18.10.12

Repovesi, vuotta myöhemmin, jälleen maratonpostaus

Melkolailla vuosi sitten osallistuimme ensimmäiselle Kantokiertueelle Teen kanssa, ja testasimme Tula-kantoreppua mm. Repovedellä. Tänä vuonna aikatauluihin ei meinannut retki sopia mitenkään, mutta yllättävä vapaapäivä keskellä hektistä viikkoa, ja auringonpaisteinen päivä keskellä sateista syksyä houkuttelivat metsään.

Matkaan lähdettiin samalla kokoonpanolla kuin viimeksi: minä, Tee, Teen M-kummitäti ja hänen tyttärensä. Oltiin sen verran ihania, että otettiin mukaan loppukin perhe, nimittäin Teen R-kummisetä, ja molemmat pikkumiehet, Isoveli ja Pikkuveli, joista toinen sai vielä luvan matkustaa kantorepussa, ikää kun on vasta 5 kuukautta. (Kuvia heistä ei täällä julkaista, samoista syistä kun aina ennenkin)

Tula oli mukana tälläkin kertaa, mutta omana, taaperokokoisena, ja pöllöisänä, ei norsuisana. (Oikeaa kantokiertuetta lainareppuineen voi seurata vaika fb:sta. Meidän kantokiertueilut löytyvät linkitettyinä täältä.)

Kantodilemma, jota ei viimeksi ollut. Miten kannetaan eväät, jos lasta kannetaan selässä?

"Paajon vettä!"

Riippusilta, HEP!







Näkymiä riippusillalta. Teen mielestä kiikkasi.



Vahvistava evästauko. Prinssinakkeja, pågenpullaa, mehua ja vaahtokarkkeja.


Pikkasen kärähti.


Venyttelytanssi.




Nukutsää? Ei nukkunut.



Oli vesi vähän korkealla. Aika hilkulla oli, että yleensäkkään oli polku.





Isoveljen matkan kohokohta, lossi.






Ryytyneenä, melkein autolla taas.

Todistusaineistoa, oli meitä muitakin reissussa. Kummitädin käsikynkässä oli hyvä taapertaa, kunhan maasto ei ollut täynnä ilkeitä kivikoita ja juurakoita.

Tehtiin tällä kertaa vähän lyhyempi lenkki, oikaistiin sen verran, ettei kiivetty Katajavuorelle. Isoveli ei olisi jaksanut. Pikkuveli ja Tee viihtyivät kanniskeltavina ihan kitinöittä, eikä säässä ollut kitisemistä kenelläkään. Vähiten kitisen siitä, että katsastin sykemittarin lukeman lenkin päätteeksi, ja kulutetut kalorit huitelivat pitkälle päälle tuhannessa.

Tänä vuonna siis vaelleltu kahdessa eri kansallispuistossa, ja ensi vuonna olisi tarkoitus korkata ainakin Saaristonmeren kansallispuisto. Noinkohan meillä vielä silloinkin kantoreppuillaan..



Toivottavasti nautitte maisemista, me ainakin nautimme!


2 kommenttia:

  1. Aivan mahtavia kuvia! Mäkin olen joskus tuolla pyörähtänyt, tosin jo ennen tyttöä. Nyt alkoi tekemään mieli tehdä heti ensi kesänä reissu samoihin maisemiin!!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia, teillä näyttää olleen kiva reissu! Meilläkin on nykyään, kiitos sinun kantoreppupostauksien, oma Tula kotona. Oon lukenut sun blogia jo ennen kuin tulin raskaaksi ja sun blogin innoittamana päätin, että meillekin hankitaan sitten samanlainen kantoreppu kun saadaan vauva.

    Hyvää syksyä teille kummallekin :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...