22.11.11

Varustautumista, valmistautumista

Teen kanssa ollaan tultu toimeen aika vähillä uusilla hankinnoilla, suurin osa tavaroista ja vaatteista on ostettu tai saatu käytettynä. Pinnasänky on uusi, lakanat on uudet, äippäpakkaus oli uusi. Syöttötuoli on uusi. Ja sitten on tietenkin Tuli.

Nyt kun Tee aloittaa tammikuussa tarhan, herää kysymys siitä, mitä tarvitsee hankkia, että homma lähtee sujumaan? Tarhareppu, jumppatossut, jotain muuta vielä? Ja miten käy meidän (täysaikaisen)kestovaippailun?

Saa vinkata, ihan kaikesta päivähoidon aloittamiseen liittyvästä. Olisi kiva, että se lähtisi sujumaan, oma opiskelumotivaatio on parempi kun tietää ettei lapsi huuda hoidossa yhdeksää tuntia ikäväänsä.

Mie vinkkaan, että seuraavat reput miellyttää omaa silmää!






13 kommenttia:

  1. Hankinnoista en osaa sanoa. ME ei hankittu mitään erikoista paitsi tossut, mutta vaippoja uusittiin.

    Vaihdettiin vaipat vähän kapeampiin ja helpompiin laittaa kiinni seistessä. Meillä on pelkästään positiivisia kokemuksia kestoilusta tarhassa! Ihan loisto : )

    VastaaPoista
  2. Aika pitkälti reppu ja tossut on ne mitä tarvii hommata. Tietty sitten käyttömukavat vaatteet nimettynä ja reppuun varavaatetta, mutta tuskin kauheasti tarttee niitä erikseen ostella :) Kuravaatteet kannattaa hommata jos niitä ei jo ole.
    Kestovaippailu riippuu paljon hoitopaikasta. Monetkaan päiväkodit tai lastenhoitajat ei hommaan kovin innolla lähde, mutta kannattaa asiasta kysyä ja tarjoutua vaikka hieman opastamaan. Innostuneitakin on näin kuulemma joskus saatu ;)

    t: tarhatäti :)

    VastaaPoista
  3. Meillä ipana on perhepäivähoitajalla, jonka toiveesta "tarhareput" kiikkuvat tuulikaapissa läpi viikon vaihtovaatteineen päivineen, ettei kovin montaa kertaa viikossa joutuisi esim. perumaan ulkoiluja, koska Maija-Petterin äiti unohti pakata tänään kurahanskat mukaan. Eniveis, koska laukku täten on melko täysinäinen ja sitä kuskataan vain kahtena päivänä viikossa, meillä hoitolaukun virkaa toimittanut Marimekon olkalaukku on jatkanut uraansa uudenlaisena hoitolaukkuna - koska minähän sitä käytännössä kannan. Tosin nuo sinun vinkkaamasi reput nähtyäni taitaa meidän poika tarvita ensi kevään perhekerhoiluihin repun... :D

    Mikäli Tirppa suosii muurahaispehmoaan kovin vielä vuodenvaihteen jälkeenkin, kannattaa sitä ehkä ottaa hoitoon mukaan turvaa tuomaan. Meidän pojan hoitopaikassa oli yksi hädin tuskin vuoden täyttänyt tyttö, jolle oli hirmuisesti apua ja lohtua hoitoon mukana kulkevasta rakkaimmasta halilelusta. :)

    Tossujen käyttöä kannattaa ehkä treenata kotona vähän etukäteen. Meillä ei niitä ole "vaadittu", mutta eipä ipana mokomia jalkaansa huolikaan. :D

    Tsemppiä! Te pärjäätte varmasti ihan mahtavasti! :) Rankempaa tuo päivähoitorumban aloittaminen tuntuu olevan äideille kuin lapsille. ;)

    VastaaPoista
  4. Mukavat ja sopivat tossut, jotka saa helposti jalkaan ja pois.
    Nimikoi vaatteet.
    Tarpeeksi vaihtovaatteita reppuun ja varavillasukkia ja -lapasia. Muutenkin mukavat, joustavat vaatteet, jotka saavat sotkeentua.
    Oma unilelu päiväunilla voi ainakin alussa tuoda turvaa:)

    VastaaPoista
  5. Toi pöllö reppu on hurjan söpö :) Onnea hei teille tästä iloisesta muutoksesta! Ansaitsettekin jotain ekstra hyvää.

    -Suvi

    VastaaPoista
  6. Itse olen muiden kokemuksesta kuullut, että taskuvaipat on parhaita, ne kun itse täyttää valmiiksi ja antaa kassin likavaipoille mukaan, niin on henkilökunnalle yhtä helppoa kuin kertiksetkin.

    VastaaPoista
  7. On kyllä tosi söpöjä kaikki! Oma suosikkini on silti edelleen se vaaleanpunainen Fjällräven miniatyyrikoossa :)

    VastaaPoista
  8. Meillä perhepäivähoitaja ei ollut ikinä käyttänyt kestovaippoja, mutta on nyt jätkän myötä tutustunut niihinkin eikä koe käyttöä mitenkään vaikeaksi tai epämiellyttäväksi. Käytössä on taskuvaipat, jotka on valmiiksi täytetty ja likavaipoille on oma pussukka. Käytetyt vaipat viedään aina päivän päätteeksi kotiin ja seuraavalle päivälle tuodaan uudet vaipat. Ei sentään tarvitse olla koko viikon arsenaali kerralla. Meidän hoitaja otti kestovaipat oikein avoimesti vastaan eikä ongelmia ole ollut varahoitopaikassakaan.

    Pöllöreppu on noista kivempi. Jotenkin raikkaampi ja iloisempi. Me ei hankittu oikeastaan mitään varta vasten hoitoa varten, ei edes niitä tossuja eikä reppua. Ulkovaatteisiin ja kuravermeisiin on täytynyt vähän panostaa kun ovat niin paljon ulkona hoitopäivän aikana...

    VastaaPoista
  9. Tässä onkin tullut jo hyviä vinkkejä. Hyvät tossut ja paljon vaihtovaatteita, niillä pärjää jo pitkälle. Ja kun muistat seurata sään vaihteluja (kurakelit, pakkaset, plussakelit) ja tuot sopivat kamppeet jo ennen kuin niitä joudutaan pyytämään. Ei mikää ole niin rasittavaa, kun kymmeneltä lapselta kolmestatoista puuttuu kurikset, kerrastot, kumpparit. Päiväkodin varavaatevarastokaan ei ole loputon.

    Ja NIMIKOI! Nimikoi jokaikinen vaatekappale mitä päikkyyn viet, sukista lähtien. Tämä on toinen asia mikä ei ole kivaa. Joku vaate sitten on hukassa (mennyt toisen koppaan, varavaatekaappiin tms) ja vanhemmat sitten rähisevät meille, kun PoP:n sukkapari on kadonnut.

    Minä ainakin otan kestovaippailevat mielelläni vastaan, meillä on erillinen kannellinen astia johon likaiset laitetaan, josta sitten vanhemmat hakevat ne kotiin pyykkiin. Itse kestojen käyttö saattaa olla monille, varsinkin vanhankoulukunnan hoitajille utopiaa, joten jos vain sinulla on viitseliäisyyttä, voit laatia jonkun lyhyen ohjeen mikä tulee minnekin. Tokihan kaikkein helppokäyttöisimmät kannattaa päiväkotiin tuoda :) ja pari kertakäyttövaippaa varalle, retkiä yms ajatellen, helpottaa silloin henkilökuntaa paljon.

    t. päiväkodin täti

    VastaaPoista
  10. Käykää alkuun yhdessä useamman kerran tutustumassa hoitopaikkaan, olette siellä jonkun aikaa leikkimässä, ja voit samalla jutella hoitajien kanssa asioista. Sitten pikku hiljaa harjoittelette yksin jäämistä, alkuun ihan vaikka tunti yksin hoidossa jne.

    VastaaPoista
  11. En osaa vastata kysymääsi kysymykseen, sillä oma tyttöni on vasta 4kk, mutta halusin jättää merkin käynnistäni.
    Löysin blogisi eilen, kun eri blogeja huvikseni lueskelin, ja jäin heti koukkuun. Luin blogisi alusta loppuun ja monesti tuntui, kun olisin omasta elämästäni lukenut. Löysin ihan pelottavan paljon yhtäläisyyksiä. Itsekin olen yh ja meilläkin iskä lähti ihan alkumetreillä, että yksin on pitänyt kaikki tämä uusi oppia, kasvavasta masusta aina (liian kovaa vauhtia) kasvavaan vauvaan :) Mutta päivääkään en vaihtaisi, en edes niitä millon pikkumimmi on huutanut monta tuntia <3
    Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi :)

    Ja sanon nyt sit minäkin, että toi pöllöreppu on kyl tosi ihana :)

    VastaaPoista
  12. "Anonymous said...

    Käykää alkuun yhdessä useamman kerran tutustumassa hoitopaikkaan, olette siellä jonkun aikaa leikkimässä, ja voit samalla jutella hoitajien kanssa asioista. Sitten pikku hiljaa harjoittelette yksin jäämistä, alkuun ihan vaikka tunti yksin hoidossa jne."

    Tämä, ns. pehmeään laskuun viittaava vinkki on mainio: paikka ja sen tavat, tilat sekä ihmiset tulevat tutummaksi niin lapselle kuin äidille. Uskoisin tämän siis auttavan teitä kumpaakin! Kannattaa myös kysellä mahdollisimman paljon jo tässä vaiheessa mieltä askarruttavia asioita, kaikesta maan ja taivaan välillä. Erityisesti kannattaa tutustua lapsesi mahdolliseen omahoitajaan eli siihen aikuiseen, joka tule olemaan eniten vastuussa tyttärestäsi. Erityisesti hänelle pitäisi voida kertoa mahdollisista toiveista, kummastuksista ja peloista.

    Sään ja ympäristön mukainen mukava ja käytännöllinen pukeutuminen, riittävä määrä valitsemiasi vaippoja (+ mahd. opastus), riittävät varavaatteet repussa, mukavat ja liukumattomat sisätossut, oma rakas unilelu ja kaiken nimikointi riittävät kyllä pitkälle. Saamasi vinkit ovat siis kaikki hyviä, täällä on fiksuja vastaajia. Lapsen pukeutumisesta sen verran, että voit kertoa hoitajille myös, miten toivot lapsesi puettavan: ei mitään kummempaa toivetta, atoopikko tai lämminverinen eli kevyt pukeutuminen, paleleva tyyppi eli mahd. lämpimästi vaatetta.

    Nimikoida voi joko pesunkestävällä tussilla tai valmiilla ommeltavilla kangaslapuilla, jälkimmäisiä pitäisi saada tilattua netistäkin. Nimikoidessa kannattaa laittaa esim. lapsen koko etunimi sekä sukunimen kaksi ensimmäistä kirjainta tms. Tämä siksi, että nimikirjainkaimoja syntyy päiväkodissa helposti. Merkin voi laittaa esimerkiksi vaatteessa jo olevaan pesulappuun kiinni.

    Lapsen ikävää voi helpottaa myös antamalla lapselle mukaan jokin äidin oman esineen, esimerkiksi äidille tuoksuvan pienen pehmeän huivin, joka muistuttaa äidistä ikävän hetkellä. Vanhemmalle lapselle voi antaa myöhemmin esim. valokuvan. Nämä esineet voi myös esitellä hoitajalle, jotta tämä osaa myös etsiä ne esiin lapselle, jos herkkä hetki yllättää.

    Kaiken kaikkiaan, kysyvä ei tieltä eksy! Itselleen kannattaa olla myös reilu: kaikkea ei voi muistaa tai hoksata heti alkuun. Asioihin pitäisi voida suhtautua myös kevyesti ja rennosti. Usein myös alussa tatsia haetaan puolin ja toisin, se kuuluu asiaan. Armoa siis työntekijöillekin. <3

    Tsemppiä aloitukseen!

    Lastentarhanope/nuori varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija :)

    VastaaPoista
  13. Älyttömän hyvän nimikointilapun saa apteekissa myytävästä leukoplast-teipistä. Pysyy vaatteessa kiinni pestessä ja lapun saa irti, jos haluaa vaikka antaa/myydä vaatteita eteenpäin.

    Meilläkin Elvi aloittaa päiväkodissa tammikuussa. Hieman äitiä jännittää, mutta onneksi ei tule kauhean pitkiä päiviä neidille.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...