30.1.12

To do

Nykyään tuntuu ettei aika riitä enää mihinkään. Iltaisin ipanan mentyä nukkumaan joutuu miettimään ja priorisoimaan kaiken.

Kävisikö suihkussa tänään, vai välttääkö tukka vielä huomisenkin? (Pakko ehtiä. Leipomohuivi lättää ja kamaloittaa kuontalon.)
Ehtiikö ompelemaan/neulomaan? (Useimmiten ei. Vaikka tarvitsisi.)
Pakkaanko koululaukun nyt vai aamulla? (Aamulla ei kerkeä. Uskottava on.)
Onko kestovaipat pesty/kuivaneet/taiteltu/pakattu? (Kyllä, kyllä, ei ja ei.)
Mimmille vaatteita? Millainen sää on huomenna? Tarviikohan se ekstralapaset? (Tarvitsee!)
Mitähän sitä itse pukisi? Ehtisikö tänään vihdoin kaivaa laatikoista ne toppahousut? (Pakko ehtiä.)
Teenkö läksyt? (En. Aamulla bussissa on hyvää aikaa. Vaikka väsyttää armottomasti.)
Onko ruokaa? (Voileipää ja kaakaota. Kaakao loppuu. Pitää muistaa käydä kaupassa.)

Viimeistään kymmeneltä illalla kutsuu peti, "omaa" aikaa on ollut hyvällä tuurilla kaksi tuntia. Ehtiihän siinä vaikka ja mitä. Tallentava digiboxi on ainakin hyvin syönyt, telkkarin katsomiselle kun ei aika riitä. Eikä meinaa riittää tälle bloggaamisellekaan. Anteeksi siitä. Kunnostaudutaan kun keritään!

27.1.12

Numeroita ja ääniä

Lempinumeroni:



Ääneni:



Olen ylpeä äänioikeudestani, ja käytän sen isoon ääneen. Olen ottanut selvää, punninnut, harkinnut, vertaillut ja lähettänyt ehdokkaille sähköpostia. Äänestin ennakkoon ensimmäisellä kierroksella, enkä vaihda mielipidettäni tällä toisellakaan kierroksella.

En kampanjoi kummankaan ehdokkaan joukoissa, joten kehoitan vain käyttämään äänioikeuttanne! Jokaisen ääni on yhtä arvokas, kun valitaan presidenttiä kaikille.

25.1.12

22.1.12

Ensimmäinen TSI kestovaippa


Miltä nyt tuntuu?

Puntit tutisevat vähemmän, ja lukuisat ohjeet ja hyvät neuvot jäsentyivät tekiessä toimivaksi vaipaksi.

Kuvassa ylärivi on vaippa tyhjänä, alarivissä täytettynä aika muhkeaksi Miolla ja tiimalasilisäimulla. Vaikuttaisi siltä että onnistuin ensimmäisellä yrittämällä aika nappiin, mutta vasta tositesti osoittaa, kannattaako tällä tavalla ommella myös loput leikatut vaippa-aihiot. Niitä odottaa 10kpl seuraavaa iltapuhdetta.

Kaava on oma/peritty, pul Eurokankaasta, kuten myös sisäpinnan tekninen kangas. Yhden vaipan hinta noin 4,5e.

Valvojaisia


Huomenna herätyskello soittaa armollisesti viideltä. Siitä huolimatta valvon vaalituloksia ja vaivaan päätäni kestovaippojen reisikuminauhoilla.

Miltä näyttää tähän asti? Seuraavaksi ommellaan ne kuminauhat, ja polvia tutisuttaa jo.


Ps. Vaalituloskin jännittää. Käytin äänioikeuttani ylpeänä.

21.1.12

Viikon vanha


Vuosi ja kolme päivää sitten kotiuduimme sairaalasta Teen kanssa.

Edelleen mietin, miten ne uskalsivat antaa minulle sen pienen sirppanan mukaan, ihan noin vain. Olin äiti vain muutaman päivän, ja vielä korvien takaa märkä. En ollut kertaakaan kylvettänyt lastani. En osannut mitään muuta kuin pitää lasta sylissä, imettää ja vaihtaa vaippaa. Siitä huolimatta sain pakata naperon toppahaalariin ja turvakaukaloon ja lähteä kotiin. Kotona vasta tajusi, että se on oikeasti minun lapseni nyt, ja kokonaan minun vastuullani. Ja siitä ajatuksesta löytyi myös varmuus siitä, että teen mitä tahansa, se menee hyvin, kunhan kuuntelen itseäni ja lastani.

Tänään huomasin olevani aivan eri tilanteessa. En enää varjele lastani kuin herkkää lasiesinettä. Katson vierestä kun tyttäreni tutkii maailmaa otsalohko edellä. Puhallan kuhmuihin ja nostan pystyyn.

Ipana on kasvanut kovasti, ja minä olen kasvanut äitinä siinä mukana. Ei minun vuosi sitten tarvinutkaan olla valmis äiti, vaan siihen tilanteeseen riittävän taitava. Puhdas vaippa, lämmin syli ja täysi maha riitti pitämään lapseni onnellisena. Nyt vaaditaan jo paljon enemmän, ja siitäkin selvitään.


Missio: TSI kestovaippa

Tee on kummallisen mallinen lapsi. Pylly on pieni, selkä on korkea, reisissä ei ole makkaran makkaraa, ja vyötärökään ei ole pullava.

Neppivaipat ovat ratkaisseet kaikki vaippojen istuvuusongelmat: vaipan pituutta, reisiaukkojen kokoa ja vyötärön kireyttä voi säätää näppärästi. En voi kuin suositella lämpimästi.

Tässä tulee se mutta: päiväkoti tahtoo vaipat tarrallisina, ja meidän tarravaipat jäävät pieneksi, tai jäivät jo, mutta sinnitellään niillä nyt vielä. Ja valmisvaipat ovat väärän mallisia. Kokeiluihin, yrittämiseen ja erehtymiseen ei ole valmisvaipoilla varaa. Pakko ommella itse.

Eurokankaasta ja sukulaisen ompelukorista löytyi tarvittavat kankaat, kuminauhat ja tarrat. Enää jää se dilemma, että olen käsi ompelukoneen kanssa. Saan kyllä pehmolelua ja päiväpeittoa aikaisiksi, mutta jotenkin hirvittää ommella vaippoja, joiden pitäisi pitää minimimmin pylly ja vaatteet kuivina. Kuminauhaa, tarranauhaa, ei nuppineuloja, venytä, viritä, sovita, mittaa jne ei ole miun juttuni yhtään.

Auttakaa naista mäessä, ja jakakaa parhaan tsi-vinkkinne kestovaippojen ompeluun!

EDIT: Osaset leikelty 11 tarrataskuvaippaan. Hirvittää.

19.1.12

Taaperoimettäjä

Imettämisestä saa aikaan vaikka minkä moisia palopuheita. Tästä ei tule sellainen.

Tee halusi ensi töikseen tässä maailmassa tissille. Ensimmäiset kuusi kuukautta Tee eli pelkällä rintamaidolla. Ikäkuukaudet 7-8 rintamaito oli ainut ruoka joka pysyi sisällä. Kymmenkuisena Tee sai maistella hapanmaitotuotteita. 11,5kk vanhana Tee alkoi saamaan ruokajuomaksi lehmänmaitoa mukista.

Imettäminen on muuttunut välttämättömästä ravinnonsaannista pikkuhiljaa tähän pisteeseen, jossa lapsen imettäminen ei enää monenkaan ihmisen mielestä ole soveliasta tai suotavaa. Päiväkodissa ihmetellään hoitolasta, jota ei ole vieroitettu rinnalta, mutta joka ei kaipaa rintamaitoa hoitopäivän aikana. Puolitutut ihmettelevät ääneen, kuka nyt noin isoa lasta enää imettää. Moni heittää vitsillä, että kun lapsi osaa pyytää maitoa, pitäisi maitobaari sulkea pysyvästi.

Vuoden ikään imettämistä suositellaan, WHO käsittääkseni suosittaa jopa kahden vuoden ikään imettämistä. Voiko se nyt sitten olla niin väärin?

Kyllä minuakin ihmetyttäisi, jos joku tulisi ja tipauttaisi syliini yli vuoden ikäisen lapsen, joka osaa juoda maitonsa jo mukistakin, ja käskisi imettää. Tee ei kuitenkaan tipahtanut siihen tissille vuosikkaana, vaan vastasyntyneenä. Yli vuoden Tee on saanut ravintoa, lohtua ja läheisyyttä rinnalta. Tuntuu luontevammalta jatkaa, kuin lopettaa.

Yöimetykset ovat pääasiassa historiaa, ja hoitopäivinä päivälläkin tulee kymmenen tunnin imetystaukoja. Siitä huolimatta maitoa riittäisi vaikka naapurinkin lapsille. Julkisilla ei-perhe-paikoilla en imetä, mutta lapsitapahtumissa jne en kursaile. Maito kun nyt on kätevä välipala edelleen. Kotona Tee tahtoo usein rintamaitoa vain aamuisin ja iltaisin, ja joskus isojen kolhujen ja harmien (rokotusmaraton!) jälkeen.


Pitkälle tälläkin matkalla ollaan tultu, mutta vielä ei olla lopettamassa. Katsotaan missä vaiheessa tämä rintaruokinta tulee luonnollisesti tiensä päähän. Näppituntumalla tätä vauvaisaa elämää on eletty tähänkin asti, miksei siis myös taaperon kanssa.


Sana vapaa. Mikä taaperoimetyksessä ärsyttää/kammottaa/oudoksuttaa? Minkä ikäinen on "liian vanha" rinnalle?



Ps. Myönnetään, minulla raja menee varmaan siinä kun lapsi osaa puhua jo hyvin, ja on muutenkin kaikin puolin "iso" lapsi. Eli ei edes taapero enää.


18.1.12

Sormet ristiin!

Teen tarhassa KAIKILLA on ollut vuoron perään vesirokkoa, jopa rokotetuilla ja kertaalleen lievänä sairastaneilla. Millä todennäköisyydellä selvitään ilman?

Zzzzzzz...

Väsyttää. Rankasti.

Aamu viideltä teki mieli heittää herätyskello seinään. Ipanakin vain kaivautui tuhisten syvemmälle kainaloon. Silti piti nousta.

Reipas aamurattailu kuuden aikaan nilkkasyvyisessä lumessa veti pohkeet ja reidet maitohapoille, kun aikataulu veti tiukille.

Ipana nukkui päiväkodissa pienet aamutirsat. Minä nukuin bussissa, ja toivon etten kuorsaa.

Koulupäivän aikana meinasin nukahtaa seisaalleni.

Sain ensimmäisen kerran ruokaa lounaalla. Sillä aikaa ipana veti kolmen tunnin päikkärit tarhassa.

Nukuin puoli tuntia kotimatkalla. Olen melkein varma että kuorsasin. Hävettää.

Taidan tänäänkin mennä ennen kymmentä nukkumaan.

Omaa aikaa ei ole. Tai on, mutta käytän sen nukkumiseen. Silmäpusseja voisi käyttää käsipainoina.

Tee ei tunnu kärsivät arjen muutoksesta yhtään. Likka syö enemmän kuin koskaan, nukkuu parempia päikkäreitä ja kitisee vähemmän. Myös yöunet ovat mallikkaat.

Vielä kun saisin oman kroppani taas tottumaan rankkaan lihastyöhön, aikaisiin aamuheräämisiin ja aikaisin nukkumaan käymiseen, olisi homma reilassa.

Pikaratkaisuja otetaan vastaan.

15.1.12

Ihka ensimmäinen synttärikakku, ja kuinka se syödään






Ole hyvä Tee, puhalla kynttilä ja ota kakkua!

"Ihan tosi?"

"..jos mie sitten pikkusen tosta.."

"Pieni ja hirmuisa koura tulee ja nappasee!"





Korkattu, saa leikata!

Ensimmäinen pala suuhun asti. :D











Lautanen tyhjä!



Ja vielä:

Kiitos kaikille juhlijoille pippaloista
&
kiitos kaunis onnitteluista!

Asiaan liittyen


Vauva-lehti ja Valio järjestävät yhteistyössä kilpailun parhaasta yksivuotiskakusta. Miutkin yllytettiin mukaan Teen synttärikakulla. Käykää katsomassa kaikki kakut ja äänestämässä suosikkianne!

Vinkvink: Teen oma synttärikakku.

14.1.12

Paljon onnea vaaan!


Murunen pieni pirpana täyttää tänään yksi vuotta! Me keskitytään juhlimiseen, joten saatte vain "maistiaisen":

13.1.12

Synttärivalmisteluja

Huomenna mimmi täyttää 1 vuotta.

Eilen illalla laitoin kakun uuniin ja heräsin 7 tuntia myöhemmin palovaroittimen ääneen. Ei tullut siitä kakkua, vaan melkein timantti. Tänään mennään samoilla silmillä, ja jotain pitäisi saada aikaiseksi.

Lahjaakaan en ole ostanut, kaipa mimmi saa tarpeeksi lahjoja muilta. Äidin budjetti ei veny ennen kelan päätöksiä.

11.1.12

Uutta arkea

Uutta arkea on

..herätä ennen kellonsoittoa ipanan TÄ TÄ HÄ TÄ MTÄ NI kiljuntaan. Ennen viittä.
..aamutissittely pyjamissa ja yksi torkutus herätyskelloon.
..itsensä ja lapsen kasaan haalimista aamusella. Vaikka kuinka hyvin valmistautuisi illalla, aamulla on ainakin se villasukka hukassa.
..ratastelua kuuden aikaan auraamattomilla kyläteillä. Edellä ei ole yksiäkään jalanjälkiä, kukaan ei tule vastaan.
..lämpimänä ja valoisana ipanaa odottava päiväkoti ja iloinen täti.
..pienen käden vilkutus hei hei ja lopuksi kärsimätön "hei hei mee jo!" tyylinen kälätys.
..bussipysäkillä seisomista tuiskussa ja tuulessa, pieni tippa silmäkulmassa. Bussiin kun nousee niin takaisin ei pääse ennen iltapäivää.
..koululeipomon uudet ihmiset ja vanhat jutut. Lihasmuisti pelaa silloinkin kun äitiysaivot jättävät pulaan.
..makea napostelu. Kaikkea pitää maistaa jo ihan oppikirjan ohjeen mukaankin.
..valmis ruoka!
..ihanat tekstiviestit päiväkodilta.
..turhauttavat kouluajat ja bussimatkat. Päiväunet tai sukkien neulontaa linja-autossa.
..puolijuoksu bussiasemalta päiväkodille. (Joka kerta toivoo että voisi kävellä nopeammin!)
..oman ipanan kädet kaulan ympärillä ja märät pusut. Ikävä on molemminpuoleista, mutta sitä ihanampi on nähdä taas.
..rauhallinen kotimatka. Ihmetellään lunta, lintuja, koiria, autoja ja lamppuja.
..kotiruokaa ipanalle ja itselle. Joku syömisihme on tapahtunut, ja neiti suostuu syömään suosiolla.
..leikkiä, lukea, laulaa, sylitellä ja tissitellä.
..iltarutiinit, iltasilittelyt ja pusuttelut. Kello kahdeksan ipana sänkyyn.
..illalla kotitöiden tekeminen. Tiskikone ja pyykkikone pyörivät, ruoka on uunissa (uuniruuat!<3) ja minulla aikaa kasata kaikki seuraavaa päivää varten tarvittava ja hallita vähän tätä kaaosta. Viimeistään kymmeneltä istun alas, otan kupin teetä ja katson boxilta jonkun ohjelman, nollaan aivot rikossarjojen parissa. Ja ihan viimeistään yhdeltätoista kömmin ipanan kaiskuun sänkyyn ja otan unta kaaliin. Ja näen unta siitä, kuinka viikonloppuna ehtii oikeasti nukkua.

Tarhakestoilua

Kestoilumme koki kovan kolauksen ensimmäisenä harjoittelupäivänä, kun tarhatäti ilmoitti, ettei heidän päiväkodissaan kestoilla. Asiassa ei ollut neuvotteluvaraa.

Ostin kiltisti ison paketin kertiksiä, vaikka mieli teki tapella vastaan. Meillä on jo toimivat vaipat, miksi ostaisin kertakäyttöisiä joka kuukausi? Lisää rahanmenoa.. Kauhea roskamäärä! Kestopyykki vähenee, eli kierto ei toimi kuten tähän asti, kotikestoilukin monimutkaistuu. Joudunko ostamaan kotiinkin kertiksiä, vai saako lapsi tulla kestossa tarhaan?

Ensimmäisenä päivänä vein ipanan kestovaipassa päiväkotiin, ja vein pyllypyyhkeen viereen pyykkipussin sitä varten. Ensimmäisen kertistelypäivän jälkeen ipanan vaippa-alueen iho oli jo punainen, ruvella, kuiva ja halkeileva.

Kaksi seuraavaa tarhapäivää tarhatädit läträsivät peppurasvalla ja ihmettelivät nopeasti huonoksi mennyttä ihoa. Eilen reissuvihkossa luki varovasti, että he ovat pitäneet pienen palaverin ja päättäneet kestoilla minun herkkäpeppuisen mimmini kanssa.

Tänään mimmi oli koko päivän päiväkodissa kestovaipassa, eikä sattunut ohi/läpivuotoja, vessahätäviestintä toimi taas, eivätkä kestovaipat olleetkaan sen suurempi vaiva kenellekään. Iho pääsee paranemaan.

Saa nyt nähdä miten tässä käy, mutta ainakin saadaan yrittää!



EDIT: Ja vielä suurkiitos kaikille mioja lähettäneille, nyt niitä on vihdoinkin tarpeeksi!

10.1.12

Mimmi päiväkodissa


En uskaltanut ensimmäisen päivän jälkeen sanoa mitään päiväkodista. Enkä toisen. Kolmannen hyvin menneen päivän jälkeen uskallan sanoa: tein ihan oikean valinnan.

Tee menee päiväkotiin mielellään, ei itkeskele, leikkii muiden lasten kanssa, tykkää tarhatädeistä, syö hyvin, nukkuu hyvin ja on ilopilleri vielä haettaessakin.

Tarhatädit on ihania, he "vieroittavat" minua asteittain ipanasta. Ensimmäisenä päivänä sain kolme ihanaa tekstiviestiä siitä miten Teellä menee. Toisena päivänä sain kaksi aivan ihanaa tekstiviestiä. Tänään sain vain yhden, vasta kello kaksi iltapäivällä. Mutta sekin oli ihana. Uskaltaa keskittyä täysillä omaan opiskeluun kun tietää lapsen viihtyvän ja pärjäävän. Kun on käyttänyt ne lapsen hoitotunnit tehokkaasti hyväkseen, ei tule seuraavanakaan päivänä huonoa omaatuntoa viedä lasta taas hoitoon.

Koulun kanssa saa vääntää vähän kättä ja bussiaikatauluilla voisin pyyhkiä takalistoni. Mutta siitä napisen joku toinen kerta.

Kaiken kaikkiaan meidän uusi arki on alkanut hyvin!


ps. Millä ajalla koulua käyvä yksinhuoltaja, joka herää joka aamu viideltä, järjestää yksivuotissynttärit? Olen saanut ostettua kertakäyttömukeja (hyi minua) ja lautasliinat. Olen tähän asti ollut sitä mieltä että "yössä on monta tuntia" mahdollistaa mitä tahansa, mutta alan epäillä sen todenmukaisuutta..

8.1.12

Ps. Osattiin sitä ennenkin.

Itelläni oli enemmän tukkaa ja tuuheemmat kulmakarvat, ilmeet on hallussa sekä äidillä että tyttärellä!

Yksivuotiskuvaamista

Haaveet ja todellisuus eivät kulje käsi kädessä. Tili kumisee tyhjyyttään, koska Kelalla kesti kolme viikkoa pyytää opintotukihakemukseen toisenlaista liitettä. Teen ykkössynttärit lähenevät (alle viikko!!) ja siihen liittyvä aktiviteetti on kallista.

Kakkua ja pullaa saa pöytään penniä venyttämälläkin, mutta valokuvaamoreissu (85e pelkkä kuvaus, teetetyt kuvat maksaa erikseen) sai jäädä. Ei hienoja studiokuvia tuosta söpöisästä ipanasta, vaan ihan kotona ikkunan valossa otettuja kuvia, sillä samalla penkillä kuin tähänkin asti. Onneksi se ei hirveästi haittaa, sillä kuten sanottu, lapsi on suloinen!
















7.1.12

Marsipaanivauvabuumi

Viime viikkoina on ollut ilmassa vauvabuumia. Ei tällä kotirintamalla, mutta tuttavilla. Siksi olenkin saanut näpertää pieniä marsipaanivauvoja normaalia enemmän. Ajattelin esitellä teille edes yhden:


Mimmi saa vielä lehtipedin ja kukkia ympärilleen, mutta oli ihan pakko ottaa se kämmenelle pötköttämään hetkeksi. Tästä tulee yksi niistä vauvoista, joita on haikea antaa uuteen kotiin..


Jokohan olisi aika siirtää nämä leipomisjutut suosiolla omaan blogiinsa? Häiritsevätkö ne?

4.1.12

Pieni taiteilija

Viimeisen kotihoitopäivän kunniaksi (tästä eteenpäin vaan vapaapäiviä ja lomia!) keitettiin eilen Teen kanssa värisoppaa kattilassa.

Olen pitkään halunnut maalailla ipanan kanssa, mutta kaupan sormivärien haju ja koostumus etoo, sillä pikkumimmi laittaa kaiken suuhun. Ja jos se on sinistä ja limaista, niin silloin ainakin. Ja olenpa nyt rehellinen, marjoilla maalaaminen kyllästyttää nopeasti. Varsinkin jos astuu uusilla itseneulotuilla villasukilla tippuneen mustikkamähmän päälle. Joten pienen googlailun jälkeen laitettiin pata porisemaan.

Tässä lopulliset ainemäärät useammasta eri lähteestä muokaten.

Kotikutoiset sormivärit

6rkl sokeria
1tl suolaa
2dl maissitärkkelystä
5dl vettä (lisää tarvittaessa!)
elintarvikevärejä

1. Laita sokeri, suola, tärkkelys ja vesi kattilaan ja keitä kunnes muuttuu kiisseliksi. Jos soossi on liian paksua, lisää vettä ja sekoita kunnes koostumus on tasainen.
2. Kippaa jäähtymään esim. pieniin lastenruokapurkkeihin
3. Sekoita purnukoissa kiisseliin eri värejä. Nestemäiset tai pastamaiset värit toimivat parhaiten. (Vähemmälläkin värimäärällä tulee toimiva sormivärejä, omistamme tuli aika tujakoita värejä..)
4. Kannet päälle ja kunnon jäähdytys esim. jääkaapissa. Voit myös säilyttää värit jääkaapissa jos säilyvyys epäilyttää. Huomaa kuitenkin, että jääkaapissa värit muuttuvat vähän kiinteämmäksi, ja ne kannattaa sekoittaa ennen käyttöä esim lusikalla.
5. Ipana nakuseksi tai kunnon suojavermeisiin ja taiteilemaan!




ps. Maalarinteippi on kaveri. Teippaa paperi pöytään joka reunasta. Näin ipana ei rypistele, revi, syö, heittele ja raasta paperia, vaan keskittyy maalaamiseen. Plussaa se että kuvaan tulee kivat "kehysreunat" kun maalarinteipin poistaa.

2.1.12

"Lääkäri läski, potilaan käski.."

Pitää sairaslomaa ainakin vielä huominen, ja tarkkailla ilmaantuuko näppylöitä. On kuulemma liikkeellä vesirokkoa. Voi rutto! Mikäs sen tehokkaampi tapa aloittaa koulunkäynti, kuin viikkotolkulla sairaslomaa näppylöiden takia..

1.1.12

Suunnitelmien muutos

Kuumemittari näyttää 39 astetta minimimmin kainalosta. Ei siis palata koulun penkkiin ainakaan huomenna. Hienostipa alkoi.

Vuosi sitten


Muistutin kananmunaa ja odotin. Johonkin se vuosi livahti. Korkkasin uuden valokuvakansion tietokoneella: Vuosi 2012, tammikuu.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...