28.7.12

Kaksin kaunihimpi kaksiossa

Ennen Teen syntymää, ja neidin puolivuotissynttäreiden tienoille asti asutimme näppärän kokoista yksiötä. Tässä asunnossa ollaan nyt asuttu vuoden päivät, ja näillä näkymin asutaan ainakin vuosi vielä. Sitten työkuviot määräävät asuinpaikan, hui!

Olen ottanut neidille ja itselleni kuvia meidän asunnosta arjessa ja juhlassa. Mount Everestin kokoisista pyykkivuorista, yrjötautiämpärikaaoksesta ja leluhurrikaanista. Myös halloweenista, joulusta, pääsiäisestä, synttäreistä ja muista (asiallisemmista) tilanteista.

Neutraalit "tältä meillä useimmiten näytti" kuvat puuttuivat vielä tästä kodista, joten tuumasta toimeen, meidän koti ilman mitään stailausta:

Ihan ensimmäinen kesäkukka-asetelmani. Ja niistäkin 2/3 jotain nokkosta.
Hyötypuutarhaa mahtavan isolla parvekkeella.
Keinuheppa kesälaitumilla.
Ei mitään lavastuksia! Kissanruokapussi, väärän kokoinen penkin pehmuste ja ulkohuussipotta.
 
Keittiö. Ihanainen himpusti retro ruokaryhmä, kippoarmeijat, ja kirppislöytölamppu.
Keltaisessa ämpärissä on Teen leikkiastiat ja ruuanlaittovälineet. Saan joka aamu mielikuvitusaamukahvit.
Tykkään tämän kodin pikkujutuista.  Kuten noista tummista listoista. En tykkää siitä, ettei eteiseen saa mitään tolkkua.
Makuuhuone. Pulpetti, perintötuolit, räsymatto ja ryppyiset petivaatteet. Ei pääsis sisustuslehteen.
Teen puoli huoneesta. Meille kotiutunut käsityönä aikanaan valmistettu jatkettava sänky, verhokatos, ja ikean täyskäsi: expedit-hyllykkö, liitutaulu ja lasten pöytä+tuolit.
Olohuone. Löhösohva, vaihtuva kokoelma Teen leluja, työpöytä, armeijan "kaukokirjoitin"laatikko tietokonepöytänä, ja ikuisuussuosikkihyllyt. 
Teen nuppupeitto lastenosastolta on nyt päiväpeittona (supertukevassa) nukensängyssä. Korituoli on ensimmäinen asia jonka ostin ensimmäiseen kotiini, en raaski luopua siitä! Työpöydällä tulee tehtyä pääasiassa käsitöitä. Lukioaikana oli kovassakin käytössä. Sain pöydän rippilahjaksi, ja roikun siinäkin kiinni, vaikka joka muutossa vannon, että heitän painavan ja tilaavievän huonekalun roviolle.
  
Säilytystilaa! Tämän asunnon ehdottomasti huippuominaisuus on kaappitila. Neljä kaappia olohuoneessa, vaatekomero makuuhuoneessa, iso kaappi eteisessä ja hirveästi kaappitilaa keittiössä.

(On meillä kylppärikin, mutta siellä ei ole mitään näytettävää, vain huonoja tilaratkaisuja.)


Harmittaa jo valmiiksi tietää, että tässä asunnossa asuu todennäköisesti enää vuoden. Jos tältä omalta kylältä ei löydy töitä (yksi leipomo) niin on autottomana pakko pakata muuttokuorma. 

Onneksi ihmiset tekevät kodin, ei osoite ja tavarat!

5 kommenttia:

  1. Teillä on kaunis koti <3 Joka postauksen käyn lukemassa mutta myönnän - hyi minä - jätän ihan liian harvoin kommentteja! Silti, mukana roikun kun takiainen :)

    VastaaPoista
  2. Ihania, kodikkaita kuvia :) Jostain syystä jäin erityisesti tuijottamaan tuota pientä pöytää ja erityisesti sen ääressä olevaa pientä tuolia, jonka selkänojalla on niin herttaisesti tuo reppu! Ja ihanan iso parveke :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parveke onkin ihanin tähän mennessä, ja miun ekassa asunnossa oli kattoterassi. :D Kuvista ei ehkä heti huomaa, mutta parveke on verkotettu, kissa tai lapsi ei pääse hyppäämään alas.

      Poista
  3. Siellähän näyttää kivalle! Minun isoveljeni huoneessa muuten oli tuollaiset verhot silloin kun hän oli pieni, mutta vain vihreillä palloilla. Harmittelin kovasti kun niitä ei enää löytynyt lapsuudenkodistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin ne edelliseen asuntoon ja niihin isoihin ikkunoihin olivat liian lyhyet. Täällä ne löysivät paikkansa heti. :)

      Meillä ei ole "lapsuudenkotikuoseja" kuin Teen lakanoissa, jotka oma äitini oli minulle säästänyt.

      Poista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...