11.8.11

Toivepostaus: Vauva kissakodissa, kissa vauvakodissa

Menee vähän kertaamiseksi, mutta onhan tätä kissa-vauva-perheen arkea eletty taas vähän enemmän. Kuvat viimeisimmältä ulkoilutuspäivältä, vauva hihnanpäässä sattumalta, kissa ei kaipaa ketään kiinnipitelijäksi, ei nimittäin karkaisi vaikka joku käskisi.

Sopu on erityislaatuinen kissa, minulle. Epäilemättä tavallinen maatiaiskissa kaikille muille. Olen kuitenkin ollut sen mutti jo muutaman vuoden, joten hämmästyin, miten nurjasti kissaan suhtaudutaan (neuvolassa, keskustelupalstoilla..) kun perheeseen on luvassa ihan oikea vauva. Kissasta ruvetaan puhumaan vaaratekijänä. Ensin se vaarantaa raskauden ulosteperäisillä bakteereilla, vauvan synnyttyä siitä on miljoonasti enemmän haittaa, karvoja, hilsettä ja kissahan voi vaikka ilkeyttään käydä makaamassa vauvan naamalla kunnes se tukehtuu. Minulla kuitenkin loksahti leuka, kun kysyttiin missä vaiheessa raskautta aion kissastani luopua. Vastasin, etten luovu perheenjäsenestä.


En voinut raskausaikana noudattaa neuvolan neuvoa, ja jättää kissanhiekkalaatikon siivousta jonkun muun hommaksi. Tässä taloudessa saa odottaa vielä aika kauan, ennen kuin "Joku Muu" tekee osuutensa kotitöistä. Hiekkalaatikon siivouksen jälkeen pesin kädet, niinkuin luulisi jokaisen järkevän ihmisen tekevän, raskaana tai ei. Ja se riitti.

Kissaa valmisteltiin vauvan tuloon. Vauvan tavarat (pinnasänky, babysitteri, turvakaukalo, amme..) valtasivat osansa asunnosta, eikä kissalla ollut niihin asiaa. Tasapuolisuuden nimissä kissakin sai sitten sille korvamerkittyjä tiloja. Yhden nojatuolin lampaankarvapehmusteella, ison kiipeilypuun ja pinnasängyn alle kaikilta turvaan oman pesän. Laitokselle lähtiessä kissalle "palkattiin" seuraneidiksi minun pikkusiskoni, joka kävi ruokkimassa ja leikittämässä kissaa, olinhan kuitenkin viikon poissa kotoa. Pistorasiassa oli kissojen mielihyvähormoneja vapauttava kapistus, ettei miukulla ehdi tulla liian ikävä. Vauvan haju tuotiin asuntoon ennen vauvaa.


Vauvan kotiuduttua kissa pakeni maan alle. Tai no, sohvan alle. Se tuli sieltä yömyöhään syömään ja pissalle, ja palasi sitten koloonsa. Kissa sai tehdä tuttavuutta uuteen tulokkaaseen omalla tavallaan, omalla ajallaan. Tirppa oli lähemmäs kuukauden, ennen kuin Sopu käväisi kosketusetäisyydellä vauvasta. Siitä asti on rinnakkaiselo sujunut kuin normaalissa lemmikkiperheessä, ilman sen kummempia ongelmia. Vauvan sänky on vauvan sänky, minun sänkyni kuuluu minulle, ja Sopulla on omat paikkansa, myös tässä uudessa asunnossa. Rajojen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Kissa pysyttelee käsivarren mitan päässä vauvasta, varsinkin nyt kun Tee osaa tarttua karvoihin salamannopeasti.


Tirppis rakastaa katsella Sopun tekemisiä. Aamupuuro uppoaa kohteeseensa kuin huomaamatta, jos kissa on samaan aikaan ruokakupilla. Leikkimisen lomassa pitää aina tarkistaa, onko se kissa vielä päikkäreillä. Ohi löntystelevä katti saa ipanassa aikaan riemunkiljahduksia. Joskus jos äiti on vahtimassa, saa Tirppa silittää kissaa, ihan nätisti. Molemmat tykkää.

Nyt kun Tirppiksellä on uusi vaihde silmässä ja vauhtia riittää, on pitänyt tehdä muutoksia myös kissan kannalta. Ruokakupit on nostettu lattialta tasolle, vessan ovessa on hakanen, jolla se pysyy kissankokoisella rakosella, mutta Tee ei mahdu hiekkalaatikon apajille. Raapimapuu, lampaantalja ja salapesä ovat edelleen kissan aluetta, pikkunäppien ulottumattomissa. Parveke on kissan valtakuntaa, verkotettuna, ettei karvakaveri karkaa.

Puoli vuotta ollaan selvitty kissan ja vauvan kanssa ihan moitteetta yhteisessä kodissa. Jopa piti vähän miettiä, että mitä tässä nyt on postattavaa. Toivon, että aikaa myöten Tee oppii kunnioittamaan ja arvostamaan eläimiä, ja erityisesti tätä meidän perheen kolmatta jäsentä.

Loppukevennykseksi söpöjä kuvia kissasta, vauvaa näkee muissa postauksissa ihan tarpeeksi:






3 kommenttia:

  1. Mikä ihana kissapallero <3 Meillä juodaan myös nuin lasista :P

    VastaaPoista
  2. Meiltä ei ole neuvolassa kysytty vielä kertaakaan onko meillä lemmikkejä. Kaksi kissaa on ja yleensä suhtautuminen on juuri se, mitä anoppikin kysyi, että laitatteko kissat pois kun vauva syntyy? Miksi ihmeessä kysyn minä. Mä olen jättänyt hiekan siivoamisen miehelle, kun sellainen on. Ihan osittain siitäkin syystä että se haju saa oksettamaan ihan saman tien kun nenä on niin herkkä.

    Meillä en uskoisi tulevan ongelmia sitten siinä että kissat ei saa mennä vauvan tavaroihin. Ovat nimittäin hienosti oppineet olemaan hyppimättä keittiön pöydille, vaikka työhuoneen pöydille saakin kiivetä.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...