30.12.11

"Moi moi Tee, nähdään maanantaina!"

..sanoi tarhatäti viimeisenä harjoittelupäivänä. Tee rakastaa hoitopaikkaa, hyvä kun saa ulkovaatteet pois päältä, kun pitää jo juosta leikkimään muiden kanssa. Ruoka on hyvää ja tätit ihania.

Nyt on ostettu hirveä määrä tavaraa, jota tälläinen äitiä leikkivä ei edes tienny tarvittavan. (Vuorettomat kurarukkaset, pastilleja, kasvukansio, reissuvihko, reppu, pyykkipussi..) Rahaa paloi varmaan enemmän kuin ikinä tähän asti, ja joulunjälkeinen budjetti kiittää. Käytettynä kun ei löytynyt yhtään mitään, ja aika loppui kesken. Lisäksi ompelin viime yönä ison kangaskassin kaikille romppeille, joita ei tarharepussa jatkuvasti kuljetella kodin ja hoitopaikan väliä. (Tuli nätti, unohdin ottaa kuvan.)


Olen halinut ja pusinut tytärtä ekstraa, sillä halipula iskee varmasti molemmille heti ensimmäisenä päivänä. Olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että tämä vauvavuosi on tässä. Meidän yhteinen kotiaikamme on kutistunut yhteen viikonloppuun. Alkaa ihan uudenlainen arki. Enkä voi millään tavaramäärällä varautua siihen miltä se tuntuu. Tuntuu että luovun paljosta, todella paljosta. Mutta minulla ei ole vaihtoehtoja. Olen velkaa tyttärelleni kunnollisen elintason, enkä vain kivaa ensimmäistä kolmea vuotta. Voisin olla kotona kolme vuotta, nauttia siitä että saan viettää kaikki hetket yhdessä rakkaimpani kanssa. Mutta tekisin meille molemmille ison karhunpalveluksen. Kolmen vuoden päästä olisimme tyhjän päällä. Teen tämän elämänmuutoksen meidän takiamme, olen vastuussa Teestä paljon pidempään kuin kolme vuotta. Yritän pitää sen mielessä hankalina päivinä.

Moni kysymys selvisi hoitotätien kanssa puhuessa, hoitoajat lyhenivät koulun kanssa keskustellessa, imettämistä päätin jatkaa kesään asti ja kestoilu onnistuu suurimman osan ajasta.

Jännittää niin paljon päivähoidon aloitus, että melkein unohdan jännittää uutta luokkaa ja koulurytmiin palaamista. Tärkeysjärjestys on erilainen. Tee tulee aina ensin, on listalla mitä tahansa!


13 kommenttia:

  1. Ihanaa että tarhaharjoittelu on sujunut mukavasti, varmasti sunkin mukavamp palata koulunpenkille kun tietää että T viihtyy :) Onnea uuteen vuoteen ja uudenlasen arjen alkuun!

    VastaaPoista
  2. Moi!!

    Kirjoitit niin kauniisti,että multa pääsi itku kun tuota tekstiäsi luin.
    Tsemppiä teille uudella elämänaluella! Kyllä arjesta selviää,kun karsii kaiken ylimääräisen pois ja keskittyy iltaisin vain siihen olenneisimpaan...
    Itsekin palasin syyskuun alussa töihin ja kaikki tuntui aluksi kaaokselta,mutta nyt jo sujuu illat hyvin 2 koululaisen ja vajaa 3v:n kanssa,kun itse on oppinut luopumaan omista "tarpeistaan" ja illat mennään pitkälti lasten ehdoilla...

    Ihanaa Uutta Vuotta teille!!

    T:eräs anonyymi,joka säännöllisesti seuraa blogiasi

    VastaaPoista
  3. Todella kauniisti kirjoitettu. Kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
  4. samaa mieltä kuin anonyymi tuossa ylempänä, kirjoitit niin kauniisti että ihan liikutuin. tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
  5. Kauniisti kirjoitettu. :) Viisaan päätöksen olet tehnyt! Olisihan se kiva olla kotona lapsen kanssa vaikka ihan kouluikään asti, mutta aikalainen karhunpalvelus se olisi, jos (ja esim. meillä KUN) äidillä ei ole tutkintoa, ammattia tahi työpaikkaa vielä pohjalla.

    Tsemppiä teille. Nauttikaa viikonlopusta! Uudella tavalla mahtavaa uutta vuotta molemmille!

    VastaaPoista
  6. Moi! Muista nyt, ettet sä ole silti velkaa Teelle mitään :) Ratkaisut on ratkaisuja, hyvätkin, mutta Tee on varmasti tyytyväinen kaikista ratkaisuistasi.

    VastaaPoista
  7. <3 Oijoi :`) ( joo, oon herkillä..)

    VastaaPoista
  8. Voi kyynel. Niisk niisk niisk. Oikein hyvää uuttavuotta teille. Ootte supereita!

    VastaaPoista
  9. Tippa tuli silmiin täälläkin. Hyvältä kuulostaa, ja hyvin te pärjäätte. Ja muista aina, että jos jotain tarttet ja et pysty ostamaan, niin kysy täällä. Esim. noita vuorettomia kurarukkasia olisi löytynyt minun lapsuudenkotini varastoista ihan varmasti. Olette niin symppis kaksikko, että varmasti monikin on halukas tarvittaessa auttamaan.

    Kaikkea hyvää teille uuteen vaiheeseen. Olet sisukas pieni nainen.

    Merita loggautumatta

    VastaaPoista
  10. Elämässä tapahtuu muutoksia, mutta ihailtavasti suhtaudut jo valmiiksi niihin =) Toivon teille oikein hyvää ja onnellista uuttavuotta!

    VastaaPoista
  11. Muistan, kun meidän poika meni hoitoon...isin kanssa kävivät tutustumassa paikkaan edeltävällä viikolla ja kaikki meni hyvin.
    Ekana kesätyöpäivänä vein sitten pojan hoitoon. Sain pidettyä itseni koossa kunnes pääsin autolle. Autossa tuli itku.
    Eka viikko meni enemmän tai vähemmän tippa silmässä, siis minulla. Pojalla ei ollut mitään ongelmia. Joka aamu vilkutti iloisesti "heihei", kun minä pakenin paikalta.
    Tiesin, että lapsella ei ole hätää ja hoitaja oli aivan ihana, mutta silti tunsin melkoista syyllisyyttä.
    No, se kolme kuukautta meni suht nopeasti ja sitten olin taas työttömänä.
    Vuosi sitten pääsin uuteen työpaikkaan ja poika meni taas hoitoon. Toisella kerralla odotin melkoista tunnemyrskyä, mutta sitä ei tullutkaan. Ainakaan samoissa mitoissa kuin ensimmäisellä kerralla. Olin ehkä jo kypsempi asialle. Ja pojasta alkoi huomata, että päivisin olisi pitänyt olla muutakin ohjelmaa kuin olla äidin kanssa.

    Lopuksi vielä...
    Meillä kävi niin, että poika (kun ei osannut puhua) osoitti mieltä päivähoidon aloittamisesta puremalla minua ensimmäisen kuukauden. Oli ollut hoidossa koko päivän tosi kiltisti, mutta kun pääsin pojan kanssa kotiin, alkoi pureminen.
    Kuukauden jälkeen poika alkoi näyttää negatiivisia tunteita myös hoidossa, jolloin pureminen vähentyi selvästi. Onneksi.


    Tsemppiä teille!
    Kun saatte uuden arjen käyntiin, niin viikonloput tuntuvat aiempaa arvokkaammilta.

    VastaaPoista
  12. Voi että, paljon tsemppiä! Meillä alkaa tarhaharjoittelu viikon päästä, hui! Hyvää vuoden alkua!

    VastaaPoista
  13. Tuohon voisin kyllä lisätä: itse olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa. Totaaliyh. Olin kotona aivan mahtavat 3 vuotta, ja sen jälkeen aloin opiskella. Opiskelin itselleni ammatin ja menin töihin. Missään vaiheessa pitkä kotihoito ei ollut rahallisesti ongelma. Itseasiassa sain enmmän kotihoidontukea kuin minimi äitiyspäivärahaa. Mutta ihmiset on erilaisia ja kaikki tekee omat valintansa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...