29.5.11

Kodinhengetär ja kattilakeiju



Ei omena kauas puusta putoa.


Tyttäreni mielestä parhaita leluja ovat ne, joilla äiti haluaisi leikkiä.




Vispilä, kauha, lusikka, lautanen, kippo, kuppi ja moni muu.


Ihan parasta on, jos niitä saa myös maistaa. Tutustua ruuanlaittoon ja leivontaan ihan omakätisesti. Ja suullakin vähän, vaikkei valmista saakaan vielä maistaa.




Tirppis on kattilakeiju! Tosi ritari pukeutuu Tupperwareen! Kapusta on miekkaa mahtavampi!





Älä käy ryppyyn meille, mulla on lusikka!

26.5.11

IKINÄ EN ENÄÄ ASIOI KOUVOLAN PIKKU PIIA -LASTEN TAVARATALOSSA

Eilen tapahtui joka äidin painajainen:

Tavan iltapäiväkävelyllä työntelin rattaitamme (Carenan Swingien tapaiset, mutta liikkeen oma malli, kolmipyöräiset) ja yhdeltä suojatieltä pyörätielle siirtyessä etupyörä jäi suojatielle. Rattaat kaatuivat ihan ympäri, reipasta tahtia kun käveltiin, ja siinä rytäkässä metallia taipui. Luojalle kiitos, Tirppis oli sillä hetkellä kantoliinassa täysin turvassa. En halua edes ajatella mitä olisi voinut tapahtua.

Soitin heti tapahtuman jälkeen liikkeeseen josta 2kk sitten rattaat ostin. Kerroin tapahtuneesta, ja melko nihkeästi käskivät tuomaan rattaat näytille, kun takuuta kerran oli vielä 4kk jäljellä. Kysyessäni aukioloaikoja, oli aikaa torstai ja perjantai, kunnes liike menisi kiinni viikon kesälomalle.

Tänään :

Hankin minulle, vaunuille ja vauvalle kyydin Kouvolaan Pikku Piia - Lasten tavarataloon, josta rattaat ristiäisrahoilla ostin. Myyjä pyysi paikalle isomman pomon (miehen) joka alkoi asiaa hoitaa. Oletin saavani suuret pahoittelut ja vähintäänkin rahat takaisin. Sen sijaan kuulin mm. seuraavaa:

"ei vika ole tuotteessa vaan käyttäjässä"

"et ole varmaankaan muistanut kiristää pikalukitusta"

"noh, onhan se valitettavaa"

"me ollaan näitä rekkakontillinen myyty, ja sinun on ensimmäiset missä on muka mitään vikaa"

Herra isoherrahan sitten näppäränä miehenä taivutteli pihdeillä renkaan kiinnikkeet takaisin suoriksi ja napsautti renkaan paikalleen.

"noni, kyllä sen nyt pitäisi pysyä"

ANTEEKSI KUINKA? Kun on kyse pienen lapsen turvallisuudesta, ei ole olemassa laatukategoriaa "pitäisi olla turvallinen"! Herra hyvin ystävällisesti toivotti hyvät päivänjatkot vaikka itku silmässä kysyin, kuuluuko minun nyt muka turvallisin mielin kuljettaa lastani näissä rattaissa. "Olisihan niiden pitänyt" aikaisemminkin pysyä kasassa ja olla turvalliset, miksi ne rikkoutumisen ja amatöörivääntelyn jälkeen olisivat yhtään sen paremmat? Metriäkään en noilla rattailla enää ajele!

Yhdestä asiasta voitte olla varmoja: minä en jätä asiaa tähän. Vaarallisin paikka maailmassa on äidin ja lapsen välissä, ja tämä äiti on helvetin kiukkuinen.

24.5.11

Sesonki

Ja jottei muuttamisessa ja haastavassa vauvassa olisi tarpeeksi, on myös jonkunnäköinen kakkusesonki tulossa, valmistujaisia ja häitä.



Pari valmistujaiskoristetta on tullut tehtyä tänään ja eilen, eilen telkkarin valossa yömyöhään ja tänään neljässä osassa neidin päiväunipätkien aikana.




Kerrankin ehdin ja jaksoin kuvata koristeet useammasta suunnasta, ja laittaa kuviin jopa tulitikun, että on jotain mihin verrata koristeiden kokoa.

Milloinkohan tässä perheessä tulisivat sesonkiin paksu lompakko, pitkät päiväunet, keskeytyksettömät yöunet ja aikuinen seura?

23.5.11

Linnunpönttö vaihtoon!

Tirppiksen kanssa yksiössä eläminen muuttui hankalaksi kahdesta syystä:

1) Olo on kuin kasvihuoneessa. Täällä on kuumat ja hikiset oltavat, kun kaikki (molemmat) ikkunat antaa etelään.

2) Säilytystila tai oikeastaan sen puute aiheuttaa vaikeuksia puhtaana pidossa. Joka paikkaan kertyy ärsyttäviä tavarakasoja tavaroille, joille ei ole omaa paikkaa.

Siksipä asunnon on vallannut armeija muuttolaatikoita, ja läppäri löytyy milloin mistäkin, ja blogin päivittäminen on työlästä.

Muuton kunniaksi muuttuu blogigin sitten jonnin verran, lähinnä ulkoasullisesti. Iso muutos on jo tehty, blogia ei enää löydä hakukoneilla. Tämä siitä syystä, että tänne löydettiin nykyään hyvin ikävillä hakusanoilla, enkä halua Tirppiksen kuvien löytyvän sillä tavalla.

Ulkoasuun ja sisältöön saa heitellä ideoita/parannusehdotuksia, ja blogin nimikin olisi kiva vaihtaa, Rakkauspakkaus oli hätäkaste avautumisen tarpeen hetkellä..

Pysytelkää muutoksista huolimatta mukana, aion tehdä blogista entistä ehomman!

20.5.11

Vuosipäivä




Tasan vuosi sitten istuin vessan lattialla ja näytin varmaan melko tyrmistyneeltä. Olin tehnyt perinteeksi muodostuneen raskaustestin ennen seuraavan pillerilevyllisen aloittamista. Menkkoja ei ollut näkynyt, ei niitä yleensäkään näkynyt. Tikussa sen sijaan näkyi.

En odottanut tätä tulosta. Tottakai mahassa kutitti testiä tehdessä, samalla tavalla kuin lottokuponkia tarkistaessa. Mahdollisuus on olematon, mutta olemassa. En tiedä vieläkään kumpi tunne oli päällimmäisenä: pakokauhu vai onnellisuus.

Huolimatta kaikista vaikeuksista, jotka nämä kaksi viivaa yhdessä pienessä pissitikussa aiheuttivat, olen nyt onnesta soikeana, sillä minulla on kallein aarre tämän maan päällä:


Tirppis on kaiken sen kärsimyksen, oksentelun, päänsäryn, nöyryytyksen, yksinäisyyden, ahdistuneisuuden ja synnytyskivun arvoinen. Ainokaiseni, rakas tyttäreni. Hyvää ensimmäistä olemassaolopäivää! (Keksin ihan ite!)

17.5.11

Pikahehkutus


Koska nämä ilot tuppaavat olemaan lyhytikäisiä, hehkutan nyt kun on millä hehkuttaa: Tirppa on alkanut ymmärtämään yöunien päälle. Kahden syötön yöt ovat meillä taas vakio, ja viime yönä neiti söi vain kerran. Voisi siis sanoa, että olen jopa levännyt.

(..josko sitä sitten vaikka pesisi ikkunat..?)

15.5.11

Kuva arvoitus, osa 3.

Tän te jo muistatte, kuvassa äiti ja tytär, ikää 3kk, kuvien välillä 21 vuotta.


Mutta mitäs sanotte näistä 1v-kuvista, joiden välillä on 20 vuotta?

Oho! Hups! Arvontatuloksia! Vihdoin!


Miksei kukaan ole muistuttanut minua?? Miun piti arpoa jo aikaa sitten nuo koristeet, mutta sairastelut, hankaluudet ja kuolemantapaukset perheessä ovat harhauttaneet kaikista iloisemmista asioista! Arvottiin Tirpan 3kk päivänä ja jaetaan palkinnot tasan kuukauden päästä. Vähän vois vaikka hävettääkin!



ENSIMMÄINEN palkinto, ihan ikioma, varta vasten suunniteltu ja toteutettu kakkukoriste menee JII:lle Raskaus ja rusinapulla blogista.

Ja ne kolme onnittelunallea, toiveväreissä, menevät Ankvalle, Haliponille ja Jennylle!

Koitan tässä viimeistään huomenna ilmoitella voittajille henkilökohtaisestikin, mm. osoitteiden vaihdon merkeissä, mutta tätä kautta jo onneva kaikille voittajille, ja kiitos kaunis muillekin osallistujille, harmittaa ettei resurssit riitä lahjomaan kaikkia!

14.5.11

Kuukausiraportti mittarimadon maailmasta

Neljän kuukauden ikäinen Tirppis on aika velmu tapaus.



Se osaa jo mittarimatoilla eteenpäin, kai sitä ryömimiseksi voisi sanoa. Se osaa höpötellä, kujerrella, kikatella ja komentaa. Kädet toimii niinkuin niiden haluaa toimivan, lelut joskus vaan ei tottele, vaan muksii naamaan. Kääntyminen on hallussa mitenkuten, aina se ei suju, vaan kädet jää mahan alle jumiin ja tulee huuto. Huutoa saadaan aikaiseksi myös silloin, kun äidin vessareissun aikana ehtii ryömimään tv-tason alle ja jää jumiin.

Soseilut jätettiin pois ruokavaliosta, kun neiti päätti, että omaa sihtikurkun, ja kaikki maitoa paksumpi oksettaa. Me siis kokeillaan lusikalla syömistä hamassa tulevaisuudessa. Täysimetyksellä olisi tarkoitus jatkaa puolivuotiaaksi, mikäli neuvolantäti kasvukäyrineen ei ole eri mieltä.

Äidin varustelutasoa pitäisi nostaa tasolle vauva0.4, silmä lisää takaraivoon, mittava univarasto mistä ammentaa, ainakin yksi käsi lisää, ja rautaiset pohkeet iltahytkytyksiin. Lisätissiä en kuitenkaan tarvitse, maitoa tulee edelleen reilusti yli tarpeen. Sen sijaan tunti lisää vuorokauteen tekisi terää, saisi joskus syötyä ruuan lämpimänä, kertaalleen lämmitettynä.

Neljä kuukautta yksinhuoltajana, ainoana vanhempana, äh, ÄITINÄ Tirppikselle, enkä päivääkään vaihtaisi pois.

12.5.11

Hellepäivän lopuksi..



..Tirpalle ja miulle järjestyi taas tilaisuus osallistua ilmaisiin sirkushuveihin, ja täkäläisen torin lauteille nousi varsin yllättävä artisti. Kuka arvaa?


"Jos sull lysti on,
niin huuda TOTTAKAI"
Jos sull lysti on,
niin tiedät sen,
ja varmaan myöskin näytät sen.
Jos sull lysti on,
niin huuda TOTTAKAI. "


"Yksi pieni elefantti marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin.
Koska matka oli hauska niin pyysi hän mukaan yhden toverin."



"Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa..."

"Leijonaa mä metsästän
Aion saada suuren
Enkä pelkää ollenkaan.."


"Nyt musta lippu liehumaan, hulabaloo balai!
Hulabaloo balai, balai!
Jää kauas ranta synnyinmaan!
Hulabaloo balai!"



"Tänään on päivä harmaa, päivä räytymisen. Se tarkoittaa, että silloin minä olen murheellinen. Hyvin minä olen taas hoidellut kaikki tuhmat työt, mut raskaaksi käy tämä tällainen, kun kiukuttelee yöt"

"Liru laru loru, moni turha poru
ratki riidaksi muuttuu.
Löpö löpö löpö, se on ihan höpö,
joka leikistä suuttuu. "

"Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin, ei lapset pysty nukkumaan, koska Nukkumatti pelkää Känkkäränkkää ihan tosissaan"

"Saavunpa keskelle Ranskan maan, laukussa leipää ja piimää vaan. Yksin ei tarvitse ollakaan nyt uuden ystävän saan.
"Kun sanon PÄIVÄÄ, hän sanoo BON JOUR"


"Peukalot pystyyn, kyynerpäät taa, polvet yhteen, peppu pystyyn, leuka eteen, kieli ulos"


.. jokunen saattoi arvata, ettei kyseessä kuitenkaan ollut lastenlauluartisti.

Cheek heitti ikärajattoman ja kuuntelijoille ilmaisen keikan meidän tuppukylämme torin lavalla, ja jatkaa sitten keikkailua erinäisillä kesäfestareilla. Oli kyllä kivaa, vaikkei ihan miun makuun olekaan kyseinen musiikkilaji tai artisti. Tirppistä alkoi väsyttää kesken kaiken, niin sain luvan kanssa heilua nolosti, kun nukutin ipanaa liinaan. Imetys hoitui nimmarijonossa liinan suojissa ja puoli tuntia myöhemmin sai artisti nimmarinsa vastineeksi hienon hymynkin, vaikkei sitä ehkä huomannutkaan. Tirpan vauvakirja sai taas täytettä.

8.5.11

Äitienpäivää!

En saanut aamiaista sänkyyn, en kakkua enkä kukkia. Sain jotain parempaa.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, äitiytyville tai siitä haikaileville! Muistakaa omaa äitiänne kans!

5.5.11

Baari? Tissibaari?



Dilemma: koko kylän ainut säädyllinen lounaspaikka on baari iltaisin ja pizzeria/ravintola päivisin. En kehtaa mennä sinne vaunuilla, vainoharhaisena sitä kuvittelee, että joku kuvittelee sun olevan päiväkaljalla vauvan kanssa. Ja ilman vaunuja liikkuminen on välillä haastavaa. Ja joskus nyt vaan on yhtä aikaa laiska ja nälkäinen.

Noh, me jätettiin vaunut kummitädin kauppaan sisälle ja napattiin se kummitätikin paninille. Tirppis nukkui penkillä vieressä kun mie ahdin kupuni täyteen ruokaa. Jälkiruokakahvilla neitikin oli taas seurustelutuulella, ja vilautettiin me baarissa vähän tissejäkin. Tekeekö se siitä tissibaarin?



Periaatteista luopuminen

Miulla oli hurja määrä kaikkia "ehdottomasti ei" ajatuksia vauvan saamisesta ja vauvan äitinä olemisessa. Alkaen ei lääkitystä synnytyksessä, ei ulkoilua kovilla pakkasilla, ei miun vieressä nukkumista.. Eniten jaksoin etukäteen paasata väreistä. Ostin hirvittävän määrän ihania sukupuolineutraaleja vaatteita käytettynä, vannoin, että on lapsi sitten tyttö tai poika, meillä ei vaaleanpunaista tai vaaleansinistä näy.


Sitten tulivat ensimmäiset vieraat sairaalaan, ja toivat mukanaan pinkin bodyn, pinkin mekon ja setin pinkkejä jarrusukkia.


Siitä se sitten lähti, ja karkasi käsistä. Vieläkään en ole yhtäkään pinkkiä vaatekappaletta itse ostanut, mutta me ollaan saatu hirmuisat määrät vaatetta lahjaksi, uutena ja käytettynä.


Joten meidän "vauvapyykinviikkauspäivät" näyttää tältä.

Mistä periaatteista te lukijat olette joutuneet luopumaan vanhemmuudessa?

3.5.11

Suru puserossa

Kuukauden päivät olen tehnyt hiljaista surutyötä.


Tänään nukkui pois rakas isoisoisäni, Tirpan isoisoisoisä, pitkän, jännittävän ja rakkaudentäyteisen elämän päätteeksi, sairauden uuvuttamana, rakkaidensa ympäröimänä.

Minulla on suru puserossa.


"Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhinta viljaa
pois rakkaamme luokseen kantoi."

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...