17.3.12

Ainokainen

Lähipiirissä pyöritään mahat pystyssä. Raskaasti raskaana, hypistellään vauvanvaatteita, mietitään synnytystä ja haaveillaan vauvakuukausista.

Tämä ei ole esipuhe vauvakuumeelle. Päinvastoin.

Olen antanut säkki- ja laatikkotolkulla Teen vauvakamppeita pois. Olen pessyt ja viikannut vauvavaatteet ja antanut ne eteenpäin. Vaunut, amme, imetystyyny, kantoliinat, hoitoalusta, leikkimatto, babysitteri, pinnasänky, aivan kaikki vauvavarusteet vaihtavat kotia. Ja jokaisen tavaran myötä oloni on kevyempi ja vapaampi.

Kun on saanut yhden lapsen, on automaattista olettaa, että niitä haluaisi lisääkin. Onhan ne vauvat sentään niin ihania.

Minä en tahdo enempää lapsia.

Kannan "vähintään kahden lapsen" kiintiötä harteillani. Siltä se tuntuu. Pitäähän lapsella olla sisaruksia ja niin edespäin. Jokainen lausahdus lisälisääntymisestä saa ärsytyskäyrän nousuun. Tee on minulle lasta tarpeeksi ja minulla on vahva tunne, että lapsilukuni on täysi. Haluan keskittyä elämään näin, tälläisellä perheellä. On ihanaa ajatella elämää eteenpäin kahdestaan Teen kanssa. En tunne jääväni mistään paitsi yhden lapsen vanhempana.

Että nyt päästäisiin niistä vakiovastauksista/vastalauseista eroon, kirjoitan ne tähän:

"Sä olet vielä niin nuori.."
"Älä sano koskaan ei koskaan"
"Teet sitten iltatähden"
"Kyllä se vauvakuume sitten tulee kun kohtaat sen oikean miehen"
"Ei mullakaan iskenyt se uus vauvakuume ennenku eka oli parivuotias"
"Pitäähän lapsella sisaruksia olla!"
"No meille ainakin (lapsiluku x) on oikea perhekoko!"
"Aika itsekästä jättää lapsi ilman sisaruksia."


Onko se nyt oikeasti niin mahdoton ajatus, että jonkun lapsiluku voi (vapaaehtoisesti) olla tasan YKSI? Muita vainyhdenlapsenäitejä?

22 kommenttia:

  1. Itselleni lapsiluku ei ollut mitenkään selvä juttu. Ensimmäinen oli ainoa monta vuotta, ennen kuin olin suunnilleen varma, että haluaisin kuitenkin vielä lisää lapsia. Yksilapsisuus oli yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto, olen itsekin ainoa lapsi (ja tyytyväinen siihen).
    Mun mielestä vaan lapsilukua on etukäteen jotenkin vähän turha kauhean kiihkeästi kuuluttaa ja lyödä lukkoon, kun totuus on kuitenkin se, että mieli oikeasti voi muuttua niinkuin elämäntilanteetkin, ja ne vaikuttavat lapsitoiveisiin niinkuin moneen muuhunkin asiaan.
    Toki kyllä muiden ainoana totuutena pitämä monilapsisuuden ja sisaruuden ihannointi ärsyttää, ja sen takia itsekin usein vedin esiin "itsekin olen ainoa lapsi" -kortin moisissa keskusteluissa ja painotin, että sisarusten hommaaminen penskalle nyt on viimeisin syy miksi lisää lapsia haluaisin. Kyllä se halu täytyy lähteä jostain muualta (imho).

    Mutta mikään pakko ei ole lapsilaumaa hommata, eli go for it! Teidän elämä on parasta noin jos se siltä tuntuu! :)

    VastaaPoista
  2. Mulla oli ennen haaveena 3lasta. Nyt yhden ihanan tyttelin yh-äitinä tunnen olevani todella onnellinen siitä, mitä mulla on ja en haaveile enemmästä. En ole täysin pois sulkenut ajatusta siitä, että jos se oikea nyt sattuu tulemaan vastaan ja haluu lapsia, ettenkö ehkä sitten tekis toista, mutta nyt mulla on tunne etten halua yhtäkään enempää.
    En nää mitään syytä siihen miksi ei vois olla "vaan" yhden lapsen äiti :)

    VastaaPoista
  3. Olin yhden lapsen yh-äiti 14 vuotta ja tiesin, että tämä on hyvä näin. Kahdestaan.

    Tapasin nykyisen mieheni ja tilanne muuttui klassisesti silmänräpäyksessä.
    Tämäkin on hyvä näin. Neljästään.

    Tilanteet muuttuvat. Joskus. Aina on kuitenkin hyvä näin.

    Teillä on hyvä noin. Teillä on toisenne. Se on tärkeintä.

    VastaaPoista
  4. Mä en tiedä saanko kommentoida tähän, kun itse haaveilen saavani tämänhetkiselle ainokaiselle vielä sisaruksen :) Mutta ymmärrän kyllä tuskan tuosta seuraavan lapsen kyselystä. Meillä oli aika rankka yhteiselämän aloitus ja toinen lapsi ei ole itsestäänselvyys ihan biologisestikaan. Ihmiset ei tajua, ettei joillekin raskautuminen ole helppoa tai ettei ekalla kerralla kaikki ole menneet aivan nappiin. Tai ettei joku vain halua enempää lapsia. Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää oman perheensä lukumäärä ilman muiden ahdisteluja ja uteluita, koskaan kun ei tiedä mitä siellä taustalla on. Kaikista tahdittominta on mun mielestä kysellä tulevista lapsista yh:lta...

    VastaaPoista
  5. Yksi riittää 98% varmuudella ja se kaks prosenttia jätän tohon siksi, josko vaikka sattuisi joku traaginen vahinko... Poika on pian kaksivuotias ja valtavan ihana, mutta eieieieieiei lisää...

    VastaaPoista
  6. Yksilapsisuus on asia, jota ei saisi "kuuluttaa", mutta monesta lapsesta haaveilun ja suunnittelun saa vapaasti kertoa kaikille. Sitähän oletetaan. Yksi lapsi on vasta aloittelua, jonkinlainen perheen aihio. Toinen lapsi tekee siitä vasta oikean lapsiperheen.

    Olen itse viimeksi eilen kuullut, miten VAIN yksi lapsi on itsekästä.

    VastaaPoista
  7. En itse ymmärrä miksi ihmiset ylipäätään vouhottavat, että lapsia ON hankittava. Jotkut voivat olla onnellisia ilmankin lapsia. Jotkut eivät halua yhden ainutta lasta. Tässä maailmassa on muutenkin jo niin paljon ihmisiä ja vielä ei-toivottujakin lapsia että ehkäpä on ihan hyvä että kaikki eivät edes tee lapsia tai tekevät vain sen yhden lapsen. Jokainen tekee aivan kuten parhaaksi näkee ja siihen ei mielestäni muilla ole sanomista.

    VastaaPoista
  8. mulla oli niinki Ti:llä, esikoinen oli ainokainen. mut nyt on toisin. pitää olla ja tehä sen mukaan ku sillä hetkellä tuntuu. saahan niitä vauvatarvikkeita uusia, jos joskus tarttee.

    musta on yleensäkin ottaen hämmentävää, miten jonkun lapsiluku tai -luvuttomuus on yhtään kenenkään muun asia.

    VastaaPoista
  9. Täältä löytyy maailman ihanin poika 1v2kk ja enempää ei tule. Olen myös itse ainut lapsi ja nauttinut joka hetkestä..vierestä on saanu seurata kavereiden valtataistelua sisarusten kanssa.. Sukulaiset ja kaverit saa ihan vapaasti kysellä toista lasta.. Miksi vain yksi lapsi olisi itsekästä?! sille riittää rajaton määrä huomiota ja rakkautta ikuisesti <3

    VastaaPoista
  10. Mua kanssa vähän hämmästyttää, miten yksinhuoltajalta kysellään lisää lapsia. Luulisi siinä tilanteessa olevan ulkopuolisellekin aika selviö, ettei niitä ihan just ole tulossa. Ja vaikka joskus mahdollisesti haluaisikin vielä lisää lapsia, niin ei mun mielestä silti ole esim. viideksi vuotta järkevää varastoida kaikkea vauvakamaa. Saahan niitä sitten käytettynä itselleen hommattua uudelleen, jos niikseen tulee. Nurkat puhtaiksi vain!

    VastaaPoista
  11. Ihanaa kun joku toinen ajattelee samalla tavalla! Me ollaan miehen kanssa onnellisesti naimisissa ja onnellisia yhden 1v2kk tytön vanhempia. Tämä riittää :) Mä olen jotenkin niin huojentunut kun vauvavuosi jäi taakse ja taapero kausi alkoi :D Vielä onnellisempi tulen olemaan 3-4 vuotiaan äitinä.. Mut juu, meille riittää yksi, muut (paitsi oma äitini) ei tunnu asiaa ymmärtävän. Minkä takia pitäisi tehdä kaksi tai enemmän? Siinä on vaan enemmän hommaa, stressiä, oman ajan puutetta yms yms. Yhden kanssa on ihanan helppoa ja vielä kun pieni tuosta kasvaa niin helpommaksi vain muuttuu :) En jaksaisi että olis enemmän lapsia, nehän tapoeleekin koko ajan :D Itse olen ainut lapsi ja ollut aina tyytyväinen, enkä mä sen takia toista lasta tekisi, että tytöllä olisi leikkikaveri, kyllä se kavereita saa vaikka kuinka paljon, on niin ihanan sosiaalinenkin :)
    Näin on hyvä. Itseasiassa mies on menossa sterilointiinkin, niin tosissamme me olemme. Ja itse tunnen itseni niin hyvin että teidän hyvin et mun mieli ei muutu :D Miehellä on ikää 40 ja mulla 25.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen nelilapsisesta perheestä, ja olen sitä mieltä että sisaruus on (myös tappeluineen) voimavara. Mutta ilman sitä ei kasva sen kierompia lapsia kuin suurperheessäkään. :D

      Poista
  12. Mikään ei oo rasittavampaa kuin se, kun koko ajan "kaikki" oottaa, et joko tulee toinen, kyllä sä oot niin pyöreä, et oot raskaana, ja pakkohan teidän nyt on toinen tehdä jne jne jne. ARGH!!!
    Meillä on ihana pikkuneiti 1 v 10 kk, mutta ei yhtään tee mieli enempää. Toki mulla varmasti suurin syy siihen on se, että lastenhoitoapua on niin törkeän vaikea saada. Ite on niin loppu välillä, et miks ihmeessä haluaisin tähän vielä vauvan lisäksi? Joo, ehkä se helpottaa muutaman vuoden päästä, mut silti, kuka tietää, jaksaako sitä parin vuoden taistelua?! En halua ottaa selvää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin pitää tietää voimavaransa. :) Jos tuntuu siltä ettei jaksa yhtään enempää, on parempi vain olla onnellinen siitä mitä on. Jos joskus mieli muuttuu ja perheeseen mahtuu, niin siitä vaan.

      Pitäisi kai olla välittämättä niistä "kaikista" mutta hermohan näissä kyselyissä palaa!

      Poista
  13. Meillä on kaksi lasta, joten en osaa vastata kysymykseen yhdestä lapsesta.
    Mutta aiheeseen liittyen, tiedän miltä utelut tuntuvat.
    Erityisen pahalta ne tuntuivat minusta silloin, kun yritimme sitä toista lasta, emmekä sitä saaneet vaan koimme paljon menetyksiä. Sitä pahemmalta kyselyt tuntuivat, mitä kauemmin olimme toista lasta yrittäneet. Ja suututti se, että yhtäkkiä ihmisiltä katosi hienotunteisuus ja kaikki tuntuivat ajattelevan, että lapsia noin vain tehdään ja saadaan silloin kun halutaan.
    Yritimme kuopustamme loppujen lopuksi hieman yli kaksi vuotta ja nyt meillä on kaksi ihanaa, rakasta ja kauan kaivattua lasta.
    Molemmat ovat poikia ja nyt meiltä kysellään, että milloin TEETTE tytön? Voi jessus, sanon minä!!! Aika raivostuttavaa!

    Jaksamisia sinulle kyselyihin ja kaikkea ihanaa teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa tilanteessa tunkeilevat kysymykset ovat varmasti olleet satuttavia. :( Minua ne vain ärsyttävät.

      Poista
  14. Yksi (tyttö)lapsi minullakin ja tuskin toista koskaan tulee -ei ole miestä ja yksin en ehdoin tahdoin toista ala 'tekemään' ja pian tulee ikä vastaan. Voitko kuvitella että tuttavapiirini ehdotti joskus aiemmin kun haikailin sen toisen lapsen perään että ehdota lapsen isälle että teette sen sisaruksen...

    Life is good as it is.

    Iloista kevättä voimakaksikolle!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tuo "ei miestä" osuus minuakin ihmetyttää näissä kyselyissä! Ihan kuin ehdoin tahdoin metsästäisin jostakin pahaa aavistamattoman spermapankin vain saadakseni lisää lapsia, tai hankkisin uuden miehen vain saadakseni lisää lapsia. Ja likan isän kanssa lisälisääntyminen saa jo ajatuksena pahoinvoivaksi. Voi kiesus. :D

      Poista
  15. Pakko muuten sanoa, että olisi tosi kiva, jos vastaisit välillä ihmisten kommentteihin. Itse tykkään kommentoida niitä blogeja, joissa blogin kirjoittaja jotenkin reagoi kommentteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on nyt vähän tälläinen pakkorako vähentää kommentoimista. Olen pahoillani siitä.

      Herään aamu viideltä, ja olen kotona seuraavan kerran puoli viideltä iltapäivällä. Aamulla kaikki aika menee aamuvalmisteluihin ja tarhaan/kouluun lähtöön. Päivän teen fyysisesti rankkaa työtä. Iltapäivällä tulen kotiin, leikin lapseni kanssa, syötän ja hellin. Olen läsnä sen ajan joka on käytettävissäni. Ilta kahdeksalta rakas lapseni käy nukkumaan. Silloin pesen kestopyykkiä, työvaatteet ja hoidan tiskivuorta. Järjestelen lelut ja muut romppeet. Ruokin kissan ja siivoan kissan vessan. Syön ehkä itse jotakin, jos on ollut aikaa käydä kaupassa ja valmistaa ruokaa. Katson seuraavan päivän vaatteet ja vaipat valmiiksi, pakkaan tarvittavat muut tavarat. Käyn itse suihkussa. Puoli kymmeneltä käyn nukkumaan herätäkseni edes lähestulkoon virkeänä seuraavaan päivään. Täällä ei ole sitä "joku muu"ta joka hoitaisi osansa kertyvästä kaaoksesta. Kaikki hommat ovat minun hommiani, ja siksi omista "harrastuksista" on välillä tingittävä.

      Luulen, että lukijat ymmärtävät, että kaikkeen ei riitä aikaa, varsinkaan viikolla. Jos ehdin kirjoittamaan jotain, en ehdi vastaamaan kommentteihin. Jos vastaan kommentteihin, en ehdi kirjoittamaan mitään uutta. Nettiaika on supistunut alle puoleen tuntiin arkipäivisin. Siinä ei ihmeitä ehdi.

      Itsekin tykkään lukea blogeja joissa kirjoittaja vastaa kommentteihin. En vain pysty itse tällä hetkellä samaan. Palaillaan asiaan ensi viikolla, silloin minulla on se kauan odotettu "hiihtoloma" jonka piti olla jo kolme viikkoa sitten. :)

      Poista
  16. Ymmärrän täysin kyselyiden ärsyttävyyden. Itse lapsettomana, lapsentekoikään saapuneena saan kestää vihjaavia kysymyksiä "no koskas teette lapsia?". Kyllä siinä mummujen ja tätien naama retkahtaa, kun sanoo, "tuskin koskaan". Yleensä tyydyn vain hymyilemään ja mutisemaan jotain. Sama homma naimisiinmenon kanssa.

    Minulle on yhdentekevää, kuinka monta lasta ihminen saa (huom. ei tekee), saako ollenkaan vai eikö edes halua. Jostain syystä kulttuurissamme se on totuttu näkemään ns. onnellisen elämän peruspilarina, että on mies, kasa lapsia, omakotitalo, kultainnenoutaja. Joku tuolla yläpuolella puhui itsekkyydestä, se vasta ihmisten mielestä itsekästä onkin, kun ei halua lapsia :D Se aika, jonka "normaali" ihminen käyttäisi lastenhoitoon- ja kasvatukseen, käytetään sinkuilla ja lapsettomilla kuulemma jos jonkinlaiseen sekoiluun.

    En ymmärrä miksi pitää tuomira lapsettomia, yksilapsisia, monilapsisia. Jokainen tekee valintansa, mutta kun se valinta ei ole viisi lasta ja perunamaa, aletaan helposti kyseenalaistamaan valinnan pitkäkestoisuutta. Ja unohdetaan samalla se, että kaikki eivät voi toimia kuten valitsevat.

    VastaaPoista
  17. Meillä on miehen kanssa ollut jotenkin alusta alkaen selvää, että tämä yksi lapsi meillä on ja hänelle haluamme antaa aikamme ja huomiomme. Olen minäkin kuullut, että kyllähän lapselle täytyy sisaruksia tehdä kaveriksi, mutta vastaan aina hyvää ystävääni lainaten: Kavereita löytyy kerhosta ja hoidosta. ;)

    Annetaan kaikkien kukkien kukkia, kovin kliseinen sanonta mutta erittäin totta. Ei tulisi mieleenkään käydä kyseenalaistamaan toisten lapsimäärää - se kun on jokaiselle omansa. Kukin tavallaan ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...