14.10.12

Työpäivä omassa yrityksessä


Torstaina koulutöiden lomassa pyöräytin muutamat ruisleivät. Kuvittelin kaiken sujuvan kuin vettä vain, kun kerran sai paistaa kaikki leivät kerralla isossa kiviarinauunissa. Mutta eräs toinen ny-yrittäjäryhmä sammutti vahingossa tai "vahingossa" uunit kun leipäni olivat siellä. Tietenkin huomasin asian vasta pitkän ajan päästä, minulla kun oli parempaakin tekemistä kuin vahtia uuneja. Vaatikin hieman ammattitaitoa ja rehellisesti sanottuna kirosanoja saada leivistä vielä kunnollisia, ja jälkiuunileipiä näistä sitten tulikin.

Raahasin koulutavaroita, myyntipöydän varustelua ja leipiä julkisilla kulkuneuvoilla ja jalkapatikalla. Bussikuski nauroi ja auttoi hymyssäsuin, kun en mahtunut kamoineni omin voimin ovista sisään ja ulos.

Myin ruisleipäni iloisille asiakkaille ja neuloin siinä samalla villasukan. Ilmeisesti olin varsin helposti lähestyttävä Marimekon lappuliisaessussani ja kutimet kädessä, koska juttu luisti ja leipäkori rupesi näyttämään tyhjältä.

Seisoin kaksi tuntia bussipysäkillä ja palelin. En vannonut rakkauttani julkisen liikenteen aikatauluille. Sen sijaan vannoin ostavani lämpimän syystakin.

Pääsin tyttäreni luokse vasta iltakahdeksalta, juuri ajoissa laittamaan hänet yöunille. Osaan olla kiitollinen lapsenhoitoavusta, vaikka olenkin onnellinen siitä, että näitä päiviä tulee enää vain yksi, kahden viikon päästä.

Seuraavana aamuna tunsin koko yläkropassani hyvin selvästi, että edellisenä päivänä tuli raahattua vähemmän ergonomisesti tavaroita ympäri maakuntaa.

Enkä nyt sano, että se olisi rahallisesti sen arvoista.

Mutta jollakin muulla tasolla kyllä. On tyydyttävää nähdä, miten omissa käsissä on taito tehdä monimutkainen (hiivaton, vehnätön, lisäaineeton kokojyväruisleipä) tuote niin, että asiakas palaa uudelleen ja uudelleen vain sitä siun tekemääsi tuotetta varten. Valaa uskoa siihen, että työmarkkinoillakin saattaisi olla kolo minua varten. Että kaikki tämä vaivannäkö maksaa itsensä ammattitaitona ja työpaikkana takaisin.

Kevättä odotellessa. Pakkaan jo mielessäni muuttolaatikoita!


4 kommenttia:

  1. En ole varmaan koskaan nähnyt noin kauniita ruisleipiä!

    VastaaPoista
  2. NAM! Toivotan onnea ja menestystä!

    VastaaPoista
  3. Oii kun hyvän näköisiä leipiä! Millä ohjeella sä noita teet?:)

    VastaaPoista
  4. Ihan oikean makuisella ruisleivällä on ja tulee aina olemaan kysyntää. Siitä voit olla varma. Markettien pussileivät ("Ruis"palat ym.) ovat aika kaukana ruisleivästä, mutta myyvät silti kuin häkä. Meilläkin lähiluomupuodista saa tosi herkkua ruisleipää, mutta pieni leipä maksaa 3,5 e eli ei kertakaikkiaan pystytä ostamaan sitä perheen ainoaksi leiväksi, vaikka haluttaisiinkin. Konkka siinä tulisi :) Toivottavasti sä löydät hyvät jakelukanavat ja jonkin tavan noita leipiä tehdä ja myydä. Herkuilta näyttävät ja sä vaikutat olevan niin omalla alallasi. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...