8.11.11

Kantomasennus (ja kuinka se parannetaan)



Kantokiertue oli ja meni meidän osaltamme. Hyllytin Yamon kahdeksi viikoksi, ja kannoin vain Tulilla. Tykkäsin Tulista kyllä, ihastuinkin vähän, silti ihan hyvillä mielin laitoin Tulin eteenpäin seuraavalle testaajalle, ajatuksena se, että se on erinomainen reppu, mutta Yamokin on erinomainen. Vähänpä tiesin.

Seuraavana päivänä kiepautin lapsen tottuneesti Yamoon, mutta jokin oli pahasti pielessä. Säädöt olivat ennallaan, ja reppu täsmälleen samanlainen kuin aina ennenkin, mutta kahdessa viikossa sekä Äiti että Tytär Prinsessapersaus olivat tottuneet parempaan!

Sitkeästi yritin pitää kantoreppuilusta kiinni, mutta itse diagnosoitu kantomasennus iski salakavalasti. Ensimmäisinä oireina oli haluttomuus reppuilla, kärttyisyys reppuillessa, ja kivistävät olkapäät reppuilun jälkeen. Seuraavaksi myin kaikki ("pieniksi jääneet") trikooliinamme pois, pienempien vauvojen ja äitien iloksi. Saatoinpa tirauttaa kyyneleenkin, miun vauva kasvoi ulos meidän yhteisestä jutusta. Yamo roikkui naulassaan, muttei houkutellut yhtään.

Tytär kärsi kantomasennuksesta eniten. Syliaikaa ei ollutkaan enää tarjolla rajattomasti! Äidin perässä joutui konttaamaan huutaen, kun se ei jaksakkaan kantaa jatkuvasti mukana arkiaskareissa. Mikään ei ole hermoja raastavampaa kuin eroahdistuksesta kärsivä lapsi. Yksinhuoltajana en tule toimeen yhdellä kädellä koko päivää, joten lapsi on pakko laskea lattialle, vaikkei se tahtoisi olla erossa äidistä. Yöt ja päikkäritkin menivät lekkeriksi, kun halipula iski kesken unien. Sitä huudon määrää, mistä ollaan kärsitty nyt jo monta viikkoa. Puolin ja toisin, myönnettäköön. Ipana rätisee, kitisee, ulisee ja ulvoo ns. "ilman syytä", ja itsellä tuntuu kaikki keinot loppuvan kesken. Turhauttavaa, suorastaan raivostuttavaa.

Rattaista Tee ei ole koskaan perustanut, ja kun kantoreppu entistä useammin unohtui kotiin, sain taas äänekkäitä muistutuksia miten paljon Tee rattaita vihaakaan. Kassajonossa, kaupungilla, kirjastossa, kerhossa, kävelyllä, you name it. Kyllä tuli asia harvinaisen selväksi.

Jäi siis kolme vaihtoehtoa:

  1. Lopettaa kantaminen. Kokonaan. Jotenkin kauhistuttava ajatus, kun kantaminen on ollut niin iso osa meidän arjessa!
  2. Tyytyä Yamoon. Auts. Mutta kaikkeen tottuu, kai?
  3. Luopua haaveesta ostaa veronpalautuksilla käytetty tiskikone, ja ostaa Tuli.

Purin hammasta ja tein päätöksen tyytyä Yamoon. Raahasin sitä kaikkialle ja yritin kovasti käyttää sitä entiseen tapaan. Sormetkin tottuvat metallikielisen kitaran soittamiseen, hartioidenkin luulisi tottuvan taas kivireppuun. Luulisi.

Muutama päivä sitten tein budjettilaskelmia joulukuulle, laskin joka sentin säästöistäkin, ja mietin joululahjaostoksia uudelleen. Selasin Ipanaisen verkkokauppaa ja haaveilin tositarkoituksella. Helpolla pelkällä kotihoidontuella elävän yksinhuoltajan budjetti olisi reppuun venynyt, vaan jouluna olisi syöty makaronilaatikkoa. Siihen ei kuitenkaan tarvinut ryhtyä, sillä Kaksin kaunihimpi sai repun omakseen mainostilaa vastaan.

Lääke kantomasennukseen tuli tänään postista:


Avunhuutoihini vastattiin taaperokoon Tuli/Tula-repulla.


Ei maltettu odottaa kotiin asti, vaan avattiin paketti jo matkalla!


Ja Tirppa kiitti nukahtamalla reppuun, ensimmäistä kertaa yli kuukauteen.



Hiukkasen yllätyin Cheeky Owls-kuosin värityksestä. Tuotekuvissa se oli kellertävä, mutta luonnossa ihanan omenanvihreä!
(Hämärässä salamalla otetut kuvat valehtelevat myös vähän, reppu on tummanruskea ja vihreä ei ole noin ärtsy.)



Mitä tässä nyt yritän sanoa on KIITOS.



(Tämä ei ole se maksettu mainos, vaan myöhemmin sivupalkkiin ilmestyvä Tulin logo.)

15 kommenttia:

  1. Onnea, onnea tästä!!!! Olet kyllä niin ansainnut repun lahjana <3, ja minusta ainakin tosi kiva tuo kuosi!

    VastaaPoista
  2. mä melkein tirautin kyyneleen sun liikutuksesta tänään. Aivan ihanaa!!! <3

    VastaaPoista
  3. Sinä jos kuka olet tämän ansainnut! Nauttikaa naiset täysin rinnoin tulistanne :)

    VastaaPoista
  4. Onni on hyvä reppu! Mä en luopuis meidän Manducasta mistään hinnasta. Ja Tulin olet ansainnut!!! Ihania kantohetkiä!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että näin kävi :) Vaihtokauppana varmasti erinomainen kaikille osapuolille! Tuli on kyllä ihan paras, juuri tänään sen oman kanssa mentiin.

    VastaaPoista
  6. Nyt olen kyllä iloinen sun puolesta, vaikka ylipäätään blogimainontailmiö ärsyttääkin. Ehdotitko itse "vaihtokauppaa", vai mitä kautta tällaiset tarjoukset tulevat?

    VastaaPoista
  7. Mä tunnustan, että kun huomasin Spatzin viestin Oi Mutsin Mutsin kommenteissa niin minusta Spatz tarvitsi vähän piristystä syksyyn. Ehdotus tuli siis minulta (kauppiaalta). Tässä kun on tulossa vuoden juhlasesonki, niin sitä itsekin aina vähän herkistyy ;)

    VastaaPoista
  8. Oikeaan kohteeseen saapui reppu. Mahtavaa!

    VastaaPoista
  9. Tosi hieno juttu! Sä jos kuka oot ton ansainnut :)

    VastaaPoista
  10. Ihanaa! Olet todellakin ansainnut reppusi kun kirjoitatkin niin ahkerasti kantamisesta yms. jutuista. Hieno reppu! :)

    VastaaPoista
  11. Onpa ihana juttu, olisi ollut sääli jos kantamisenne olisi loppunut! Pöllökuosi on söpö. Täällä juuri eräs röyhtyä odotellessaan virnistelee ja naureskelee katselukortin pöllölle, joka on sijoitettu imetystuolin taakse ikkunaan :)

    VastaaPoista
  12. Tosi hyvännäköinen reppu! Ihanan raikas ja ihan teidän näköinen kuosi. :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos kaikille! Ihana että osaatte olla onnellisia meidän puolesta. <3

    VastaaPoista
  14. ompa ihanaa! sinä kyllä olet kantoreppusi ansainnut. aivan ihastuttava ja elämänmakuinen blogi, jota olen pidempään jo seurannut. kun tuosta rahasta sinulla oli tässä postauksessa puhetta, niin olisikohan mahdollista saada sellaista postausta joka käsittelisi rahankäyttöä ja vinkkejä niukkaan elämiseen? olen ite aika onneton rahankäyttäjä ja elän jatkuvasti kukkaroni yli..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...