7.12.11

Veistä haavassa

Eniten äitiydessä inhoan sitä, miten joidenkin äitien on pakko nostaa omat valintansa ainoaksi oikeaksi, ja lytätä kaikki vaihtoehtoiset tavat maanrakoon:


Olen kai syyllinen, kun syyllistyn, mutta kaikilla ei vain ole resursseja tehdä ylevää valintaa ja olla lähes vuosikymmentä kotona lasten kanssa.

Minulla ei ole. Fakta on se, että olen yksinhuoltaja, jolla on yo-tutkinto, eikä sitten muuta koulutusta. Saan kotihoidontukea, jolla tunnetusti tulee nippa nappa toimeen, eikä mihinkään ylimääräiseen ole varaa. Leipuri-kondiittorin opinnot odottavat kyllä sen kolme vuotta niin tahtoessani, mutta taloudellisesti ja henkiseltä kantilta en pärjää niin kauan kotona kaksin lapsen kanssa.

Tahdon saada ammattipaperit ja töitä. Enkä tahdo odottaa sitä vuosia. Pidemmällä aikavälillä on lapseni eduksi, että meidän toimeentulomme on vakaalla pohjalla. Seuraavan vuoden/puolitoista vuotta Tee joutuu viettämään aikaa "laitoshoidossa" ihanassa pienryhmässä, lasten tarpeet huomioiden suunnitellussa tilassa. Ja sitä äiti-tytär aikaa jää aamuisin, iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina kuitenkin. Ei mitenkään ylenpalttisesti, ja varmasti ikävä on välillä kova, mutta en minä tuota lasta ole mihinkään hylkäämässä. Minä rakastan lastani yli kaiken, ja joskus se vaatii myös vaikeita valintoja.

Toivon hartaasti, ettei Tee vuosikymmenien päästä syytä minua ja "rahanahneuttani" kaikista henkisistä ongelmistaan. Minä kuitenkin elän ja hengitän tarjotakseni tyttärelleni hyvän elämän.

11 kommenttia:

  1. pääsin kutoseen, niin alkoi vituttaa niin lujaa että en lukenut loppuun :D

    terv. se paskakasa, joka-teoriassa-voisi-taloudellisesti-jäädä-kotiin-eli-laittaa-miehen-maksamaan-vaimonkin-lainat-ja-elättämään-myös-vaimon-lapsi-sataprosenttisesti

    VastaaPoista
  2. Itse olen "mennyt" päiväkotiin kahdeksan kuukauden ikäisenä, kun isäni oli töissä ja äitini meni opiskelemaan. En ole koskaan kantanut tästä kyllä minkäänlaista kaunaa ja koen olevani suhteellisen normaali yksilö, vaikka äiti ei ollut kanssani kotona:D Luulen, että lapsen kanssa viettämäänsä aikaakin arvostaa eri tavalla kun ei ole tämän kanssa ihan jokainen hetki. Joidenkin ihmisten on vaan päästävä joka asialla pätemään, kaikille kotiäitiys ei vaan ole mahdollisuus. Enkä näin tulevana lastentarhanopettajana näe sitä päiväkotia kyllä ihan noin kamalana paikkana kuin millaiseksi se tuossa linkkaamassasi tekstissä kuvataan;) jotenkin siitä on yllättäen unohtunut kaikki päivähoidon hyvät puolet... Ihanaa joulunaikaa teille!:)

    VastaaPoista
  3. En ees jaksanu lukee tollasta tuubaa mitä listauksessa oli. Hohhoijjaaaaaaa...

    VastaaPoista
  4. Mä en jaksanut edes avata tota linkkiä, kun arvelin sen olevan shaibaa!

    Peppi on vuoden, kun koulu alkaa ensisyksynä. Itkettää jo valmiiksi, mutta ammattitutkinto on saatava että jos joskus pitää töihin mennä niin sais ainakin oikeita töitä. Koulua jäljellä vuosi.

    Tietty tässä on yksi JOS. Menen kouluun JOS mahassa ei kasva uusi kirppu :P :D (toivotaan että ei!)

    VastaaPoista
  5. Puuh. Itseäni tänään ärsytti perhevalmennuksen sosiaalitantta joka kyllä antoi kaikkien hyvin ymärtää mitä mistäkin oli mieltä ja aina lopuksi jotenkin alentavasti sanoi että no, jokaisen oma valinta. Sanoi mm. laiskimuksiksi niitä jotka nukkuvat perhepedissä koska yösyötöt on helpompia. En oikein tiennyt itkeäkö vaiko nauraa... :/

    VastaaPoista
  6. Saan joka kerta pienen määrän oksennusta suuhun, kun luen nimen Keltinkangas-Järvinen. Se tuntuu olevan monella pelkkä keppihevonen omalle kapeakatseisuudelle. Voisin lainata tuon listan lempifraasia ja sanoa, että on MORAALISESTI VÄÄRIN (heh) kasvattaa lasta umpimielisessä ympäristössä, missä ei nähdä metsää puilta.

    Lainaus: "Itse olen muuttunut paremmaksi ihmiseksi näiden kahdeksan kotiäitivuoden aikana. "

    Todellako?

    T: Se, jolla on mahdollisuus jäädä kotiin

    VastaaPoista
  7. Höpsistä, musta tuo on loistopäätös. Oon jo pitkään ollut sitä mieltä, että lapset pitäs tehdä nuorena, mutta kotiin ei pidä jäädä ikuisuuksiksi. Toki kukin tavallaan, ei ole yhtä tapaa mikä kaikille sopis. Se nyt kuitenkin on niin, että parikymppinen saa vielä työelämässä "anteeksi" sen että ei ole kokemusta eikä osaamista, kolmekymppisellä alkaa olemaan jo haastavampaa tuo työnhaku.

    Ja voin myös lohduttaa, että kun ei nuohoa ihan koko ajan yhdessä, se yhteinen aika on sitten sitä parempaa!

    VastaaPoista
  8. älä nyt avaa tuollaisia juttuja! Sä teet mikä on parhaaksi teidän perheelle, eikä se kuulu muille. <3

    VastaaPoista
  9. Mun mielestä se on lähes päivänselvää, että yksinhuoltajan on lähestulkoon pakko laittaa lapsi hoitoon ja mennä töihin, että pärjää. Vaikka meillä molemmat on työssäkäyviä, niin en mä silti usko, että pystyn kovin kauaa hoitovapaalla olemaan. Kuitenkin asuntolaina, yhtiövastike ja muut kulut pitää jollakin maksaa eikä tee mieli laskea jokaista senttiä.

    Itse monessakin eri hoitopaikassa olleena en näe, että olisin siitä jotenkin piloille mennyt.

    VastaaPoista
  10. Mun mielestä kamalinta on se, että ton blogikirjoituksen kommenteissa - kuten säkin tässä - moni järkevä, hyvä ja oikeudenmukainen äiti on näppäimistöt veressä lähtenyt puolustamaan omaa valintaansa.

    Ja äitiys on yksi niistä asioista, joita kenenkään ei tarvitsisi joutua puolustelemaan ulkopuolisille.

    Tuollaiset fundamentalistimutsit on niin hirveitä siksi, että sen lisäksi, että ne saavat kaikki toisin valinneet äidit kuulostamaan huonoilta, saavat ne myös kaikki samoin valinneet kuulostamaan huonoilta. Vaikka kotiäitiyttä Suomessa arvostetaankin, pitää aika moni kotiäitejä just tollasina ton jutun kirjoittajan kaltaisina höyrypäinä.

    Ja järkyttävintä ehkä on se, että edes yksi höyrypää voi olla sitä mieltä, että työssä käyvät äidit yrittäisivät ulkoistaa lastensa rakastamisen hoitajille, tai että lapsi kokisi tulleensa hylätyksi, jos sen laittaa päiväkotiin. Kyllä äiti-lapsi suhteen pitää mun mielestä olla aika kuralla siinä vaiheessa, jos lasta voi rakastaa ainoastaan se taho, joka hoitaa lasta pisimmän ajan sen hereilläoloajasta.

    Vaikka näkisin omaa äitiäni kerran viikossa vartin, kirkastuu mulle kyllä viimeistään sen vartin aikana se, kuka mua rakastaa eniten maailmassa. Siitä huolimatta, että olin aikoinani päiväkodissa.

    VastaaPoista
  11. Lohdutukseksi (?). Minut on laitettu päiväkotiin 10 kk ikäisenä äitini opintojen vuoksi. Myöhemminkin hän on "tehnyt pitkää päivää". En tiedä, olenko menettänyt jotain korvaamattoman tärkeää, mutta koen itseni ihan tasapainoiseksi ja onnelliseksi, sosiaaliseksi ja sopeutuvaiseksi ihmiseksi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...