18.9.11

Maratonkuvapostaus vaellukselta

Teen kummi ja sen tyttö suostuivat reissukumppaneiksi, kun lähdettiin Teen kanssa testaamaan Tulia kunnon erämaastoon. Suunnattiin siis Repoveden kansallispuistoon, ja sillä asenteella, että mennään sellainen lenkki, minkä kunto ja ipanan/ipanoiden sietokyky antaa myöten. Ja kyllähän me pitkä ja mäkinen lenkki heitettiinkin!





Me ei laittauduta tälläisille reissuille, vaan pääasia on, ettei oo liian kylmä tai liian kuuma. Yhdellä nuotiopaikalla nähtiin toinen vauva rintarepussa, äidillä oli poskipunatkin paikallaan. Mie en osaa retkeillä korkkarimeiningillä, vaan riipaisin aamulla päälle tuulipuvun.

Lapinsalmen riippusilta. Geokätköä etsittiin jonkun aikaa, mutta ei löydetty ei millään. Jatkettiin siis matkaa.











Tee kurkki laidan yli. Siltaan on muuten kiinnitetty tosi monia rakkauslukkoja! Avioituneet tai muuten elämänsä yhteen nippuun heittäneet parit käyvät kiinnittämässä siltaan kaiverretun lukon, ja heittävät avaimen jorpakkoon. Romanttista. (Ja kovempi homma purkaa, kuin avioliitto!)



Selänlepuutustauko, Tee heittäytyi luonnon vietäväksi.



Kyllä, viikinkivene.

Tytär leikki kompostia. Tai lisäsi kuituja ruokavalioonsa, havunneulasten muodossa.









Tiristettiin makkaraa nuotiolla, ja Tirppikselle tarjolla oli omena, ihan grillaamattomana.

Sitten tutustuttiin vaahtokarkkien käristämisen salatieteeseen.

Parhautta! Kerrankin päältä kullanruskeita, sisältä ihan löllöjä, eikä palanutta pintaa missään! Salaisuus on ranneliikkeessä, luulen ma.

Isomman pikkulikan mielestä kyy oli "siisti" mutta silti: hyyyi.

Glamour kaukana.

Katajavuori. 200 askelmaa ylöspäin. 8kg eturepussa.

Puoliväli.

Tuskahiki.



2/3.

Huipulla!



Maisemat palkitsivat kyllä kiipeämisurakan!




Tee viihtyi tulissa tosi hyvin, ei kitinän kitinää. Metsässä oli paljon katseltavaa, ja hyörintä oli sen mukaista.




Lopulta uni vei matkustajan. En vieläkään kaivannut päätukihässäkkää, vaikka testailinkin sitä kotona. Vaikutti ennemminkin suojahupulta, kuin päätuelta. Tulissa paneeli itsessään tukee kuitenkin niskaa ihan tarpeeksi, niin kauan kuin kantaja pysyttelee pystyasennossa. (=pyykinripustus, kengännauhojen sitominen jne, hankalaa..)

Katajajärvi.







Kapiavesi.



Hetki selän venyttelyä ja ipanalle välipalasose.


Kaksi kilometriä metsäreittiä vielä kaukana siintävälle lossille.


Pieni metsäpuro.







Kivikkoinen rantapolku.


Lossi. (Aka köysillä vesistön yli lihasvoimin kiskottava laiturinpätkä. Hyvää liikuntaa käsille.)


Toisella puolella!




Päivävaellukseksi ei hullumman mittainen lenkki, neljä tuntia ahkeraa patikointia. Tuli suoritui hyvin, mutta niin suoriutui Tirppakin! En ikinä uskonut, että viihtyisi kantorepussa neljää tuntia kitisemättä! Mutta reipas tahti ja vaihtuvat maisemat tekivät ilmeisesti tehtävänsä myös porukan nuorimman naisen kohdalla, ja ensimmäinen itku tuli vasta autossa matkalla kotiin, kun unen päästä ei saanut heti kiinni.

Nyt päätä tyynyyn myös itselle, luulenpa ettei unta tarvitse kauaa houkutella..

12 kommenttia:

  1. Oijoi, näyttääpä juuri sellaiselta sunnuntailta mitä syksyllä pitääkin olla. Mä kävin heittään perinteikkään kirpparivaelluksen tyypin nukkuessa. Oma herrani painaa muuten 6.7kg 3kk ikäisenä, eli kohta otetaan Tirppa kiinni :) (raskaat luut niinku äireelläki...)

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Löysin blogiisi jostain mutkan kautta pari kuukautta sitten. Nyt seurailen lähes päivittäin onko tullut uusia kirjoituksia.

    Olipa mahtavia maisemia tuolla vaelluksella! Pitäisi itsekin käydä joskus vähän vaeltelemassa. Kaksivuotiaan (vilkkaan pojan) kanssa siitä voisi tulla aika mielenkiintoista. :)

    Jatka samaan malliin. Teidän arjesta on mukava lukea. Kirjoitat mukaansatempaavasti ja teksteistäsi paistaa läpi rakkaus Tirppaa kohtaan. Ihanaa. :)

    t. Riia

    VastaaPoista
  3. Kiitos vielä kortista, en ole varma tuliko viesti perille, kun puhelimesta löytyikin kaksi sun numeroa :)

    Repovesi on ihan mielettömän kaunis. Kerran olen käynyt ja kovasti himottaa päästä vielä joskus uudestaankin.

    Me lähdetään kohta puoliin kokeilemaan vaunuvaellusta ensimmäisen bussimatkan verran vähän kauemmas tästä kotilähiöistä... Jännittää kuinka sujuu. Ehkä me kohta kokeillaan junaakin :P (Tuntuu, ettei näissä lauseissa ole järjen hiventä, mutta ehkä ymmärrät)

    Terkkuja Tirpalle

    -Suvi ja Ruttu

    VastaaPoista
  4. Ah, tämä oli ihana postaus! Ihanat maisemat, siitä on ihan liian kauan kun ite oon viimeks käyny tuollaisissa maisemissa seikkailemassa! Suomi on kyllä kaunis maa :)

    VastaaPoista
  5. Ai että!
    Me käytiin noissa maisemissa vuos sitten kesällä kun vauva oli haave vain. Olispa kiva joku vuos käydä lapsen kans (haastavaa varmaan jo ens kesänä ku ukkeli ehkä jo kävelee.)
    Meillä tosin oli reissu viime vuonna vain siihen ekalle makkaranpaistopaikalle riippusillan jälkeen (mukana yks vilkas vajaa 2-vuotias...), harmitti ku uikkarit jäi ottamatta mukaan, oli niin lämmin päivä ennustuksista huolimatta!
    Ihania maisemia kyllä!
    Ootan niin kovasti että päästään neljän viikon päästä Lappiin, jospa sitä iteki sais kivoja kuvia napattua. Ja nautittua Suomen luoonosta!

    VastaaPoista
  6. Tämä ei auta mun vaelluskuumetta yhtään, kun näkee tuttuja vaellusmaisemia, ihan just samoja reittejä joskus ollaan menty. Partion kautta tehtävät vaellukset jääneet opiskelupaikkakunnan etäisyyden takia ja jotenkin ei tule itse lähdettyä, eikä mies toistaiseksi ole innostunut.

    VastaaPoista
  7. Tässä imettäessä on ollut sopivasti aikaa kaivella netin syövereistä yhtä sun toista. Sinun blogisi kahlasin läpi alusta loppuun eilisen ja viime yön aikana. Olet kyllä upea ja sisukas äiti ja Tirppa ihan mahtavan persoonallinen ja ilmeikäs vauva :D

    Viimeksi Repovedellä käydessä ei ollutkaan vielä noita lukkoja, hauska että niitä on alkanut sinne pesiytyä. Isi onkin pojalle muistanut muutamaan otteeseen kertoa muiston Repovedeltä, kun äidillä oli keväällä todettu laktoosi-intoleranssi ja retkimuonia ostaessa katsottiin tosi tarkkaan että kaikki on laktoositonta. Valmista pussilettutaikinaa jäätiin kuitenkin niin pitkäksi aikaa hintavertailemaan että jäi huomaamatta että olivat kaikki vain vähälaktoosisia. Ja ei enää riitä että mieheni minulle muistuttaa minkälaiset paukut telttaan pääsi, vaan siitä pitää nyt jo lapsellekin kertoa ;D

    VastaaPoista
  8. ihan mielenkiinnosta, miksi et kantanut tirppaa selässä? Itse en vaan pysty kantamaan 8kg edessä enää ja oon kantanut 6kk lähtien selässä ihan tolla TUli repullakin, ettei niskat kipeydy. Tekee vaeltamisen ihan oikeesti kevyeksi!

    VastaaPoista
  9. Tuntui niin mukavalta lukea ja katsella kuvia. Tuli hyvämieli :)

    VastaaPoista
  10. En olisi uskonut, että tuttuja maisemia löytyisi kenenkää blogista. Itse olen vaeltanut siis repovedellä -08 kevät-talvella ja kevät-kesällä. Oli ihania kuvia :).

    VastaaPoista
  11. Voi helkkari, siellä voi siis nähdä kyykäärmeitäkin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aika paljonkin. :) Kumpparit tai paksummat kengät on aika ehdottomat. Mutta kertaakaan 13 vuoden aikana ei oo purru, vaikka joka kerta niitä on näkynyt.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...