30.3.11

Tirppa ARPOO!



Rakkaus, raskaus ja viimein rakkauspakkaus.

Tämä blogi on kasvanut paljon matkan varrella, eikä vähiten lukijamäärältään. Lukijat ovat tehneet tämän blogin kirjoittamisesta mielekästä, teistä on ollut myös tukea ja apua monissa tilanteissa.

Tahdon kiittää, joten mie ja Tirppa nykäistään pystyyn ARVONTA!




Tahdon oppia tuntemaan teitä paremmin. Kertokaa miulle itsestänne ainakin seuraavaa: Postilaatikon väri, suosikkitapanne käynnistää aamu ja EHDOTTOMASTI sähköpostiosoite. Jokainen kommentin Tirpan 3kk syntymäpäivään (14.4) mennessä jättänyt osallistuu yksilöllisen ja täysin vapaavalintaisen marsipaanikoristeen arvontaan. Lohdutuspalkintoina on jaossa kolme kuvan kaltaista onnittelukarhua.

(Säännöt samat kuin aina, yksi arpa satunnaiselle kävijälle ja kaksi lukijalle! Muistathan mainita montako arpaa..)

Kuva-arvoitus


Arvatkaapas mitä meillä tehdään näin keskittynyt ja onnellinen ilme naamalla? Arvatkaa vielä kelpasiko meille yksikään tutti?
Arvoitus menee näin:

PE _ _ _ U ON POP!

Kaikkensa tehnyt äiti kuittaa tämän taistelun hävityksi.

Kattimatti karvakaveri


Neuvolantäti kävi ennen Tirpan syntymää tupatarkastuksella. Ensimmäinen kommentti koski asunnon neliömäärää. Heti seuraava kauhistelu koski meidän karvaista ystäväämme Sopua.

Kissa lapsiperheessä. Kissa vauvaperheessä. Kissa yksiössä, jossa asuu vauva. Joko pelottaa? Itse en ymmärtänyt asiasta vauhkoamista alkuunkaan, joten sain kuulla sata ja yksi kauhutarinaa siitä miten lämpöön hakeutuva kissa makaa lapsen naamalla kunnes se tukehtuu. En tiedä puuttuuko minulta jokin äidin suojeluvaisto, vai mikä on, mutta en koe kissaa ongelmaksi.


Sopua alettiin totuttamaan vauvan tuloon jo hyvissä ajoin. Ensinnäkin leikkautin kissan, olisin leikkauttanut vaikkei vauvaa olisikaan ollut tulossa. Pinnasänky kasattiin kahta kuukautta ennen laskettua aikaa, ja sinne kiipeäminen kiellettiin alkuunsa, myös kissankarkotetta käyttäen. Myös muut vauvatavarat leviteltiin pitkin asuntoa, ja tein selväksi kissalle missä sen omat paikat ovat nukkumiseen, raapimiseen ja leikkimiseen. Mitenkään ylihysteerinen en jaksanut senkään suhteen olla, kissankarvaa on jokatapauksessa asunnossa, pääasia ettei kuitenkaan vauvan sängyssä.

Laitokselle lähtiessä pistorasiaan tökättiin Feliway kissan stressiä lievittämään. Laitokselta kotiin tuotiin vauvan ja maidon hajuisia rättejä. Kissa sai hiljaa itsekseen tottua ajatukseen että jokin on muuttumassa.




Ensimmäiset viikot kissa pysytteli omissa oloissaan, ja jätti leikkimisenkin kokonaan. Pikkuhiljaa siitä on kuitenkin tullut oma leikkisä seurallinen itsensä. Tirppaa ei voisi kissa vähempää kiinnostaa, eikä kissakaan kummemmin noteeraa vauvaa. Välillä se käy tarkistamassa josko syli olisi vapaana. Nuuhkaisee lasta, hieraisee posken päätä vasten ja tapsuttelee tekemään omia juttujaan. Myöskään sitterin/sängyn/turvakaukalon/ammeen kanssa ei ole ollut ongelmia nyt kun vauva on tuoksullaan merkannut ne omikseen. Mitään kissankarkotteita ei kaivata. Ainoastaan leikkimatto tuppaa olemaan kissalle kiva lepäilypaikka kun se on viikattuna sohvan käsinojalle. Sen verran suon sille, että se saa maata talon aurinkoisimmalla paikalla myös silloin kun olen huomaamattani levittänyt vauvan tavaroita sen paikalle. Kissan karvat lähtevät teippihärpäkkeellä. Paha mieli hysterisoinnista vaatii paljon enemmän lähteäkseen kissasta tai naisesta.

Mitä mieltä te olette kissasta (lemmikeistä yleensä) vauvaperheessä?

27.3.11

Äitiysloma-look


Aika moni tietää omalta kohdaltaan, ettei sitä jaksa näyttää kaikista hehkeimmiltään äitiyslomalla. Ymmärtäähän sen. On vaikeaa olla hehkeä värikoordinoidussa asussa, kun vähän väliä saa olla vaihtamassa jonkun vaatekappaleen. Oksennusta paidan olalla, oranssia vauvankakkaa helmassa, puklua housunlahkeella.. Aamulla unohtaa meikata, kun ennen lähtöä pitää vaihtaa vaippa, valita pienimmäisen vaatteet, etsiä se kadonnut tumppu, tarkistaa hoitolaukun sisältö ja pitää huolta siitä, että itsellä on edes housut jalassa, dödöä kainaloissa ja hampaat pesty.



Minua tämä nyt jokatapauksessa on alkanut masentamaan. Pidän kauniista asioista, niistä tulee hyvä mieli itselle ja vieruskaverille. Oman vaatekaapin sisältö on kuitenkin liian isoa, liian pientä, venynyttä, kulahtanutta, maantiensävyjä ja ne raskausvaatteet joita ei enää halua kiskoa päälleen mistään hinnasta. Yritä siinä sitten laittautua kun kerrankin olisi aikaa. Olen kerännyt ihan mukavan rahasumman kakkuja ja koristeita tekemällä, ja hankintalistalla on seuraavaa: wiltonin ultimate-koristelusetti, varrellinen rikkaimuri, ja keväisempiä ja kesäisempiä vaatteita itselleni. Taidan aloittaa uudesta äitiysloma-vaatetuksesta.

Hyvää alkavaa kevättä kaikille lukijoille!
Kun 20 000 kävijää täyttyy, arvon marsipaanisen kakunkoristeen, joka tehdään ihan voittajan mielen mukaisesti. Pitäkää silmät auki!

26.3.11

Menopelit, osa 1.




Liinailu sopii minun ja Tirpan elämäntyyliin. Liinan kanssa pääsee kaikkialle, se antaa minulle kädet vapaaksi välillä, reissunpäällä liinassa on lämmin ja turvallinen ottaa pienet tirsat, se ei vie paljon tilaa hoitolaukussa (toisin kuin järjestelmäkamera, krhm), imettäminen on säädyllistä liinan suojissa, ja mikä parasta, liinalla hämää kanssaihmisiä hyvin, kukaan ei huomaa jos paita on kamala/pukluisa/maitotahrainen.

Talviliinailu on hallussa, sisällä ja ulkona. Seuraavaksi askartelen meille ei-sidottavan vesiliinan, että päästään uimahalliin. Myöskin kesäkelillä vilpoisa liinailuratkaisu on hakusessa.



Liinassa vatsaa vasten nukkuva vauva tuntuu samalta kuin vauva vatsassa raskausaikana. Jotenkin yksityisemmältä, omemmalta.


Ei hullumpi heräteostos kirpparilta, kahdeksalla eurolla.

Yössä on monta tuntia



Yössä on ihan liian monta käyttämätöntä tuntia. Tämä äiti on ehkä vähän väsynyt, mutta kädenjälkeensä tyytyväinen. Tirppa ei nukkunut päivällä silmällistäkään, joten otin ekasta unipätkästä ilon irti ja pyöräytin täytekakkutilauksen ja nämä koristeet.




24.3.11

Annetaan töitä: vauvanäänenvaimentimelle!

Meillä on käsillä (tahattoman) tutittomuuden suurin haittapuoli. Lapsi on löytänyt kätensä. Kädet menevät suuhun. Ei siinä vielä mitään, mutta Tirppa keksi myös, että peukalon saa pois nyrkin sisältä. Katastrofi!
Tutista vierottaminen on pari päivää itkua ja kiukkua joskus tulevaisuudessa, mutta en edes tahdo miettiä miten vaikeaa on vierottaa lapsi omasta peukalostaan.




Tästä syystä otimme kaikki aseet käyttöön. Kirjaimellisesti kaikki, vanhat ja monta uutta. En ikinä olisi uskonut, että tutteja on niin montaa täysin erilaista mallia! Jokaisessa paketissa lukee turvallinen, anatominen ja blaablaa, vaan ilmeisesti joku ominaisuus puuttuu, sillä Tirppa ei huoli yhtäkään. Yksi malli aiheuttaa kakomista, seuraava välittömän puklukaaren, kolmas kauhuhuudon, neljäs ei pysy suussa vaikka se olisi ihan kiva.. ja loppujen lopuksi molemmilla on paha mieli.
Sitten otetaan käyttöön se aito ja oikea, luomutissi. Molemmilla on uni silmässä ja hymy huulilla. Jos voisikin kloonata tissistä kaverin, jonka kehtaisi lykätä huutavan nappulan suuhun Prisman kassajonossa.

Auttakaa nyt naista mäessä! Miten ihmeessä saan tuon lapsen huolimaan jonkun tutin?

Oi mutsi mutsi arpoo!

Meidän Tirpalla on jo omat tossut, ja kerhoissa on pieniä kateudesta vihreitä tyttösiä. Klik klik ja osallistukaa Elsan arvontaan, saatatte saada ihan omat.

20.3.11

Ensimmäinen lahja mummille


Tirpan syntymä teki äidistäni mummin. Mummi on huisin vanha, ja täytti tänä vuonna 41 vuotta. Sen kunniaksi löimme Tirpan kanssa viisaat päämme yhteen ja askartelimme "jotain kivaa" syntymäpäivälahjaksi meidän lempinaiselle.

Tätä voisi kutsua toivelahjaksi, tuunaus sen sijaan on oma idea ja toteutus puukäsityötaitojen puutteen mukaisesti hyvin, hmm, karkea. Vaan kelpasi saajalleen, ja jaan idean muille toteutettavaksi. Tirpan jalkapohjan kuva painettiin ensin myrkyttömällä musteella puuhun, ja sitä mukaellen poltin kuvion kolvilla kovaakin kulutusta kestäväksi.

Kaksi äitiä


Näin "kotiäitinä" sitä tuntuu olevan kaksi ihan täysin eri ihmistä. Minä, ja väsynyt minä. Minä, ja se raato, joka heräsi viime yönä yhdeksän kertaa.

Kuvissa havaittavat silmäpussit ovat autenttiset. Joskus äiti on vähän väsynyt. Ja kertynyt univelka vähän verottaa blogin syvällisempää sisältöä, ainakin kunnes meillä siirrytään taas kolmen syötön öihin. Pahoittelemme.

Pieni tutkimusmatkailija


Mahallaan olo on äärimmäisen hauskaa, varsinkin mahat vastakkain mahailu.


Näkymät on ihan toiset kuin selällään pötkötellessä.


Välillä tajutaan että tissit on tissit tästäkin näkökulmasta, ja ruvetaan nälkäisiksi.


Aloitetaan hienovarainen vihjailu. Ei Tirppa vielä ryömiä osaa, mutta jotenkin se itsensä tissien väliin vääntää ja kääntää.


Lopuksi otetaan pienen nälkäisen linnun tissi-ilme ja aloitetaan nokkiminen.

Jos sapuskaa ei nätisti pyytämisestä huolimatta kuulu, alkaa hirveän loukkaantunut huuto. Olen oppinut vastaamaan vaatimuksiin ennen "ruokaa, nyt, heti, näännyn nälkään" kiljuntaa, joten siitä ei ole kuvaa.

Aika nopeasti vauvan syntymän jälkeen oppi mitä mikäkin itku tarkoittaa. Aluksi oli vain nälkäitkua. Ensimmäisenä yönä kotona opittiin märkä vaippa-itku. Sitten tuli väsymysitku. Nyt osataan jo "äiti miulla on tylsää ja kaipaan ainakin sataa pusua, kun olen odottanut näin kiltisti jo kaksi sekuntia" itku. Aika paljon itkua noin pienelle ihmiselle, mutta kun itkuihin vastaa oikein, on palkintona kauniiden hymyjen sarja.

17.3.11

Osaan, en osaa, osaan...


"Apua, äiti, tää syö mut!"


Eilinen pehmolelupostaus kirvoitti pohdiskelua osaamisista.
Harvemmin uskallan näyttää tekemisiäni. Olen pienestä pitäen piilottanut koenumerot ja piirrokset ja käsityöt, niin kotona kuin koulussakin. En koska numerot olisivat olleet huonoja. Päinvastoin. Se, että on hyvä tai edes melkein hyvä monessa asiassa aiheuttaa kateutta ja kateus ilkeyttä. Sain kärsiä siitä koko kouluaikani, kolmannelta lukion loppuun. Toivonkin, että saisin jatkossakin uskaltaa käyttää blogiani kanavana esitellä myös harrastusräpellyksiäni, sillä käsillä tekeminen pitää minut järjissäni kun arki pyörii nukkumisen, syömisen ja kakkaamisen ympärillä.

Pidän listaa myös asioista joita en osaa tehdä. Ei saa nauraa näille. Pahantahtoisesti.

  • En osaa tehdä kärrynpyrää
  • En osaa röyhtäistä
  • En osaa viheltää
  • En osaa tehdä purkkakuplaa
  • Olen surkea kaikissa liikuntalajeissa
  • En osaa leikata/lakata oikean käden kynsiä
  • En osaa meikata
  • En osaa käyttää suolaa kokatessa
  • En osaa soittaa mitään instrumenttia niin että kehtaisin sitä soittamiseksi kutsua
Joten, rakkaat monilahjakkaat lukijani, kehukaa itseänne, missä te olette hyviä? Mitä "turhia" taitoja teillä ei ole?

16.3.11

Uusi lemmikki


Esittelin jo asuntomme, joten ette varmaan ihmettele, että olen joutunut lykkäämään koirahaaveitani hamaan tulevaisuuteen. Mikään koirarotu ei viihdy näin pienissä tiloissa, varsinkaan myöhemmin kun meidän päivät kuluu koulussa/töissä. Siihen asti kunnes asutamme isompaa asuntoa katutasossa, ja minulla on säännölliset työajat, tyydyn haaveilemaan:




Ja niinpä askartelin Tirpalle ja itselleni ystävällisen vahti"koiran":


Se on ehkä vähän ilkikurinen kettuneiti, valtasi pinnasängyn kuin olisi aina asunut meillä.

Ehkä aikaa myöten se oppii talon tavoille ja sisäsiistiksi pikkuneidin ystäväksi.

15.3.11

Ihme nimeltä: 30m2 perheasunto

Asutamme Tirpan kanssa linnunpönttöä. Kiva kerrostalo ison leikkipuiston, kirjaston, kauppojen ja päiväkodin/koulujen lähellä. Toisessa kerroksessa, toinen ovi vasemmalta. 30 neliömetriä perheasuntoa. Kuulostaa ahtaalta ja epämukavalta ja noh, hätätilaratkaisulta, mutta ajattelin todistaa mielikuvan vääräksi pienellä kiertoajelulla.


Herrasväki on hyvä ja astuu sisään vaan. Tähän meillä jätetään kengät, avaimet, postit, ulkovaatteet, turvakaukalo... Melkoinen kaatopaikka, mutta ainakaan kaaos ei leviä tästä mihinkään.


Eteisestä kuikkaus ainoaan huoneeseemme. Olohuone, makuuhuone, työhuone, kaikki samassa!


Meidän punkka. En ole päivääkään katunut tuohon sohvaan upotettuja euroja. Kaksi liikuteltavaa rahia tekevät siitä todella monipuolisen, ja takaavat vieraiden takamuksille paikan, vaikka en jaksaisikaan korjata petivaatteita liinavaatekaappiin. Ikkunalauta toimii satunnaisten rojujen keräämiseen, nyt näköjään muistolaatikon, koulupapereiden ja keskeneräisen myssyn säilömiseen. Sohvan yhtä nurkkaa lämmittää luomulampaantalja, lahja anopilta.


Kissan nenänjälkiä ikkunassa. Ja iso parveke. Otamme ilon irti paljosta valosta, vaikka se kesäaikaan tuokin melkoisesti lämpöä mukanaan. Sitä varten eteisessä odottaa se rullaverho asentajaansa. Vielä laiskottaa sen suhteen, vaan odottakaas kun kelit lämpenevät.

Tv on iso palikka, vaan ajaa asiansa. Imettässä tulee katsottua kaikki hirveimmätkin lifestyle ohjelmat.. Ihanan kierrätyspeilin alta kurkistaa edellisen asukkaan hirveä palapeiliviritelmä, joka on ikiliimalla seinässä, enkä uskalla repiä sitä alas.


Kirjahyllyt. Vanhoista lattialankuista kierrätetyt. Eipä ole kummoisesti tilaa rakkaille opuksilleni, joten suurin osa odottaa aikaa parempaa (=tilavampaa) alakerran häkkivarastossa. Tilaa on kuitenkin mm. keittokirjoille, Kotron ja Södergranin runoille, jenkkinaisdekkaristeille, Narnian tarinoille, Harry Pottereille, Itkosen teoksille ja muutamalle nimeltä mainitsemattomalle helmelle. Tuo kiva puinen "joulu"tähti toimii ihanan himmeänä yövalona imetyshetkiin.

Näkymä jokatilahuoneen toiseen suuntaan. Makuualkoviin olisi ilmeisesti tarkoitus tunkea parisänky, vaan meillä siellä näyttää tältä.


Miun oma työpiste, paikka neulomiselle, ompelulle ja askartelulle. Nurkassa Sopu-kissan oma linnake.


Tirpan sirkusteltta. Parit teemaan sopivat taulut on suunnitteilla tähän kaveriksi, mutta niiden matka maailmalta kotiin kestääkin odotettua kauemmin. Näytän sitten kun kotiutuvat, tykkään niistä itse kovasti.


Kylppäriä valotan hoitopisteen verran, tuskin ketään kiinnostaisikaan meidän standardivalkoinen vessanpönttö ja lavuaari. Hylly notkuu kaikkea tarpeellista kestovaipoista purkkiin ja purnukkaan, ja ylähyllyllä on meidän öisiin vaipanvaihtoihin suunniteltu himmeä valo. Myös tuo pesukone kuuluu osastolle: aarteet. Ihan uutena ostettu, ja joka pennin väärti.

Viimeisenä keittiöni. Haluaisin kipeästi isomman, mutta aika kivoja juttuja saa aikaan pienissäkin tiloissa.



Mummin kutoma räsymatto.


Huutokaupasta ylijäänyt roskalavalöytö, 60-luvun paripulpetti, kaikkine lunttauskaiverruksineen. Teepannu. Ikuisuuslainajakkarat. Pariton verhoreesu löysi uuden kodin luotani.

Kissan "ruokapöytä". Ja leivänmurukokoelma. Näköjään. Pahoittelemme tapahtunutta, emme jaksaneet siivota näitä kuvia varten. Tiskasin sentään.

Jääkaapin ovessa on kortti, jossa lukee: Männer sind auch nur Menschen. (Miehetkin ovat vain ihmisiä.)


Kotimme on sisustustyyliä yksiristikaksi. Kierrätettyä, roskalavalta haalittua, lapsuuden kodin aarteita, lahjaksi saatua. Vain pesukone ja sohva ovat kalliilla uutena ostettuja, ja niineenkin sisustukseen on uponnut reilusti alle tuhat euroa, neljän vuoden aikana.

Mitä mieltä olette? Onko yksiö asumiskelpoinen lapsiperheelle? Sisustusvinkkejä? Kauhistelun aiheita? Kysymyksiä?

14.3.11

TIKTAK








..Tirppa täyttää 2kk!

Kahdessa kuukaudessa vauva muuttuu paljon. Lihotaan pari kiloa, venytään 6 senttiä, opetellaan tuottamaan korvaa miellyttäviä ääniä, huidotaan käsillä ihan tarkoituksella, unohdetaa varhaisrefleksit, valvotaan päivisin (ja välillä öisinkin) ja ruvetaan muutenkin sosiaalisemmiksi. Itkukaan ei ole enää välttämättä vain nälkää tai märkä vaippa, vaan myös tylsistymistä, väsymystä ja muuten vaan pahaa mieltä. Aluksi vauvaa kiinnosti vain nukkua tai syödä, nyt intresseissä on myös vaunuilu, tanssi, valot, musiikki, muiden ihmisten naamat (ja ilmeiden matkiminen) ja Bona-naama. On se jo iso likka, ja sillä isosti ylpiä äiti.

Ja me tykätään toisistamme ko hullut puurosta!

(psvinkvink, laitoin tuonne Kakunkoristeita sivulle vähän uutta kivaa.)

9.3.11

Vauva siellä, kakkaa täällä, kuolaa, maitopuklua ja pissaa siellä..



"Äitiiiiii, ei taas näitä eritejuttuja! Aina saa kärsiä ja hävetä.."

Ristiäisvalmistautumisien aikana asunnon siisteystaso laski kuin lehmän häntä, ja nyt onkin saanut luututa ja pestä pyykkiä viikon edestä. Enää tarvitsisi hoitaa hirveä läjä lakanapyykkiä, neidin mielestä kun on täysin sopivaa oksentaa kerran yössä lakanat litimäriksi.

Oksenteluun ja pilkulliseen olemukseen löytyi syy, kun jätin omenat ruokavaliosta. Paha vain, että nyt en saa syödä kumpiakaan lempihedelmistäni, en omenoita enkä appelsiineja. Tarvitsen vitamiinini joten ostin kokeilumielessä jonkun hirvittävän ruman hedelmän Prismasta, joka maksoi mokoma kolme euroa. Kerron sitten miten sen kanssa kävi, kunhan ensin googlailen aikani, mikä se on ja miten sitä syödään.

Tähän asti olen saanut lämpimän ja pahanhajuisen paketin kerran päivässä. Nyt oli pitänyt jo viikon hiljaista, ja olin saanut vain pieniä märkiä paketteja. Käväisimme neuvolassa, ja saimme sillä reissulla vääntelyä, kääntelyä, mahan painelua ja rotarokotteen, niin tänäänpäs on sitä itseään sitten tullut ovista ja ikkunoista. Tarkemmin sanottuna vaipan kauluksista ja molemmista punteista.

Eilen oli paitsi neuvola:

5110g ja 54cm


myös jälkitarkastus:

hyvin kokoon kursittu ja käyttökelpoinen


ja aika sijoittaa ristiäislahjarahat hyvään tarkoitukseen:


Carena Swing

Sijoitimme autottoman lapsiperheen mukavaan elämään julkisissa kulkuneuvoissa. Kolme iiiisoa ilmakumipyörää (toisin kuin kuvassa) ja kevyt runko takaavat vähemmän hermojen menetyksiä VR:n junien olemattoman kokoisissa eteisissä. Brion Nova hyökkäysnaunut kun mahtuvat sisään juuri ja juuri, ja aina täytyy toivoa, että edes joku auttaisi niiden nostelussa, ettei tarvitse jättäytyä junasta, koska ei pääse asemalaiturilta junaan. Nämä painavat sen 10 kiloa vähemmän. Ja mahtuvat ainoan autoilumahdollisuus-automme takapaksiin ongelmitta, siinä missä Briot pitää purkaa atomeiksi, ja pinota osaksi takapenkille.
Että kiitokset niille ihanille mielikuvituksettomille sukulaisillemme, jotka annoitte "vain" rahaa, olemme erittäin tyytyväisiä!

6.3.11

Tärkeä päivä!


Arvatkaa kumpi meistä itki koko kastetilaisuuden ajan? Voin antaa vinkin, sillä on mittaa enemmän kuin puoli metriä, ja ripsiväriä poskilla. Ja toinen hymyili näin kauniisti.



Virtuaalikaloreita, osa 1. Murusiilejä, suklaisia minileipäsiä ja leenan kakkuja.


Oman tyttäreni kastekakku, lunastaako odotuksia? Puhuin kakkua pohtiessani ystävättären kanssa, joka valaisi minua perinteistä nimen panttaamisen taustalla. Itse kerroin lapsen nimen jo hänen syntyessään kaikille. Vanha kansa kuitenkin kertoo, että jos nimen paljastaa etukäteen, lapsesta kasvaa utelias. Ja sehän on perisynti. Niinpä tein uteliaan tytön kakun, teemana löytömatkailu ja napapiiri, vähän niinkuin tässä blogissakin.



Bebe leivoksia. Kirsikkavoikreemitäytteisiä, murotaikinapohjaisia, tomusokerivesikuorrutteisia. Äkkijyrkkämakeita rakkauspakkauksia.



Rakas tyttäreni sai kasteessa oikean nimensä, mutta bloginimiäisissä Spatzin (=varpunen) tytär saa nimen Tirppa. Kahtokaa kun on kaunis lapsi ja ylpeä äiti.

JA HEI!! Jättäkää nyt joku kommentti jälkeenne, täällä käy populaa ko pipoa!

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...