21.4.11

Univelkajärjestely

Olen silmäpussikarhu, juon itkupillimehua ja tarvitsen kipeästi univelkajärjestelyä. Nyt kun järki vielä juoksee. Anteeksi blogihiljaisuus. Korvaan asian!

17.4.11

Kuva-arvoitus, osa2



Arvatkaapas rakkaat lukijat, onko näistä tällä viikolla leipomistani kakuista yksikään minun syntymäpäiväkakkuni?





Tänään illalla, kun lamput ja Tirppis sammuu, korkkaan tölkin kuohuviiniä ja kippistän ihan itse ihan itselleni. Kerran sitä vaan 21 täytetään!


EDIT:

Kahkah, suklaakakkua ja boysenmarjoja. Pitihän se itsellekin tehdä. Ja se kuohuviini oli pahaa.

14.4.11

Nolla vuotta. Kolme kuukautta.

Tirppa on neljännesvuodenikäinen, olen ollut neljännesvuoden verran Tirpan äiti. Ei se aika yhtään sen nopeammin kulu, mutta sen kulumisen huomaa selkeämmin, kun katsoo vierestä miten pieni ihminen kasvaa ja kehittyy!


Rakas tyttäreni syntyi 14.1 ja osasi avata ja sulkea silmät, puristaa pienillä sormilla kovasti, syödä, nukkua ja kakata. Jos silmät pysyivät auki, ne muljahtelivat miten milloinkin. Itkeäkään pieni ei osannut, kuin vasta neljän päivän ikäisenä. Siihen asti Tirppa kuulosti pieneltä kissanpojalta.


Jo yhden kuukauden ikäisenä vauva muuttui persoonaksi. Ympäröivä maailma kiinnosti edes vähän, katse kohdistui kasvoihin ja selkeisiin väreihin, jaksettiin olla vähän hereilläkin, ilmeiltiin hassusti, ja liikkeitä harjoiteltiin. Pään kannattelu opittiin ennen 2 kuukauden ikää, nippa nappa. Joitain hymyn tapaisia sai ehkä kerran viikossa, tyytyväinen ja onnellinen vauva oli sama kuin nukkuva vauva. Kuukauden ikäisenä korkattiin myös ensimmäinen flunssa ja sairaalareissu. Onneksi myös mukavampia ensimmäisiä, kuten ravintolakäynti.


Kahden kuukauden ikäisenä tyttärestäni kuoriutui ilopilleri. Hassuttelija, naureskelija, hihkuja ja jutustelija. Myös kurttuotsainen mietiskelijä. Tirppa osaa katsoa silmiin, matkia ilmeitä, vastata äänillä kysyvään lauseeseen, ja potkia tasatahtia. Esineisiin tarttuminen on työn alla. Kaksikuinen ipana nukkui huonommin kuin ikinä aikaisemmin. Kasvutahti oli tissittelyn mukaista, ja jouduin luopumaan 50 ja 56 senttisistä vaatteista, vaikka tyttö vielä syntyessään hukkui niihin kaikkiin. Mitä lähemmäs kolmen kuukauden ikää olemme tulleet, sitä rytmikkäämpiä ovat olleet päivät ja yöt, ihan oppikirjan mukaan. Nyt vauva on ollut enemmän elämässä mukana, ja kokemuksiakin on kertynyt, kuten ensimmäinen junamatka, kaksituntinen mummilla hoidossa ja ainakin miljoona kerhokertaa. Nimikin saatiin, oikeasti ja blogi-identiteetti. Tirppa on ollut myös ensimmäisillä kaverisynttäreillä, ja enimmäisen kerran saunassa lämmittelemässä.



Tirppa täyttää kolme kuukautta. Mitähän kaikkea seuraavaan kuukauteen mahtuu? Joko me opittaisiin kääntymään mahalleen, puoleen väliin päästään jo. Ainakin aloitamme vauvauinnin ja opettelemme sukeltamaan yhdessä, minäkään en osaa. Montako kiloa lisää? Montako uutta ihmeellistä taitoa? Ainakin sata uutta iloa tähän elämään. En malta odottaa.

Ps. Vielä tämä päivä aikaa osallistua arvontaan!

13.4.11

H-U-P-S!

Arvatkaas kuka sai nerokkaan idean, miten neulatyynystä saa sisustusesineen. Ostin 20 sentillä kirpparilta ihan söpön kahvikupin ja tein siitä näin nätin neulatyynyn:




Jälkikäteen jäi kiinnostamaan mikä kuppi on näin nätti. Google kertoi, että kyseessä on yksi Arabian keräilyharvinaisuuksista, Suomenkukka, näin hyväkuntoisesta kupista olisi saattanut saada pari kymppiä. Hups. Vaan onpahan jotain luksusta arkeen, kahdenkympin neulatyyny!

11.4.11

Bailabaila!



Meille tarjoutui tilaisuus päästä ihan ilmasiksi Pekka Laukkarisen lastenkonserttiin, joten mehän mentiin!




Tirppa tanssi villisti, flirttaili sujuvasti, joi liikaa, oksensi ja sammui kolmannen biisin aikana. Festari-ikää odotellessa!

Ps.


Kakkuja on tullut tusailtua enemmän ja vähemmän, mistä mieleeni:

Osallistukaahan arvontaan alempana! Torstaihin asti aikaa osallistua, ja perjantaina arvotaan lippusia!

10.4.11

Reissukissa testaa: VR



En omista ajokorttia. Autolla kortiton tekisi vielä vähemmän. Siksi me korkkaamme julkiset kulkuneuvot yksi kerrallaan. Edellinen yritys lopahti alkuunsa, kun emme mahtuneet/päässeet vaunuilla junan kyytiin, vaan jäimme asemalle. Tällä kertaa varustauduimme kepoisemmilla rattailla, omenapiirakalla ja rohkealla mielellä, matkaa vauvatapaamiseen 120km junalla.


Ensimmäisen junamatkan Tirppa veteli sikeitä, mutta juna oli kurja, ja pysähtyi 40km päähän kotoa, ja iloisesti 7 minuuttia myöhässä, vaihtoaikaa jälellä 3 minuuttia. Tähän voisi siis laittaa kuvan siitä, kun juoksen pää kolmantena jalkana hissiltä toiselle, kiroilen kuin merimies, läimin hissinnappia uudelleen ja uudelleen, äyskäisen sille ääliölle joka kiilasi minut hissijonossa matkalaukkuineen, ja mikä parasta: Tirppa huusi naama punaisena, kun äitilläkin kerran palaa käpy, niin kyllä sitten lapsellakin! Arvaatte sitten varmaankin, miksei tästä ole kuvia..



Hereillä junamatkailu sai uusia ulottuvuuksia. Vilisevät maisemat ja matkaseurana olleet koirat olivat huiseja!


Konduktööri oli pelottava tyyppi, mutta söpöilemällä saatiin kinuttua ihan oma Touhula-junalippu ipanalle. Hymyjä sen sijaan ei herunut henkilökunnalta, saati muilta matkustajilta.


Pikkasen jännitti, kun oltiin ihan hassussa kolisevassa kopissa jumissa, ja masussa oli kummia tuntemuksia..


Ensin oli nälkä. Kiitoksia vain niille kohteliaille ihmisille jotka eivät antaneet imettävälle naiselle istumapaikkaa. Ymmärtäähän sen, jos on itselleen saanut täpötäydessä junassa tukevan perspaikan, ei sitä ihan helläsydämisesti luovuteta. Sitä paitsi, hyvinhän se näyttää sujuvan noinkin! Eikä edes vilahtanut! (Testissä viileä ja näppärä itse askarreltu vesiliina, sitä enemmän joskus toiste..)



Sitten kuului rusahdus. Märkä, haiseva rusahdus. Lähin vessa kahden täpötäyden vaunun päässä lastenrattaat-vaunusta. Mepä vaihdettiin jaskavaippa sukkelasti rattaissa, kanssamatkustajat voivat änestää ääneti, kumpi on kivempaa: pikainen hajuhaitta, vai puolen tunnin huuto?



Juu'u, ei aina ole mukitelineessä Caf'e Latte. Ei sentään kehdattu jättää sitä vaippaa siihen junan eteiseen haisemaan. Vietiin pääteasemalla roskikseen.



Perillä treffailtiin viittä muuta vauvaa ja äitiä, juoruttiin, pirkka-nikseiltiin, syötiin nyyttärityylillä ja tottakai vertailtiin jälkikasvua. Tammikuun tähdet ovat jo niin isoja. Ensimmäinen tapaaminen oli ennenkuin minun raskauteni edes tietämättömään silmään näkyi, ja nyt ne on jo kohta kolmekuisia!



Välillä oli lapsukaisillakin niin tiivis tunnelma, että meni sekaisin mikä käsi oli kenenkin. Kaverin sormet oli sujuvasti vieruskaverin nenässä, kuola toisen tukassa, puklu naapurin hihassa. Sopu sijaa antaa, myös leikkimatolla.

Kaikenkaikkiaan neljä tuntia junassa (meno- ja paluumatka yhteensä) kolmen tunnin kahvittelun takia, hintaa reissulla himpun päälle 30e. Pistetään kokemuksen ja äidin pään tuuletuksen piikkiin, kyllä nimittäin teki hyvää!


P.s Voisi se junamatka kurjemminkin mennä: Iltalehti- junahäirikkö, pippurisumute ja pikkulapsia. "Kiva" kombo.

6.4.11

Menopelit osa 2: Vaunuvertailu

Ennen Tirpan syntymää olin varma, että tarvitsemme vain yhdet vaunut, jotka ovat täydelliset joka tilanteeseen ja joka säähän. Joku ystävällinen lapsensa aikuisiksi kasvattanut täti-ihminen olisi voinut tiputtaa minut maanpinnalle. "Täydellisiä" menopelejä ei löytynyt. Löytyi kahdet, joista ainakin toiset sopivat käsillä olevaan tilanteeseen ja keliolosuhteisiin. Ihan hyvä kompromissi mielestäni, ja koska tykkään molemmista, ja tykkään +- listoista, teen teille vertailun Pikku Piian Jogger rattaiden ja Brio Nova yhdistelmien välillä.


Pikku Piia

+ hinta/laatu, vanhan vuoden värisinä 104e
+ keveys. Nämä jaksaaa kantaa kevyesti toiseen kerrokseen vauva kyydissä ja kauppakassi toisessa kädessä. Yksinhuoltajapisteet sata.
+ isot ilmakumipyörät. Sain kauhuväristyksiä matkarattaiden pienistä kokomuovisista pyörivistä etupyöristä.
+ olematon kääntösäde. Näillä pääsin krääsäposliinikaupassa täyden kierroksen rikkomatta mitään. Normaalisti kolkkaan jo pelkällä käsilaukulla siinä kaupassa 50e arvosta tavaraa rikki..
+ selkänojan saa kokonaan alas, muutamaan puoli-istuvaan asentoon ja ihan pystyyn. Mahakipuisen vauvan kaveri. Pehmusteet ovat myös mahtavan muhkeat, mutta kesäkeleillä varmasti myös viileät. Henkseleitä me ei vielä olla tarvittu, mutta nekin vaikuttavat tukevilta.
+ Ohjattavissa yhdellä kädellä. Koiranulkoilutus, kännykässä juoruilu..kaikki sujuu samaan aikaan kun kulkee eteenpäin. Kokeilkaapa samaa rattailla, jossa on kaksi kahvaa mistä työntää.
+ Lukittava etupyörä sohjokeleihin.
+ Kiva extrasälä: toimiva muovinen sadesuoja, säilytyspussukat kuomun takaosassa, mukiteline äidille ja turvakaaressa vauvalle ihan oma. Kurkistusluukku kuomussa!
+ Kasattaessa kasauslukko, helppo nostaa takapaksiin.
+ Koko on kompakti myös pienen yksiön sisällä tapahtuvaan vaununukutukseen sen ainoan kynnyksen yli.

- Pikkuinen tavarakori. Ei siis maidonhakureissulle.
- Ihmeellinen jarrusysteemi. Ajaa asiansa, mutta ei tee mieli polkaista jarrua kovin räväkästi paikalleen.
- Kunnon erämaastossa saa tehdä töitä, ettei ratas ohjaudu miten sattuu.
- Lämpöpussin joutuu kaivamaan omista varastoistaan, jalkapeite ei paljoa lämmitä.
- Jonkun verran muoviosasia. Pitkäikäisyydestä näillä pakkasilla ei siis ole takeita.

Swingit ovatkin meille omiaan julkisilla kulkemiseen, autoreissulla, ostoskeskuksessa shoppailuun. Lapsi kevyissä vaatteissa, äidillä latte mukitelineessä ja toinen käsi vapaana vaaterekkien selaamiseen. Kirpparikierroksella pujotellessa myös hyvin kiitolliset.


Brio Nova

+ Käytettynä saa hyväkuntoisia edukkaasti. Omat 180e lastentarvikekirpparilta, ihan virheettömät.
+ TAVARAKORI! Metallinen tavarakori ei pahastu kolmesta litrasta maitoa, kahdesta appelsiinimehusta, parista jauho- ja sokeripussista ja muista arkisista kauppaostoksista.
+ Ilmakumipyörät.
+Pehmeä kantokoppa, josta saa ensi talvena kovan pohjan pois -> lämpöpussi.
+ Jykevä runko ja tukeva työntöaisa. Näillä pääsi läpi puolimetrisestä suojalumihangestakin. Työntöaisan korkeuttakin voisi säätää.
+ Näiden kanssa näyttää kylällä kulkiessaan "ihan oikealta" äidiltä. Näillä ei hienostella.
+ Vauvan kasvot saa äitiä tai menoa ja meininkiä päin.
+ Ratasosa on tarpeeksi leveä vaikka viisivuotiaalle. Ei sillä, että viisivuotias enää rattaita kaipaisi.
+ Kestävät aikaa ja kulkemista, muoviosia on vähän ja yleisvaikutelma on hyökkäysvaunumainen. Tarvitsisi kyltit "leveä kuljetus" ja "älä jää alle"

- Rattaiden paino, kun on kyseessö portaikko ilman invaluiskaa.
- Leveys, kun pitää mahtua vanhaan maitojunaan sisään. Fiat Punton takapaksiin mahtuminen vaatii purkamisen atomeiksi. Koppa+ratasosa+runko+KAIKKI pyörät irto-osasina. Kasaaminen ruuhkaisessa parkkihallissa: korvaamattoman hauskaa.
- Tyhmä sadesuoja. Kaatosateessa on suojasta huolimatta märät sekä vaunut, että ipana.
- Ohjaaminen tiukoissa kurveissa vaatii kyllä kaksi kättä.

Näissä on hyvin vähän mitään vikaa, ja miljoonasti hyvää. Käytämme näitä päivittäin! Matkarattaat (tai muut pienemmät ja kevyemmät, kasattavat..) vaan ovat lähes pakolliset näiden kavereiksi.
Jos pitäisi valita vain yhtet, pitäisin nämä. MUTTA lapsi oppisi nopeasti kriittiset kirosanat, kun matkakilometrejä julkisissa kertyy.

Millä teillä kruisaillaan ja millaisissa olosuhteissa?



EDIT: ÄLKÄÄ HERRAISÄ OSTAKO NOITA KOLMIPYÖRÄISIÄ!

5.4.11

Kaksi marjaa


Vuonna 1990

Vuonna 2011



Tirpan mummilla on kuulemma jänniä flashbackejä jatkuvasti..

3.4.11

Ainoa heikkous on ääretön nopeus!

Kun on pieni suuritarpeinen vauva ja suuri kalenteri täynnä tilauksia, ei auta kuin katsoa kristallipallosta, ovatko nämä nyt ne päivän pitkät tirsat, ja sikälimikäli näin on, tarttua toimeen ja olla nopea.







Jos huonosti käy, saan työtilan järjestettyä ja kumihanskat käteen, kun sängystä kuuluu nälkäinen kutsuhuuto. Nyt se yllätti minut bloggaamasta, joten se siitä syvällisemmästä päiväunipohdinnasta!

EDIT:

Pikkuneidillä ei ole mitään tarkkaa tai edes suuntaa antavaa päivärytmiä. Välillä valvotaan koko päivä ja torkutaan välillä vartti sylissä. Toisinaan nukutaan aamusta iltaan ja ollaan välillä hereillä syömisen, vaipanvaihdon ja lyhyen jutustelun verran.

Onneksi neidin rytmi on helposti muovautuvaa sorttia, kerhoilut, kyläilyt ja kahvittelut sujuvat mutkattomasti koska neiti haluaa joka tapauksessa mieluiten nukkua ja valvoa sylissä. Ja toistaiseksi on yhdentekevää missä se syli maantieteellisesti sijaitsee.

Pidämme vähintään 2 päivää viikossa "kalsaripäiviä". Vaatteiden ei tarvitse mätsätä, hoitolaukku saa jäädä pakkaamatta ja me köllitään pitkälle aamuun. Jos Tirppa haluaa nukkua pitkät päikkärit sängyssä, teen minä töitäni. Jos neiti haluaa valvoa, torkkua ja syöpötellä koko päivän, teemme niin. Viimeistään illalla minulla on hyvä pätkä omaa aikaa. Valaistus ja virkeystaso vain eivät ole ideaaliset työskentelyyn.

Öissä on monta tuntia. Perusyö menee rytmillä 20-23-01-04-05-06-07-08, joista itse saan yleensä nukuttua 23-01-04 pätkät ja aamuyö menee torkuskellessa.

Melkoisen rytmitöntä menoa siis, mutta mikäs siinä, elämä mukautuu rytmiin aika helposti, kun ei tarvitse kuunnella kuin vauvan tarpeita ja omia tahtomisiani. Olisin pulassa jos minulla olisi mies ja isompia lapsia. Kunnioituspisteet suur(empien)perheiden äideille!

(Ps. Osallistukaahan arvontaan tuolla alempana!)

2.4.11

Aurinkoa risukasaan

Olotila on ollut melko synkkä viimeisen viikon verran. Isäihminen hienovaraisesti painosti ja kiristi minut allekirjoittamaan paperin "en vaadi isyyden selvitystä" ja käyn allekirjoittamassa sen maanantaina. Toiminimen perustaminen osoittautui liian monimutkaiseksi prosessiksi, en jaksa tehdä sitä kun Tirppa on vauva, vaan katson asiaa uudelleen parin vuoden päästä. Asunto on pätsi, kun aurinko paistaa kaikista ikkunoista sisään, lämpötila on iltapäivällä lähempänä 40 astetta. Muuttamistakin siis suunnittelen, vaikka rakastan pientä kotiamme. Tilaustöitä on siunaantunut kiitettävästi, mutta olen saanut huomata, että lahjattominkin pystyy samaan jos on tarpeeksi rahaa ostaa hienoja muotteja. Minulla ei ole, minimiäitiyspäivärahalla ei juhlita.

Lyhyesti: piristystä tilauksessa.




Aamupalaa. Sadepäivän ilo -teetä maidolla ja sokerilla, luomupiimälimppua ja himpusti löysiä kananmunia. Tirppa kiskaisi reilun satsin (molemmat rinnat tyhjiksi) maitoa aamupalaksi, ja simahti.


Viimeistelin pari käsityöprojektia, ja mieliala parani hieman. On aina mukava tehdä käsillä, ja vielä mukavampaa saada valmista. (Näistä lisää myöhemmin!)


Tirpan uudet taulut, jotka sain vihdoin kasattua. En taida ripustaa niitä enää tähän asuntoon, vaan vähät siitä kun ne kerta on näin kivat ja pirteät.


Käsityökassissa reissuun lähti vihreistä villakukkasista muodostuva huivi.


Kirpputorilta Tirpalle, noin 50senttiä per vaate, kun ostin useamman samalta myyjältä. Hyvänmielen löytöjä.


Ihanaisen retrot kissalakanat samaiselta kirpputorilta, myyjä pyysi kaksi euroa, enkä mukissut vastaan. Hyvää puuvillaa kunnon lankatiheydellä, näistä on varmasti iloa pitkään.


Ostin myös kahdella eurolla ihanat valkoiset verhot keltaisilla palloilla keittiöön. Silitin ne, ja nautiskelin tuoksusta joka tulee puhtaiden verhojen silittämisestä. Liitän sen kevääseen, jouluun, juhlapäiviin ja Saksan aupair-vuoteen, kun piti silittää isäntäperheen sukat ja kalsaritkin. Taustalla päivän toinen teekupillinen (kuplavolkkarimuki ♥) ja eilen leivottujen suklaakeksien loput. Valitettavasti verhot olivat liian lyhyet, joten niiden kangas pääsee jossain vaiheessa toisenlaiseen käyttöön.



Kaipasin kotiin vihreää, jotain uutta puskemaan mullasta ulos. Ostin kesäkukkien siemenetkin, mutta niitä en idätä vielä, tomaatitkin jätin toiseen päivään. Tänään istutin ohraa pääsiäiseksi (rairuohon sijaan), koska kissa tykkää syödä ohraa, se tekee hyvää sen ruuansulatukselle. Lisäksi se ei mene länään niinkuin rairuoho. Länäisä rairuoho ja kierosilmätiput on masentavia.



Kevään merkki on multa kynsien alla, joten annoin myös viherkasveille uuden mahdollisuuden. Yleensä tunnen itseni murhaajaksi kun astelen kukkakauppaan, sama kun joku astelisi tyynesti eläinkauppaan ja pyytäisi hamsteria jota ei saa tapettua kahdessa viikossa huonolla hoidolla. Tänään rohkaisin itseni ja kerroin kuin aikuinen kukkamyyjälle millaiset olosuhteet asunnossa on, ja sain kuin sainkin tänne sopivan kasvin. Jukkapalmu! Lapsuusnostalgia tuntui hyvältä, kun pyyhin jukkiksen lehtien pölyt. Äidin jukkapalmu on kaksikymmenvuotias ja yhä kaunis ja vehreä. Pyrin omani kanssa samaan.



Otimme molemmat myös päivittäisen aurinkomme purkista. En ole huomannut mitään eroa omassa voinnissani, jos rehellinen olen, mutta jos sitä suositellaan aikuisillekin ympäri vuoden, tuskin siitä pitkällä tähtäimellä ainakaan haittaa on. Tirppis tykkää omistaan, ne eivät maistu ruokaöljyä kummemmilta ja ovat pienelle vatsalle kavereita.





Päivä sai piristysruiskeensa kuitenkin vasta kun rakas tyttäreni heräsi kunnolla tähän päivään ja jakoi rakkauttaan hymyissä. Sydän sulaa, silmät vettyy ja harmaakin päivä vaikuttaa valoisammalta. Tirppa on aurinko risukasassa, the sunshine of my life.

You Are The Sunshine Of My Life
That's Why I'll Always Stay Around
You Are The Apple Of My Eye
Forever You'll Stay In My Heart

You Must Have Known That I Was Lonely
Because You Came To My Rescue
And I Know That This Must Be Heaven
How Could So Much Love Be Inside Of You

You Are The Sunshine Of My Life
That's Why I'll Always Stay Around
You Are The Apple Of My Eye
Forever You'll Stay In My Heart

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...