku meiän vauva syntyy syyskuun lopussa, mutta näköjään sen saa ihan kätevästi takin päällekkin sidottua! Nyt harmittaa kun en ostanu sitä yhtä halpaa liinaa kirppikseltä jokunen viikko sitten..

    VastaaPoista
  5. Vautsi. Tuli ihan kylmät väreet ja kauhea halu olla samanmoinen liinaäiti. Mulla onkin liina, trikoinen pitkä ja ilmeisen hyväkin. Olen kyllä yrittänyt, mutta ei ei ei, en vain osaa edes sitoa sitä. Siinä vaiheessa kun se on sidottu päälle, vauva huutaa jo hulluna. Viime viikolla päätin tilata kantorepun, se olkoon eka askel liinailuun.

    VastaaPoista
  6. Juurikin luettelemistasi syistä kantoliina kuului minulla ensimmäisiin vauvaa varten tekemiini hankintoihin. Vauvaa saa helposti pidettyä lähellä, ja kädet vapautuu välillä myös muualle kuin vauvan ympärille. Minä tykkään ajatuksesta, mutta pian saa nähdä, mitä vauva liinailusta tykkää :)

    VastaaPoista
  7. Meillä on liinailtu myös alusta asti. Sitä mukaa kun vauva on kasvanut niin välineet on vaihtunut. Nykyisin taaperon kanssa mennään oikeastaan vain Tulin kantorepun kanssa, se kulkee aina näppärästi mukana, rattaita ei olla jaksettu kuljetella kun niiden raahaamisessa menee hermot!

    Jos et ole vielä rengasliinaa kokeillut, niin suosittelen sitä pikaliinaksi ja siveellisiä imetyksiä varten. Esim. seisomaimetykset junassa onnistuu renkulan kanssa mainiosti :-)

    Kun Tirppa tästä vielä hiukan kasvaa, niin selkään sitominen tulee varmasti joskus ajankohtaiseksi. Siihen suosittelen joko reppua tai jos sitomisesta tykkäät niin kudottua kantoliinaa. Trikoinen kantoliina ei oikein selkäsidontoihin passaa...

    VastaaPoista
  8. minä juuri tänä aamuna sitaisin kitisevän kolmiviikkoiseni trikooliinaan ja ihana hiljaisuus koitti. kuumahan tämä on. hankintalistalla on joko babyhawk tai kozy carrier.

    VastaaPoista
  9. Kiitos postauksesta! Ehkä määkin uskaltaudun kokeilemaan, kun se näyttää niin helpolta ja näppärältä. :) T: Toiveen esittäjä

    VastaaPoista
  10. Oi mutsu mutsin kautta löysin tänne, ihana postaus joka on itsellekin niin ajankohtainen 8vk ikäisen pojan kanssa :)
    Kakkosen kanssa tuli käytettyä patapumia, liinailtu ei juurikaan.
    Tämä kolmas vauva on sen sijaan ehta liinalapsi, synnärillä oli jo kantopussi mukana ja käytössä, ekat pari viikkoa meni käytännössä pelkästään kantopussissa nukkuen ja syöden. Nyt meillä on ollut käytössä Mim sharong deluxe rengasliina, ihan ehdoton enkä tulisi toimeen ilman! Seuraavaksi siirrytään sitten itse kehittelemääni kantorepun, rengasliinan ja neliöliinan risteytykseen :)

    VastaaPoista
  11. Heippa! Kiva postaus liinailusta. :) En tiedä pidätkö Tirppaa enää kietaisuristissä, mutta siinä liina kannattaa huomata levittää polvitaipeesta polvitaipeeseen. Tämä on vauvalle ergonomisempaa; sammakkoasennosta tulee parempi ja selästä pyöreämpi. Kiitos ihanasta blogista ja aurinkoista jatkoa teille!

    VastaaPoista
  12. Heippa! Palasin lukemaan tätä postausta, mikä on jäänyt mieleeni ajan takaa. Mietin, mikä sidonta sulla on käytössä noissa (talvi)ulkoilukuvissa?

    VastaaPoista
  13. Pitkillä trikoisilla meillä oli aina käytössä kietaisuristi II, joko kehtona, buddhana tai kasvot kantajaan päin. :) Yhdestä sidonnasta on moneksi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...