6.10.11

Neljä pitkää kuukautta


Kesäkuu 2011.

Isäihminen kävi viimeksi kesäkuussa kylässä, oltuaan lähes kolme kuukautta pitämättä mitään yhteyttä. Kovasti vannoi ja vakuutti parantavansa tapansa ja pitävänsä enemmän yhteyttä ja osallistuvansa lapsensa elämään. Siitä on nyt muutamaa päivää vajaa neljä kuukautta.

Likka on kasvanut kovasti. Oppinut paljon uutta. Ja isäihminen ei ole halunnut siitä kaikesta itselleen edes murusta. Neljään kuukauteen ei ole ollut aikaa lähettää edes tekstiviestiä: "Mitä kuuluu?"

Tänään.

Meille kuuluu hyvää.

11 kommenttia:

  1. Mä olen usein miettinyt isien välinpitämätöntä suhtautumista omiin lapsiinsa.
    Mun vanhemmat on eronneet, kun olin neljävuotias, ja tapasin mun isää monta vuotta about 4 kertaa vuodessa, ja niinäkään viikonloppuina hän ei edes itse ollut kotona. Kun mä menin kouluun, se sai vaimonsa kanssa lapsen, ihmelapsen suorastaan. Rippikouluiässä, kun puhuin mun vanhemmista (heidän luonaan asumisestaan tmv), kaverini kysyi kummastuneena, että eivätkö mun vanhempani ole eronneet. Vastasin, että ehei, mun isäni ja äitini on eronneet! Isäpuolesta, joka hyppäsi kelkkaan mukaan kun olin 6-vuotias, kasvoi isä, parempi kun mun omani on koskaan ollut.
    Vuosi sitten mun isäni soitti mulle ja kysyi, mitä kuuluu. Siitä lähtien me ollaan koetettu pitää yhteyttä, nähty kerran kuukaudessa. Silti se tuntuu vaan joltain sukulaiselta, kaukaiselta sedältä. Mun pikkuveljeni kerran kiukkuisena sanoi, ettei voi ymmärtää, miten mitään mielenkiintoa osoittamaton, meitä ja meidän äitiä vuosikaudet solvannut ja haukkunut ihminen haluaa yhtäkkiä heittäytyä isäksi ja odottaa vielä, että kaikki olisi muutettavissa yhtäkkiä jotenkin. Nykyään menee paremmin. Isä pitää pikkutytöstä ja haluaa olla hyvä isoisä.

    Äidinkin on helpompi jaksaa, kun taakkaa jakaa joku muu. Vaikka sitten sillä tekstarilla. Osoittaisi että on kiinnostunut.

    Jotenkin pisti niin suututtamaan sun puolesta. Arrggh. Tsemppiä sinne, hyvin pärjäät yksinkin! :)

    VastaaPoista
  2. Hänen on menetyksensä. Vaikka enpä tiedä ansaitseekohan tulla edes isäksi sanotuksi. Hyvä, että teille kuuluu hyvää. Ootte vahvoja. Ja suloisia.

    VastaaPoista
  3. Mä kuulin ensimmäisen kerran mun biologisesta isästä, hmm, en oikeestaan koskaan. Se on kuulemma lähettänyt mulle kortin (vankilasta) kun olin noin 11-14v (en muista tarkkaan..).

    'isä' ja äiti erosi ennenkuin synnyin ja olin Ei-toivottu-lapsi isälleni.

    Äitini tutustui mun ollessa 3v, Markkuun josta tuli mulle ISÄ<3
    Ikinä en ole kutsunut nimellä iskää, se on iskä, isä, isi, issakaine.. Ja sitten se biolog isä on jukka.. tai biolog isä tai oikeeisä..

    Voin uskoa miten inhottavaa Tirpan kannalta tuo on, ettei isähahmo pidä yhteyttä..
    Mutta ehkä siinä on syynä että se ei kehtaa?
    Se tietää olleensa idiootti kun ei ole 'saanut aikaseks/kerenny' pitämään yhteyttä, ja sitten lopulta se ei vaan enää kehtaa.. Se häpee..

    Sascia on oikeessa, sä pärjäät yksinkin, mutta isähahmo on silti lapselle tärkeä ja surku jos se isä ei sitä ymmärrä.. :(

    <3

    VastaaPoista
  4. Eipä isä ymmärrä mitä menettää! Jotenkin sitä ei rakastavana äitinä voi käsittää näitä tällaisia isiä. En vaan ymmärrä, miten mikään asia maailmassa voi olla tärkeämpää kuin oma lapsi. Tai oli elämäntilanteet millaisia hyvänsä, niin miksei oma lapsi mene silti kaiken edelle!

    Tsemppiä pikkuisen kanssa! Neiti on oikein hurmaava ja valloittava tapaus. :) <3

    VastaaPoista
  5. Ehkä Tirpan isäihminen edes lukee tätä blogia? Surettaa niin teidän tilanteenne, kaikkien kolmen kannalta. Kyllä, myös isäihmisen, vaikka oma tyhmyyttään on tilanteensa aiheuttanutkin - vielä kamalampaa hänelle sitten, kun oikeasti tajuaa mitä on tullut tehneeksi... Onneksi teillä on Tirpan kanssa kaikki hyvin. Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti se isä ihminen vielä ymmärtäis, miten suurta se menettää! Toivottavasti kaduttaa ja hävettää!

    Mutta voi että kuinka ihana tyttönen poseeraakaan tuossa kuvassa!! Hän ansaitsee kyllä vain parasta. Isäihminen ei sitä pysty tarjoamaan, mutta sinä pystyt. :)

    VastaaPoista
  7. No himputti miten suloinen saunatonttu täältä löytyi :D

    Parempi teidän ilman häntä jos tuon vertaa ei kiinnosta, kaksin ja kauniina :)

    VastaaPoista
  8. Ihana blogi, upeasti kirjoitettu. Yksi maailman kauneimmista lapsista ja vahva, upea äiti! Ne miehet eivät tiedä mitä menettävät!!

    Itselläni 6vee pikkumies jonka isää ei ole yli kuuteen vuoteen näkynyt. Perheessä isäpuoli jota poika pitää isänään (ollut kuvioissa siitä, kun poju oli 2kk.). Onni voi tulla muualtakin vastaan. =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...