31.3.12

Vauvakutsut






Eilen Tee meni mummille yökylään (ja viihtyi hyvin) ja meillä oli tupa täynnä naisia juhlistamassa yhden ystävän tulevaa perheenlisää.

Muissa kuvissa on nauravia naisia, iso maha, hassuttelua ja vauva-aiheisia leikkejä. Ne säästän tulevan äidin omaan albumiin.

28.3.12

Ostetaan

Jos jollakulla on jäänyt tämä/se himppasen pienempi (aikanaan Hong Kongissa alennuksessa myyty) nukkekoti kodittomaksi, me kotiuttaisimme sen mielellämme. Tee on vielä liian pieni leikkimään tällä, joten ei ole kiirus.

Vaan odottakaas kun neiti tuosta kasvaa, sitten tästä voisi tulla meidän yhteinen juttu. Minun oma nukkekotini on siirtynyt vuosia sitten autuaammille metsästysmaille, mutta voin kertoa, että siellä asui Sylvanian families nalleperhe, ja sisustus olisi nykymittapuulla retroa!

26.3.12

Luomutukka



Seuraa pinnallista ja ulkonäkökeskeistä räpiköintiä!

Tiedättehän kuinka hauskaa on nauraa vanhoille kuville omista vanhemmista? Karseimmat kampaukset ja hirveimmät muotihirvitysasukokonaisuudet kirvoittavat hyvät naurut.
Ymmärrettävistä syistä omille hiuskatastrofeille ei jaksa nauraa ihan samalla tavalla..

Aloitin hiusten värjäämisen ja leikkuuttamisen vasta viisitoistavuotiaana. Ja siitä alkoi sitten alamäki.. Pitäkää pipoistanne kiinni, esittelen teidän iltanne ratoksi kamalimmat!

Tästä aloitettiin, täysin luomusta, pitkästä, punertavan ruskeasta kuontalosta. Sitten iski joku mielenhäiriö, jota on kestänyt 7 vuotta.


Kampaaja aneli minua muuttamaan mieleni, kun pyysin leikkaamaan ja värjäämään. Sain mitä tilasin:


Punapigmentti hiuksissani tekee lähes mistä tahansa hiusväristä punertavan. Kerrankos sitä sitten piti kokeilla mitä saa kun oikeasti värjää hiukset oransseiksi. No oranssia kiharaa. (Ja kyllä, tukassa on Snöreä..)


Saksan ilmastossa hiukset voivat hyvin, mutta hiusmalli voisi olla parempikin näille poskille. Näytin vielä kakarammalta kuin mitä olin.


Kiharat aiheuttavat jatkuvia tukkakriisejä. Hippitukaksi ihan sopiva, mutta annas olla kun yrität näyttää siistiltä ja laitetulta. Ei toimi kovin usein. Varsinkin kun kasvojen ympärillä kasvaa tuollaista vauvahiusta, ohutta ja lyhyttä haiventa joka suuntaan.


Totuuden nimissä, on miulla ollut kerran hiukset hyvin. Kahtena päivänä peräkkäin. Maksoin itseni siitä kipeäksi, ja meinasin kuolla siihen määrään hiuslakkaa.


Tämä on pahin aivopieru. Kun kerran on kiharat hiukset niin olkoon sitten kunnolla kiharat. Yksi sana, 11 kirjainta: PERMANENTTI. Isäihmisen ainut kommentti oli "Etkai sä maksanut tosta?". Silloin suututti. Nyt lähinnä naurattaa. Jos se ei olisi täysin tahditon kommentti poikaystävältä. (ps. samana päivänä tein raskaustestin, ei kai se päivä nyt niiiin huonosti mennyt?)


Pallomasileikkaus. Todella imarteleva, jälleen kerran. Pienen lapsen äitinä on kivaa kun kysytään henkilöllisyystodistusta tulitikkuja ostaessakin.


Jos parturissa käymällä voi mennä vain vikaan, ei se käymättäkään parane. Väsynyt kotiäitilook kun ei pue ketään.


Käytin puoli vuotta huonoihin hiuspäiviin tämä päivä mielessäni. Kieltäydyin kampaajakäynneistä, kotivärjäyksistä, keittiösaksilla nyrhimisestä, sävyttämisestä, kaikesta kemiallisesta käsittelystä. Kävin kampaajalla vasta, kun uskalsin sanoa "leikkaa pois kaikki kuiva, haaroittunut, värjätty tai muuten huono, katotaan mitä tulee." Eikä kaduta yhtään.

Hiukset voivat mielettömän hyvin. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Tai alaspäin, sillä tarkoituksena olisi saada kuontaloon pituutta, pitkästä aikaa.

(Tyhmää naamaa ei pelasta edes kiva kuontalo.)


Tulipas kerrankin höpistyä itsestä maratooniksi asti. Korjataan asia huomenna. Nyt on lupa päästää kaikki kauhistelut ja räkänaurut kommenttilootaan. Säälipisteet ja kanssasisaruus samaan osoitteeseen.

25.3.12

Pipo päähän


Langat ja puikot olivat jo kesäteloilla, kunnes ne oli ihan pakko ottaa uudelleen esiin. Tässä ensimmäinen. Toinen on jo lähes valmis. Puolivahingossa mukaan kutoo lämpimiä ajatuksia. Eivät kai nekään pahitteeksi ole elämän alkutaipaleella.

Tehkää tekin. Edes yksi.

Ps. Tee sai keskolasta/lasten osastolta viime vuonna Marttojen tekemän pienen tilkkupeiton. Se lämmittää mieltä vieläkin.

21.3.12

Rämäpää

Välillä pitää kiirettä. Eikä vähiten siksi että Tirppiksen mielestä on kivaa keksiä aktiviteetteja, joissa voi halkaista päänsä. Koitan luottaa siihen, ettei neiti tee mitään mihin ei pysty. Trampoliini on nyt testattu. Selvittiin ilman kuhmuja ja sydämentykytyksiä.

Kohti uusia aluevaltauksia. Nyt tämä äitiys vasta tutkimusmatkaksi muuttuukin. Mutta joku muu valitsee ne seikkailut.

18.3.12

Laulavat ranskalaiset

Ikinä en ole nauttinut junamatkasta niinkuin tänään!

Kaksi nuorta ranskalaista miestä viihdytti ipanaa koko matkan: toinen lauloi Jukka Poikaa ja Jason Mrazia aksentilla ja akustisella kitaralla säestäen, toinen jonglöörasi ja opetti neidillekin. Tee nauroi ja heitteli palloja lattialle, taputti jokaisen biisin jälkeen ja tanssi liikkuvassa junassa.

Menoa ja meininkiä seurannut suomalainen tyttö kaivoi repustaan itse leipomaansa kakkua palkaksi miehille, minulla oli muutama kolikko ja Tirpalla maailman levein hymy.

(..ja tälläisillä hetkillä kamera on kotona!)

17.3.12

Ainokainen

Lähipiirissä pyöritään mahat pystyssä. Raskaasti raskaana, hypistellään vauvanvaatteita, mietitään synnytystä ja haaveillaan vauvakuukausista.

Tämä ei ole esipuhe vauvakuumeelle. Päinvastoin.

Olen antanut säkki- ja laatikkotolkulla Teen vauvakamppeita pois. Olen pessyt ja viikannut vauvavaatteet ja antanut ne eteenpäin. Vaunut, amme, imetystyyny, kantoliinat, hoitoalusta, leikkimatto, babysitteri, pinnasänky, aivan kaikki vauvavarusteet vaihtavat kotia. Ja jokaisen tavaran myötä oloni on kevyempi ja vapaampi.

Kun on saanut yhden lapsen, on automaattista olettaa, että niitä haluaisi lisääkin. Onhan ne vauvat sentään niin ihania.

Minä en tahdo enempää lapsia.

Kannan "vähintään kahden lapsen" kiintiötä harteillani. Siltä se tuntuu. Pitäähän lapsella olla sisaruksia ja niin edespäin. Jokainen lausahdus lisälisääntymisestä saa ärsytyskäyrän nousuun. Tee on minulle lasta tarpeeksi ja minulla on vahva tunne, että lapsilukuni on täysi. Haluan keskittyä elämään näin, tälläisellä perheellä. On ihanaa ajatella elämää eteenpäin kahdestaan Teen kanssa. En tunne jääväni mistään paitsi yhden lapsen vanhempana.

Että nyt päästäisiin niistä vakiovastauksista/vastalauseista eroon, kirjoitan ne tähän:

"Sä olet vielä niin nuori.."
"Älä sano koskaan ei koskaan"
"Teet sitten iltatähden"
"Kyllä se vauvakuume sitten tulee kun kohtaat sen oikean miehen"
"Ei mullakaan iskenyt se uus vauvakuume ennenku eka oli parivuotias"
"Pitäähän lapsella sisaruksia olla!"
"No meille ainakin (lapsiluku x) on oikea perhekoko!"
"Aika itsekästä jättää lapsi ilman sisaruksia."


Onko se nyt oikeasti niin mahdoton ajatus, että jonkun lapsiluku voi (vapaaehtoisesti) olla tasan YKSI? Muita vainyhdenlapsenäitejä?

16.3.12

Hiljaa

Kaipasin hiljaisuutta.

Hetken aikaa takki oli tyhjä, ei mitään sanottavaa. Tai paljonkin sanottavaa, muttei rohkeutta ja varmuutta puhua. Aina välillä käy niin, joku sisällä huutaa itselleen tilaa ja aikaa, ja jostain arjen keskeltä se pitää löytää.

Meidän päivät on arkisin aikataulutettu minuutilleen, aikaa heräämiselle, pukemiselle, leikille, hassuttelulle, tarhailulle, työharjoittelulle, kotimatkalle, syömiselle, leikkimiselle, sylittelylle ja nukkumiselle. Siihen pyöritykseen meinaa hukkua paljon hyvää. Tämä blogi on henkireikä ja iso ilo pitää, mutta tärkeysjärjestyksessä kaiken muun alapuolella. Joten hiljaista pitelee, edelleen.

Minulla ei vieläkään ole sanastossa kuin arkisanoja. Käsipesu. Pyllypyykki. Unikaveri. Nokkamuki. Talvikenkä. Tahtoisin puhua kaikesta muusta, paitsi arjesta. Niitä sanoja etsiessäni löysin vanhoja kuvia. Puhukoot ne puolestaan.





8.3.12

Hyvää Naistenpäivää!


Tänään on taas yksi niistä päivistä kun puolisot muistavat parempia puoliskojaan.

Tein kakun naistenpäivän kunniaksi. Vaikka niille, joita ei tänään muisteta kukkasella, vaikka hoitavat kotonaan niin naisten kuin miestenkin hommat, joka päivä.

Hyvää naistenpäivää!

5.3.12

Uudet pyörät alle

Meillä on Brio Nova yhdistelmävaunut ja Emmaljunga Softy rattaat. Molemmissa on vikoja, joiden kanssa olen tullut hampaita kiristellen toimeen.

Brioissa hajosi ensimmäisenä selkänoja. Se ei pysy kummassakaan pystymmässä asennossa. Ja säätäminen on muutenkin kolmen käden hommaa. Sitten hajosi jalkatuki. Siinä on nyt paalinaruviritelmä. Ja ne ovat yli vuoden ikäisellä lapsella turhan isot. Vaunuina ne olivat hyvät, mutta niiden aika on ohi. (Ja vielä yksi miinus: ne täytyy purkaa atomeihin, että ne mahtuvat takakonttiin.)

Takakonttitilanteita varten hankittiin käytettynä emmaljunga softyt. Ovat ajaneet asiansa satunnaisessa käytössä, mutta jos ja kun luovumme Brioista, tarvitaan vähän enemmän. Nimittäin kuomu. Ja katseen kestävät kankaat. Nykyiset ovat ehjät ja ihan näppärät, mutta ainoiksi rattaiksi harmittavan haalistuneet ja kuomuttomat.

Makselen muutamat laskut pois, ja tilille pitäisi jäädä käyttövarojen lisäksi vielä ihan mukava summa rattaisiin, noin 200 euroa. Mitään huikeaa sillä summalla ei uutena saa, mutta yrittää saa. Mitä sanotte seuraavista?



Ora Terra.
Crescent Compact.
Brio Pony. (Kuomun saa ostettua erikseen.)
Brio Race.

Ehdoton olen vain yhdestä ominaisuudesta kuomun lisäksi: pyörät saavat pyöriä vain eteen ja taakse. Siis kaikki "kivat liikkuvat,kääntyvät pyörät" kategoriaan lankeavat ovat pois laskuista. Aikaisemmasta kokemuksesta jäi kammo.

Pitkään olin varma, että meillekotiutuvat Brion Ponyt ja piste. Mutta nyt on varteenotettavia vaihtoehtoja suhteellisen samassa hintaluokassa. Orat jokseenkin puhuttelevat. Mitään näistä en ole päässyt paikan päällä testaamaan, joten lukijat pääsevät ääneen.

KOKEMUKSIA SAA JAKAA!

3.3.12

Klonkku


.. ja sen suurin aarre: banaanimuffinssitaikina.

Miltä meillä näyttää nyt: Makuuhuone



























Kevätaurinko yllätti meidät, ja valaisi asunnon kunnolla ensimmäistä kertaa sitten marraskuun! Tee leikki ja minä huseerasin kameran kanssa. Muistikortille tallentui kuinka paljon ikeaa mahtuu yhteen makuuhuoneeseen.
Paljon.

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...