27.9.11

Yksinhuoltaja = luuseri

Tämä nyt juontaa juurensa siitä, että hakiessani väliaikaista toimeentulotukea, sain taas kohdata sen kuuluisan tyhmä tyttö- asenteen. Kun olen vain tyhmä tyttö joka on ihan itse asiansa sotkenut, niin minua voi kohdella kuin 15-kesäisenä festareiden kaljateltan takana paksuksi pamahtanutta heitukkaa. Olen aikuinen nainen, ja tyttärelleni hyvä äiti, ja tulisin mieluusti myös kohdelluksi niin.

Olen kirjoittanut ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin, matkustanut Euroopan ympäri, vetänyt ne kuuluisat perslärvit, ollut vapaa ja vastuuton, opiskellut ammattia itselleni raskausviikoilla 17-36 vaikkei kukaan sitä minulta olisi tullut vaatimaan, tehnyt 13-vuotiaasta asti töitä ihan työnantajalle niiden omien rahojeni eteen, asunut omillani 16-vuotiaasta ja pärjännyt, asunut vuoden ulkomailla, oppinut uuden kielen ja kulttuurin ja sopinut joukkoon. Olen rakastunut, rakastanut, asunut avoliitossa ja eronnut rumasti. Ja kaiken jälkeen olen edelleen oma itseni.

MUTTA koska olen nuori äidiksi (nykymittapuulla) niin ennakkoasenne on se, etten ole ehtinyt elämään enkä kokeilemaan enkä oppimaan mitään siitä elämisestä ja kokeilemisesta. Minulle on turha tulla selittämään, kuinka jossain vaiheessa tajuan menettäneeni nuoruuteni, ja sitten lapsi jää ja baari vie. En ole vaihtanut äidin helmoista itse äidiksi. En ole mikään pikkuäiti. Olen äiti, ihan täyteen mittaan.

Miulta on kysytty monesti miten meidän päivät sujuu, kun ollaan ihan kahdestaan.

Sujuvat kun laitetaan sujumaan. Vaikka myönnettävä on, että toisinaan kun illalla nukkumaanmeno ei suju, lapsi rätisee ja taistelee unta vastaan tuntitolkulla, sitä toivoo, että voisi antaa lapsen isänsä syliin ja sanoa: "Siun vuoro. Kokeile sinä. En miekään tän enempää osaa." Joisi kupin teetä ja söisi yhden suklaakeksin, ja sitten voisi joko nauttia hiljaisuudesta, tai lähteä uusin voimin ja hermoin nukuttamaan sitä pienokaista. Mutta koska niin ei voi tehdä, on vain ajateltava toisin. Löydettävä itsestään se voima pitää hermot ja kyyneleet kurissa, lohdutettava sitä itkevää lasta kaikella hellyydellä, oltava se turvapaikka. Ei Tee ole kertaakaan jättänyt nukahtamatta.

Normaalipäivänä me heräämme, pöllöilemme makkarissa ja kutitellaan ja pusutellaan peiton alla. Tee leikkii peiton alla myyrää ja kukkuu-leikkiä. Yleensä Tee ottaa aamun maitohuikan ennen aamupalaa. Aamupalaksi Tee syö puuroa tai hedelmäsosetta, vähän riippuen siitä mikä uppoaa vai uppoaako mikään.

Vaihdetaan vaippa ja päivävaatteet päälle ja joko lähdetään Olkkari-kerhoon tai leikitään omassa olohuoneessa. Kerhopäivinä Tirppis jättää aamupäikkärit väliin, kotona ne nukutaan aina klo 10-10.45. Kun pikkulikka nukkuu aamupäikkäreitään noin kolme varttia, minä saan käydä suihkussa ja syödä aamupalan. Jos hyvin käy, boxilla on joku lyhyt telkkariohjelma, tai ehdin päivittää blogia. Jossain siinä sivussa tulee laitettua se pyykkikone laulamaan.

Tee herää ja syö lounaan noin 11 aikaan, kerholla on ruoka-aika samaan aikaan. Syödään ja leikitään, ja jos aamupäikkäreitä on nukuttu vähän tai ei ollenkaan, niin toiset päikkärit alkavat jo klo 12. Niitä saatetaan nukkua sitten hyvinkin se kaksi tuntia. Jos on ollut kerhopäivä, käyn siinä välissä lounaalla Teen kummitädin kanssa, pizzapuokkiinjajäävesi lähimestassa. Kotona lämmitän itselleni ruuan, tiskaan, järjestelen vähän, ja ripustan ne pyykit kuivumaan. Imuroidakin pitäisi, mutta meillä on imurina Taifuuni, jota ei voi käynnistää päiväunien aikaan, eikä oikein hereilläoloaikaankaan. Meillä imuroidaan harvoin, mutta luututaan usein.

Tee heräilee ja leikkii, syödään välipala ja otetaan maitohuikka. Jos ei ole ollut kerhopäivä, niin käydään mummilassa iltapäiväkahvilla. Tee hihkuu riemusta jo ovikelloa painaessa. Se on sosiaalinen tyttö ja kaipaa ihmisiä, kotona on aika usein liian hiljaista ja tylsää, vaikka kuinka viihdyttäisi. Maanantaisin ei iltakahveilla, vaan käydään muskarissa kolmesta neljään. Tee tykkää kuin hullu puurosta niistä laululeikeistä, mutta vauhtia saisi jutuissa olla enemmän, kun vauva jo tekee muutakin kuin makaa selällään ja kattoo nätisti.

Viideltä on päiväruoka, ja sen jälkeen ollaan lähes poikkeuksetta kotona rauhoittumassa iltaa vasten. Joskus kuitenkin pitää rikkoa kaavoja ja lähteä päiväruuan kanssa toiseen Kummilaan käymään, kun kummisetä pääsee vasta viideksi kotiin töistä, joka päivä. Siellä on taas kaksi lasta joiden kanssa riekkua ja leikkiä, ja aika menee siivillä. Kotona me leikitään olkkarissa ja höpötellään ja lauleskellaan. Tee haluaa myös kotona puuhailla ihan itse, jolloin mie istun siinä lattialla sen seurana, mutta kattelen telkkaria tai näpytän läppäriä.

Seitsemältä tai kahdeksalta (vähän riippuu päivän kulusta ja mimmin väsystä) annan iltapuuron, vaihdetaan yövaippa, puetaan pyjamat, pestään hampaat ja mennään makkariin leikkimään. Siellä pistetään valot himmeiksi ja rauhoitutaan yötä vasten. Kun silmien hinkkaus ja pötköttelyn tarvetta ilmenee, nostan Tirpan omaan sänkyyn ja jään itse meidän perhepetiin lattialle pinniksen viereen pötköttämään, kunnes ipana nukahtaa. Eilen se vei enää 10 minuuttia. (Jeij!) Yhdeksän maissa illalla on torppa hiljaisena.

Teen ruokaa, töitä, järjestelen päivän kaaosta, istun koneella, katson sarjoja, teen käsitöitä ja nautin omasta ajastani. Viimeistään keskiyöllä, mieluiten tuntia ennen menen itse sänkyyn, otan ipanan viereen, kun se kumminkin herää viimeistään viideltä syömään tissimaitoa, ja käyn nukkumaan. Ipana kaivautuu kainaloon kiinni ja hönkii päälle vauvanhajua. Unta ei kauaa tarvitse odottaa.



Ja nyt kun luen tuota, en oikeastaan edes ymmärrä, että mihin ihmeeseen sitä toista vanhempaa normaalipäivänä edes tarvitsisi? Että kiitos kysymästä, hyvin pärjätään, ja paremmin sitten kun ipana osaa puhua ja siitä on enemmän seuraa. Jos joku vaikka kerran viikossa tulisi meille ja joisi kupin kahvia ja sylittäisi Tirppaa, niin ei haittaisi. Mutta kyllä me tyhmät tytöt pärjätään ilmankin.

19 kommenttia:

  1. Oon monesti kuullut samaa että kun on niin nuori... Minulle se on ollut vaan hyvä että olen tehnyt lapset nuorena, en taatusti olisi jaksanut niitä vanhana, ja nyt odotan leppoisia hetkiä vanhana mutta en todellakaan kadu mitään enkä kaipaa viihteelle tippaakaan!

    Minusta yksinhuoltaja on sankari, itse aina joskus sitä kokeilen kun mies paljon töissä ja todella nostan hattua niille jotka sitä ovat täys päiväisesti! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitokset ajatuksia herättävästä postauksesta. Ihana, että uskallat sanoa julki näitä asioita :) Meillä on jotakuinki vuosi enemmän samanmoista matkaa takana, alusta alkaen ollaan oltu kaksin. Kaikesta on selvitty. Aina ei oo ollu helppoa, mutta päivääkään en vaihtais pois... tai no ehkä ne pari, ku sairastettiin oksennustautia. Huh huh. No, aika kultaa muistot :) Aurinkoista syksyn jatkoa teille!

    VastaaPoista
  3. Oi että oli ihana teksti. En tiedä olitko tarkoituksella tehnyt siitä koskettavan mutta mä täällä nyyhkytin ihan kunnolla...

    VastaaPoista
  4. Mä olin ite 21, kun sain ekan lapseni. Multa mm. kysyttiin ihan suoraan, että kai tuo on vahinkovauva. No, ei ollut. Säälittävää kyllä, tuolta ajalta jäi selvästi mulle ja mun miehelle päälle "perkele, mehän näytetään kaikille, että pärjätään" -asenne. Ja ollaankin pärjätty. Mutta miksi sitä pitää todistella jollekin, sitä en tiiä.
    Sulla ainakin on selvästi asenne kohdallaan! Hyvää jatkoa teille.
    nimim. omakotitalo, kaksi lasta, koira ja farmari :)

    VastaaPoista
  5. Täällä myös yksi totaaliyhäri terve! (olin jo 27v kun äidiksi tulin ja vakityöpaikka, tosin palkkataso alhainen..) Voi herttinen, tottakai sä pärjäät!! Hassuja ovat ihmettelijät.. Tietty sitä alkoi jossain vaiheessa kaivata sitä toista aikuista siihen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin (kaikin puolin ;-) ) unohtamatta taloudellista näkökohtaa mutta kyllä sitä on niin tarkaksi, nirsoksi ja kyyniseksi miesten suhteen tullut että meidän on ihan hyvä olla lapsen kanssa kaksin.

    Mukavaa syksynjatkoa!!

    VastaaPoista
  6. Hyvä postaus!

    Olisi hauska kuulla lisää tuosta Euroopan ympäri matkustamisesta tai ulkomailla asumisesta... :)

    VastaaPoista
  7. Hoi! Sinä olet nuori, niin kuin minäkin, me ollaan äitejä, vaikkakin sinä olet yksin tytön kanssa. Ja minä ajattelen sinusta niin, että olet superäiti ja joskus kun mietin pääni sisällä "ohhoh, nyt on mitta täysi", niin sitten yritän ajatella sitä, kuinka monet pärjäävät ihan superhienosti yksin lapsiensa kanssa. Ja nyt nostan sinulle hattua! Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Samoilla linjoilla muiden kommentoijien kanssa! Ihaillen luen sun blogia, elämänasenteestasi sais muutkin ottaa opiksi. :)

    VastaaPoista
  9. Mulle on kyllä tärkeää, että olisi edes yhtenä päivänä viikosta joku, joka ottaisi 3 tunniksi lapsen, veisi pois, että saisin vain olla minä ite. Välillä onnistuu, välillä ei. Mutta aina tullaan pärjäämään.

    Se, että jotkut ajattelevat että tyhmä tyttö, on niiden häpeä. eivät tunne, eikä sellasia halua tuntea. Välillä itkettää, et tääkin uusi kehitysaskel ja vain mä näen sen heti. Mutta toisaalta, mä oon se joka osaa arvostaa sitä eniten.

    Ite en oo totaaliyksinhuoltaja, mutta niin lähellä että melkein lasken asian niin. Siksi kummit ja muut läheiset ovat arvokas lisä, että tää äiti jaksaa.

    VastaaPoista
  10. Ihana kirjoitus! Tyhmiä ovat ne, jotka sinua tyhmäksi luulevat... Ei ikä tee kenestäkään hyvää tai huonoa äitiä! Ja vaikka kerrotkin pärjäävänne hienosti kahdestaan, ja niinhän se on pärjättävä, kun on niin kuin on, niin nostan silti sulle hattua: asenteesta!

    VastaaPoista
  11. Juuri pari yötä takaperin valvoin unta vastaan taistelevan 4viikkoa vanhan vauvan kanssa puoli kolmeen asti yöllä. Siinä tuhersi itkua niin vauva kuin äitikin (isä nukkui koska aamulla herätys töihin). Niinä tunteina ehti mietiskellä kaikenlaista, ja tuli heti mieleen sinä ja monet muut yksinhuoltajat, joilla ei oikeasti ole sitä kumppania jonka voisi tiukan paikan tullen herättää kun ei itse jaksa. Teidän on vaan jaksettava ja nostan todella hattua teille!
    Sä oot pärjänny tosi hienosti tytön kanssa kahdestaan ja oot maailman paras äiti Tirpalle, muista se :)
    Ja täytyy vielä sanoa, että tää blogi on ihana! Alusta asti olen seurannut (vaikken kovin usein kommentoinut) ja aion seurata jatkossakin!

    VastaaPoista
  12. Osuvasti kirjoitettu.
    Kaksi omaani sain 20- ja 22-vuotiaana, ja todellakin nuoren äidin väheksyntä oli käsittämätöntä.
    Siksi suureksi riemukseni meinasinkin kuolla nauruun, kun nyt 36-vuotiaana odotan kolmatta lastani, ja tällä kertaa minuun suhtaudutaan kuin vanhapiikaparkaan, joka vihdoin on onnistunut kellistämään itselleen siittäjän.
    Nuori äiti on huono juttu, tällainen "vanha äiti" ei kelpaa, ilmeisesti maailmassa tulee olemaan kasa arvostelijoita.
    Onneksi tiedän itse kuka olen (tisein myös parikymppisenä) ja kuittailen arvostelut myös olankohautuksilla.
    (Blogisi on loistava)
    Terveisin,
    Kaisa

    VastaaPoista
  13. Hei!
    Aloin noin kuukausi sitten seurata blogiasi. On aivan ihastuttavaa (samalla myös hiukan harmillista) huomata, kuinka samojen asioiden kanssa on joutunut muutkin painimaan, pärjäten kuitenkin loistavasti.
    Itse jäin yksin raskauden viimeisellä kolmanneksella, tipahtaen niiiin korkeista pilvilinnoista, jotka lapsen isä oli minulle rakentanut. Nyt tytär on 1v 5kk ja alan pikkuhiljaa nousta pohjalta, vain ja ainoastaan tyttäreni ansiosta.
    Myönnettäköön, toki ystävilläkin on ollut osuutensa asiassa.. Isäänsä tytär on tavannut.. Noh, varmasti yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat.
    Kunpa olisinkaan löytänyt sinun voimablogisi jo viime vuoden puolella..

    Älä anna muiden masentaa tai arvostella, katso itseäsi peilistä ja totea ylpeänä, kuinka pitkälle olet päässyt! Ja ihan ilman isäihmistä. Lapset ne vaan antaa niin valtavasti voimaa!
    Onnellista syksyä teille :)

    VastaaPoista
  14. No hitsi, pitää kommentoida heti perään toisen kerran :) Ihanaa tekstiä, ihania vertauksia ja mielikuvia. Pusutellaan peiton alla, hih, ihanaa :)

    VastaaPoista
  15. Sinun blogi on aivan mahtava :) Sulla on asenne kohillaan ja rehellisesti kerrot myös vaikeistakin päivistä. Oot kyllä todellinen superäiti kun pärjäät yksin :) Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  16. Ihaillen luin blogiasi, johon tänään törmäsin :)Ihanaa lukea päivästänne. Itse olen 25-vuotias 8 kk ikäisen pojan äiti. Elän parisuhteessa, jossa miehen mielestä äidin tulee jaksaa ja osata ja pärjätä - hoitaa lasta 24/7, yksin. Miehenhän elämän ei tarvitse muuttua, kun hän käy yhä töissä.. Monesti on ollut ero mielessä ja puheissa myös. On aivan mahtavaa kuulla, että yksin selviää hienosti. Aina ei vaadita sitä yksinhuoltajuuttakaan, että tarvitsee olla yksin.. :(

    VastaaPoista
  17. Voi että, minulle tulee niin mieleen oma aikani esikoisen kanssa... olin silloin reilut parikymppinen opiskelija eikä kukaan voinut kaiketi ymmärtää miten lapsia siinä vaiheessa alettiin tekemään. Opinnot lapsen kanssa olivat rankkoja, varsinkin kun työkin vei aikansa, mutta siitä selvittiin :) Nyt tuo ihana esikoinen on jo teini, ja minä kovaa vauhtia keski-ikäistyvä ja joidenkin mittapuun mukaan uraa luova rouvaihminen ;-) Yksinhuoltaja en missään vaiheessa ollut vaikka raskausajan vietinkin yksin toisessa kaupungissa kuin mieheni... en osaa oikeasti ajatella sitä, mitä on kun ei ole toista, joka voi lapsen ottaa syliin kun itse ei jaksa. Olet ollut uskomattoman vahva ja pärjännyt hienosti!

    Eksyin blogiisi ihan sattumalta ja luin muutaman postauksen. Sitten muutaman lisää. Vaikutat todella kypsältä ja järkevältä nuorelta naiselta :) Rankkaa on varmasti välillä ollut, mutta niin se vain elämä kantaa päivästä toiseen kun sille itse antaa mahdollisuuden. Kaikkea hyvää sinulle ja pienelle suloiselle tytöllesi jatkossakin, te tulette kyllä pärjäämään tässä elämässä :)

    terveisin kahden ihanan lapsen äiti-ihminen

    VastaaPoista
  18. Löysin sun blogin hetki sitte, muistaakseni oon joskus ennenki käyny lukaisemassa. Nyt etenkin tämä postaus tuntui sydämessä asti. Minä olin koko raskausajan ensimmäistä kolmatta lukuunottamatta yksin ja edelleenkin siis. Erosimme lapseni isän kanssa vastikään. Lapsemme on nyt ensi viikolla 7 kk ja aivan ihana pieni ihminen, jonka kanssa on mahtavaa saada elää. Halusin vaan sanoa, että haluaisin lähettää sulle semmosen etä-voimahalauksen! <3
    Terveisin, Suvimamma

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...