21.1.12

Viikon vanha


Vuosi ja kolme päivää sitten kotiuduimme sairaalasta Teen kanssa.

Edelleen mietin, miten ne uskalsivat antaa minulle sen pienen sirppanan mukaan, ihan noin vain. Olin äiti vain muutaman päivän, ja vielä korvien takaa märkä. En ollut kertaakaan kylvettänyt lastani. En osannut mitään muuta kuin pitää lasta sylissä, imettää ja vaihtaa vaippaa. Siitä huolimatta sain pakata naperon toppahaalariin ja turvakaukaloon ja lähteä kotiin. Kotona vasta tajusi, että se on oikeasti minun lapseni nyt, ja kokonaan minun vastuullani. Ja siitä ajatuksesta löytyi myös varmuus siitä, että teen mitä tahansa, se menee hyvin, kunhan kuuntelen itseäni ja lastani.

Tänään huomasin olevani aivan eri tilanteessa. En enää varjele lastani kuin herkkää lasiesinettä. Katson vierestä kun tyttäreni tutkii maailmaa otsalohko edellä. Puhallan kuhmuihin ja nostan pystyyn.

Ipana on kasvanut kovasti, ja minä olen kasvanut äitinä siinä mukana. Ei minun vuosi sitten tarvinutkaan olla valmis äiti, vaan siihen tilanteeseen riittävän taitava. Puhdas vaippa, lämmin syli ja täysi maha riitti pitämään lapseni onnellisena. Nyt vaaditaan jo paljon enemmän, ja siitäkin selvitään.


4 kommenttia:

  1. Näinhän se on!

    Silloin vuosi ja kolme päivää sitten olit tilanteeseen nähden tarpeeksi äiti. Enempää et olisi voinut ollakkaan, koska sen enempää ei vaadittu ja tarvittu. Nyt olet kasvanut lapsesi mukana lisää ja olet edelleen sen tilanteeseen nähden tarpeeksi äiti.

    Näin sitä ihminen kasvaa vaan jatkuvasti läpi elämänsä. Hassua!

    VastaaPoista
  2. Tuolla asenteella te selviäette mistä tahansa! Elämä on jatkuvaa kasvua ja muutosta, ei kukaan kai koskaan voi olla täysin valmis mihinkään mitä ei ole koskaan kokeillut. Ihana lukea kirjoituksiasi, pakko välillä täältä taustalta huikkailla, että tekstisi saavat hyvälle tuulelle elämänmyönteisyydellään ja rehellisyydellään. Kaikkea hyvää teille jatkossakin.

    VastaaPoista
  3. Eikö olekin hassua. Mopokorttikin tarvitaan mopolla menemiseen ja se on melko …hassua!

    Mutta niinhän se on. Kun vain jaksaa aina kuunnella itseään ja lastaan, niin hyvin se menee. Helppoahan se ei aina ole ja joutuu niin usein vaikeiden asioiden eteen. Ja silti voi olla onnellinen.

    Hyvää vuosipäivää!

    VastaaPoista
  4. Arg! Itketit mua! Ihana postaus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...