11.8.11

Tytär, äiti ja äitinäiti


Tee käy aina välillä mummilassa hoidossa, vartista kahteen tuntiin kerrallaan. Olen päässyt puolen vuoden aikana huovuttamaan askartelupajalle, parturiin, saunaan, elokuviin ja kerran jopa tyttöjen kanssa ulos (Tee oli nukkumassa). Pieniä arjen irtiottoja.

Tirppis ei ole helppo hoidettava, joten ensimmäisen 6kk aikana olin ollut erossa pienokaisesta huikeat 4 tuntia (huovutus+ parturi+ sauna). Minun äitini on kuitenkin pesunkestävä äiskä, selvinnyt minusta ja kolmesta sisaruksestani selväjärkisenä, joten luotan Teen Mummilaan ihan hyvillä mielin. Mummilla ei oo toimivia tissejä, mutta muuten konstit on monet. Vauvana hörpytys ja loputon heijaaminen kelpasi ensihätään, nyt kiinteä ruoka maistuu ja äidin lypsymaitoa osataan juoda mukista (!!). Päikkäreille neidin saa sammumaan vaunuihin tai autoon. Äitini myös ymmärtää, ettei minun ole helppo jättää neitiä silmistäni. Jotenkin salavihkaa minut saatiin vakuuttuneeksi siitä, että mummi ja neiti toimivat yhteen kuin ajatus, mummin kanssa syöminen ja leikkiminen on kivaa, ja mummi osaa työntää lastenvaunuja ihan yhtä lailla kuin äitikin. Pikkuhiljaa alkaa siis tuntua siltä, etten pelkästään uskalla jättää Tirppistä hetkeksi hoitoon, vaan voin tehdä sen kelloa vilkuilematta ja murehtimatta. Kyllä ne pärjää.

Vaikeinta äitini on kai ollut hyväksyä, etten ole samalla tavalla äiti, kuin hän itse. Kantoliina, kestovaipat, tutittomuus, tuttipullottomuus ja perhepeti oudoksuttavat, mutta äiti varoo kyllä arvostelemasta minun valintojani. Välillä vihjaisee, että lapsi ei "ikinä" opi nukahtamaan itse, jos nukutan sen aina tissille yhteiseen sänkyyn. Minä sanon takaisin, etten tunne kouluikäisiä, jotka äitinsä tissillä roikkuisivat yöt läpeensä. Äidin mielestä teen asiat itselleni hankalaksi. Minun mielestä olen tehnyt asiat Tirpan tahtisesti itselleni mahdollisimman helpoksi. Totta, olisin saanut viikon lasta huudattamalla varmaan läpi yön nukkuvan "itsenäisemmän" lapsen, mutta tämä sopii meille paremmin. Äitini kuuntelee perustelut, nielee vastaväitteet ja on mummina lapselle, antaa minun olla äiti tavallani. Rakastan äitiäni siitä hyvästä.

Jos minulla menee sormi suuhun, soitan äidille. Äiti on auttanut minut läpi monesta "tyhmä tyttö" hetkestä, raskausajan solmuista, kun tuntuu, että vauvan mukana olisi pitänyt tulla kaikkitietävä käsikirja. Vauvan itkiessä mahavaivojaan pari päivää vanhana, äiti näytti kädestä pitäen vyöhyketerapiaa ja kakkajumppaa. Hyvästi pierut ja tiukassa olevat kakat. Jos en tajunnut tarvitsevani jotakin vauvakapistusta (pikkuniistäjä!), äitini toi sellaisen, ilman suuria maailmanpelastajan elkeitä. Apua, tukea, seuraa ja autokyytejä on saanut pyytämättä.

Eniten kuitenkin arvostan sitä, miten pyyteettömästi äitini rakastaa tyttären tytärtään. Tirppa on mummilleen ylpeyden aihe, äitini seuraa herkeämättä lapseni kasvua, rakastaa sitä varmasti yhtä paljon kuin minä itse, mutta ei kasvattavana äitinä, vaan mummina. Mummina saa joustaa säännöistä, hemmotella, höpsötellä ja jakaa lapsen kanssa ihan eri juttuja. En voi kuin katsoa sivusta, ja olla ikionnellinen, että tytärtäni on siunattu tuollaisella mummilla, ja minua äidillä.

Sitten ajatus, joka saa minut itkemään joka kerta, jo puolen vuoden ajan:

joku päivä minä saan katsoa aikuista tytärtäni, ja rakastaa häntä edelleen yhtä paljon ja enemmänkin kuin tänään. Ja jos Tirppa rakastaa ja arvostaa minua puoliksikaan niin paljon, kuin mitä minä äitiäni rakastan ja arvostan, olen tehnyt elämässäni jotain oikein.

11 kommenttia:

  1. Kauniisti ja rakkaudella kirjoitettu. Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa ja haluan toivottaa sinulle ja Tirpalle aurinkoisia ja ihania päiviä!
    -Susanna :)

    VastaaPoista
  2. Äitit on ihania. Meidän äuti kans samanmoinen mummo, tuomitsematon ja salliva. Tukeva ja rakastava. Ihan paras! <3

    VastaaPoista
  3. Silmät kostui tätä lukiessa, kirjoitit niin kauniisti. Ja samalla murenen sisältä koska haluaisin voida kirjoittaa samallatavalla omasta äidistäni, joka ei koskaan kerennyt näkemään lapsenlapsiaan, vaan nukkui pois 49-vuoden iässä hieman vajaa kaksi vuotta sitten.

    Blogisi on ehdottomasti yksi suosikeistani, jatka samaan malliin ! (:

    T: Oona ja Mea-neiti 2,5kk

    VastaaPoista
  4. Minullakin tuli kyynel silmään tätä lukiessani. Oi ihanat äidit! Minäkin tahdon olla kuten oma äitini, samalla tavalla ohjaava, lempeä ja kuunteleva. Ja toivottavasti joskus vielä saan kokea hemmottelevan mummoudenkin.

    Kiitos ihanasta blogistasi Spatz, pidän siitä kovasti. Nimim. lukenut kauan merkkiä jättämättä. :)

    VastaaPoista
  5. Liikutuin kyneliin. Kauniisti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  6. Voi miten ihana teksti!

    Anna (vihdoin id:llä..)

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että sulla on noin lämpimät välit äitiisi! Äidit on parhaita. Viimeiset rivit olivat kuin omasta kynästäni. :)

    VastaaPoista
  8. Tääkin nyyhkii täällä!

    Äitini sanoi, kun mummoutui hieman yli nelikymppisenä, että lapsenlapsi on vielä parempi juttu, kuin oma lapsi. Siinä on just se taika, että saa kuoria kermat kakusta ja nauttia lapsesta, mutta vastuupuoli ja kasvatusasiat saa huoletta sysätä lapsen vanhemmille.

    VastaaPoista
  9. Vau, olet onnenpekatar!

    VastaaPoista
  10. Ihana teksti, tuollainen äiti/mummi on huippujuttu :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...