6.7.11

Vauvavuoden muistio itselleni


En tee lapseni ensisoseita omalla pihalla kasvatetuista luomuporkkanoista, induktioliedellä ja norppasähköllä. Mutta lapseni saa syödäkseen, kasvaa ja kehittyy normaalisti. En pue lasta upouusiin merkkivaatteisiin, tai orgaanisesta puuvillasta valmistettuihin kotimaisiin retrohelmiin. Lapsellani on puhtaat, ehjät ja lämpimät vaatteet yllä. En vie Tirppaa muskariin, vauvaratsastukseen, väriterapiaan ja vauvajoogaan. Me vaunutellaan, hassutellaan, lauletaan ja nauretaan. Tarpeeksi hyvänkin pitäisi riittää meriitiksi äitiydessä.

Voin toimia vain parhaan tietoni ja taitoni mukaisesti. Jokainen meistä tekee virheitä lapsiensa kanssa. Jokainen lapsi (erityisesti esikoinen) on vanhemmuuden koekaniini. Pyrin experimentteilemään Tirpan kustannuksella mahdollisimman vähän, sen luulisi riittävän.

Itku ja nauru kuuluvat elämään. Itke täysillä. Naura täysillä. Koita pitää terve tasapaino niiden välillä. Jos mahdollista, naura useammin.

Mutta ennen kaikkea:

Aika on arvokasta. Käytä se ihmettelyyn ja rakastamiseen.

5 kommenttia:

  1. Jostain joskus kuulin, että esikoinen on äidin "viimeinen nukke". Eli virheitä tehdään, ja saakin. Ja siitä selvitään ! Minäkin olen nuoren äidin ensimmäinen lapsi, ja musta tuli aivan ihana !!! hehe.. ja ne jutut mitä äiti on kertonut.. huh :D ihme että edes että selvittiin !

    VastaaPoista
  2. Itsekin neljäkuukautisen tyttösen yksinhuoltajana yritän muistaa tämän kaiken.:) Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen nuoren äidin ensimmäinen lapsi ja väittäisin, että minusta tuli melko tavallinen. Väittäisin myös, että minä sain osakseni huomattavasti paremman kasvatuksen, kuin moni kaverini. Minulla on myös säilynyt loistava suhde äitiini, joka osasi pysyä auktoriteettina silloin, kun sen aika oli ja nyt, kun olen itse aikuinen, olen löytänyt hänestä mahtavan ystävän.

    VastaaPoista
  4. Totta taas joka sana.

    Tykkään hirveästi tavastasi kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
  5. Kauniisti ja viisaasti kirjoitettu! Täällä yksi sinua 10 vuotta vanhempi puolivuotiaan esikoistytön äiti. En ole yksinhuoltaja mutta silti jaksaminen on välillä koetuksella - viimeksi juuri tänään. Tämän lukeminen helpotti hiukan. Stressaamisen ja touhottamisen sijaan haistelin pikkuneidin hiuksia, paljon parempi niin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...