7.5.12

Ihahaa, viisi pientä ankanpoikaa ja vihanneksia kellarissa


Tee rakastaa musiikkia.

Kiinnitin huomiota kotimme äänimaailmaan jo T:n ollessa vastasyntynyt. Rauhaton tai energinen musiikki vaikutti lapseen voimakkaasti, mutta musiikki vaikutti myös päinvastoin, rauhallinen ja hiljainen musiikki tai laulu tyynnytti pahimmissakin murheissa.

Olen laulanut vatsalle, vastasyntyneelle, vauvalle ja taaperolle. Meillä on sormikkaiden pukemiseen oma laulu. (Ja vaipan laittoon, varpaiden pesemiseen, nukkumaan käymiseen..) Tee on alusta asti tunnistanut lauluja ja odottanut niitä, ensimmäinen Teen itsensä laulama laulu on "i-a-aa" ja ihan tunnistettavissa, noista parista kirjaimesta.

Hämmästyksekseni laulaminen on siirtynyt ihan uudelle tasolle vuoden ikäisen tyttäreni kanssa. Abstraktimmat jutut ovat avautuneet ja laululeikeissä alkaa olla järkeä. Sormien liike tarkoittaa hämä-hämä-häkkiä, vain neljä ankkaa tulee takaisin, vauhtiveikot liftaavat, ja kärryillä ajellaan. Minä en ole näitä laululeikkejä opettanut. Olen vain laulanut. Sitten yllättäen ankkalauluun ilmestyivät pienet sormet, ja ankan suu, ja minulla menivät pasmat sekaisin. Päiväkodissa kuulemma leikitään aina samalla, ja muistuivathan ne liikkeet itsellekin mieleen pienellä youtube-haulla ja mummilta kysymällä. Nyt tyttärelläni on laulamisen ja liikkumisen riemu samassa paketissa, ja monta uutta oivallusta päivittäin, meillä molemmilla. Tänään tajusin, että Tee tunnistaa ja osaa näyttää ne kaikki:

pää
olkapää
peppu
polvet
varpaat


Laulamalla opitaan ja pidetään hauskaa tässä perheessä. Mutta välillä äidin musiikkivalinnat eivät osu kohdalleen. Röllin Usvametsän neito saa lapsen aina itkemään isoja hiljaisia kyyneleitä. Se saa minut herkistymään. Miten voikaan pienen lapsen empatiakyky olla niin voimakas! 

Tänään Tee "lauloi" minulle jotakin uutta laulua. Siinä on sekä sana kukka että sukka. (?) Ota siitä nyt sitten selkoa. Taitaa äiti jäädä nopeasti pienen musikantin oppimistahdin jalkoihin. 

(Luojan kiitos likan musikaalisuus ei periydy isältä, joka on omien sanojensa mukaan musikaalinen kuin kasa tiiliä.) 


Mitä teillä lauletaan? Vai onko laulaminen vastoin omaa luontoanne? 

10 kommenttia:

  1. Mä osaan tosi vähän lauluja, vaikka tykkäisinkin siitä, että olisin lauleleva kotiäiti. Yksi laululeikki meille on kuitenkin jäänyt muskarista jo pojun ollessa 3,5kk. Sillä samalla taputaputa- leikillä sekä nauratetaan että nukutetaan. Pieni äänenvaimennus ja rytminmuutos tekee ihmeitä. :)

    Vois kuitenkin vähän petrata ja lisätä yksi vuotiaan laulu varastoon vähän muitakin. :) Kuten vaikka nuo heppa ja pääolkapää laulut. :)

    VastaaPoista
  2. pidä tiukasti kiinni Teen musikaalisuudesta, se jos mikä on arvokas ja ihana piirre :)

    itse vollotin vuoden ikäisenä aina suojelusenkelin soidessa, ihhahhaa ja pieni tytön tylleröinen tulivat puolentoista kieppeillä ohjelmistoon - ja pienellä rohkaisulla musiikki on ollut puoli elämää ja onnea. magdaleena ja röllit on ihan mahtavia, joten mun lapset saa kuulla ainakin niitä tuutin täydeltä (jos ei mun niin mun isän toimesta sitten).

    ja samaa mieltä tossa periytymisasiassa. Teellä on ollu tuuria.

    M.

    VastaaPoista
  3. Hei!!

    Kiitos ihanista kirjoituksistasi,niitä on niin suloista lukea! Olette ihana äiti-tytär-perhe!

    Minulla tuli mieleen tuosta kukka-sukka-jutusta yksi laulu,en tosin tiedä,onko kyse siitä...Sehän voi olla,että ovat päiväkodissa harjoitelleet äitienpäiväksi tai kevätjuhlaa varten laulua: "minun ystäväni on kuin villasukka,joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niityn kukka,joka saa minut hymyilemään..." Tai jotenkin noin se laulu menee.

    Minulla on 3-vuotias kuopustytär,joka aloitti viime syksynä päiväkodissa 2.5-vuotiaana.Hänkin rakastaa laulamista ja musiikin kuuntelua,laululeikkejä ja tanssimista.He laulavat tarhassa päivittäin ja tyttärellä on ilmiömäinen muisti laulun sanojen suhteen.Meilläkin siis laulellaan kotona joka ilta noita päivän aikana laulettuja lauluja. Ja nyt kevätjuhlan lähestyessä esityslaulutkaan eivät ole pysyneet meiltä kotijoukoilta salassa,niitäkin saamme päivittäin kuulla. Mutta mikä onkaan suloisempaa kuin pieni heleä-ääninen lapsonen,joka laulaa niin tosissaan oppimiaan lauluja!!

    Täytyy vielä kertoa tuohon laulumuistiin liittyen,kuinka tyttäremme(sillon 2v 10kk) tapaninpäivän jouluaterialla alkoi yht´äkkiä laulaa "joulupuu on rakennettu" kesken syömisen. Hän sitten laulaa luritteli perätysten kaikki 4 tarhassa oppimaansa säkeistöä,saaden meidät vanhemmat sekä isovanhemmat kyynelehtimään.Niin suloista se oli ja tilanteeseen sopivaa!

    Eli nauttikaamme tästä lastemme musikaalisuudesta!

    Ihanaa loppukevättä ja kesän alkua teille molemmille!!

    T:anonyymi: 3 tytön äiti,joka joskus aiemminkin on täällä kommentoinut.

    VastaaPoista
  4. Mulle tulee kukka ja sukka sanoista mieleen laulu Magdaleena. Youtubesta löyty ainakin PMMP:n vesio.

    Magdaleena on pikkuinen tyttö
    jolla on kutonen laulussa
    Magdaleenalla on sukassa reikä
    ja suussa yhdeksän hammasta

    Sukat on sillä makkaralla
    ja lentää se päivänkakkaralla
    ja kylpee yhdeksän pilven alla
    ja pupuja sillä on pöydän alla
    ja perhonen korvanlehdellä

    Magdaleena pihalla leikkii nallekarhujen seurassa
    ja arvatkaapas missä se nukkuu!
    Tietenkin äitinsä taskussa

    Sukat on sillä makkaralla
    ja lentää se päivänkakkaralla
    ja kylpee yhdeksän pilven alla
    ja pupuja sillä on pöydän alla
    ja perhonen korvanlehdellä

    VastaaPoista
  5. Laulaminen on tyystin vastoin luontoani, ja minäkin olen musikaalinen kuin kasa tiiliä. Silti laulan vauvalle, vaikka täpötäydessä junassa, koska se tykkää niin kovasti. Kai sitä nyt on pakko laulaa, kun sillä saa suun kääntymään itkusta sekunneissa leveään virneeseen. Kärsiköön kanssamatkustajat mieluummin laulustani kuin vauvan huudosta. Nuotin vieressä on kuulemma tilaa. :D

    VastaaPoista
  6. Hei, sinulle on tunnustus blogissani.

    Musiikki on vahva voima, kiva että se on teille noin luonnollinen ja 'arkinen' osa elämää!

    VastaaPoista
  7. Meillä lauletaan paljon ja kaikenlaisia lastenlauluja (ja toki äiti + isi jammailee muunkin musiikin tahtiin). Sormileikit ovat ihan pop, mutta itsestäni on jotenkin liikuttavinta miten musiikki rauhoittaa pienen miehen nukkumaan. Sekä päivä- että yöunille mennessä lauletaan tietty laulu ja sinne sänkyynsä vielä hetki sitten riehuvainen puoltoista vee asettuu etsimään unta.

    VastaaPoista
  8. Minullakin lapselle laulelu on tullut luonnostaan. Muutama sävelmä on virinnyt omasta mielestä, ja niitä aina hoilailen ihan huomaamattanikin tilanteeseen sopivilla sanoilla. Samoin "sanoitan" uusiksi vanhoja tuttuja sävelmiä ja laulan myös niillä alkuperäisillä sanoilla. Tyttö ääntelee tietyllä tavalla lauluun vastatessaan, ja on jo pitkään tunnistanut tuttuja lauluja, mutta hauska nähdä ajan myötä, miten musikaalisuus kehittyy!

    VastaaPoista
  9. Ai ja piti vielä kommentoida, että ihastuttava asu neidolla kuvassa!

    VastaaPoista
  10. mulla tulee sukasta ja kukasta mieleen tämä kaunis laulu :) http://www.google.co.th/url?sa=t&rct=j&q=yst%C3%A4v%C3%A4ni%20on%20kuin%20villasukka&source=web&cd=1&ved=0CFMQtwIwAA&url=http%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DH9Gd-BjkA78&ei=_sGvT4WoNIfb4QSO28SiCQ&usg=AFQjCNHQz8jS1x19yH-bpuT8-ywE3yyZZQ

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...