27.4.12

Pipokelit vähenevät..




..joten huomenna jätän puikot kotiin, otan ipanan pöllökuosiseen Tulaamme, ja suuntaan Lapsimessuille! Saa nykiä hihasta jos törmätään!



25.4.12

Kuk-ka

Tee tuli niin ylpeänä tuomaan minulle kukkia, käpälät täynnä kivoja vihreitä rehuja. Minä kai näytin vähän järkyttyneeltä, koska likka vielä selvensi suomeksi: "kukka!" ja tyhjensi aarteensa minun käsiini.

Kukkiapa hyvinkin. Minun vaivalla kasvattamani tomaatintaimet nimittäin.

17.4.12

Sellanen päivä


Tee on edelleen kipeänä. Tallentava digiboxi hajosi. Uuni kiukutteli, mutta sain tilauskakun valmiiksi, hädin tuskin ajoissa. Asunnossa vallitsee kaaos. Päänsärky on vaivannut minua koko päivän. Opettaja ilmoitti rästitehtävien palautusajan muutoksesta, aikaisemmaksi.

Mutta.

Heräsin äitini puhelinsoittoon vasta kello 8. Sain kukkia ikkunalaudalle, narsisseja. Pakastealtaasta sai hyvää omppupiirakkaa. Äiti ja sisarukset kävivät kahvilla ja viihdyttivät kiukkuista lasta, sain hetken hengähtää. Kaksi ystävääni yllätti ilmaantumalla oven taakse lahjomaan. Löysin uuden keittiön pöydän ja tuolit superedukkaasti, ja saan ne kotiovelle kuljetettuna. Sain palautettua ne koulutehtävät. Tee kävi nukkumaan, ilman lääkkeitä ja kuumeettomana. Sain lapsenvahdin huomiselle, eli pääsen konditoriatunneilleni. Illaksi jäi vielä keksejä ja hyvää teetä. Jos T nukkuu rauhallisesti, ehdin myös siivota vähän. Sitten voin mennä nukkumaan ipanan kaiskuun puhtaisiin lakanoihin.

Hyvä (syntymä)päivä.

16.4.12

Karhunpoika sairastaa


Eilen minimimmillä oli korkeaa kuumetta, tänään ei taas muuta kuin väsymystä ilmassa. Kotona ollaan kuitenkin lepäämässä. Neiti torkkuu säkkituolissa ilman housuja ja minä teen koulun rästitehtäviä. Molempia väsyttää. Minua huolestuttaa, tarkkailen likan ihoa ja hoen mielessäni mantraa: ei vesirokkoa, ei nyt, ei vesirokkoa, ei nyt..

Koulussa on menossa intensiivinen konditoriajakso, ja jokainen poissaolotunti on suoraan pois erilaisista erikoisjuttujen kokeiluista.  Harmittaa vietävästi jo tälläinen pieni kuumepoissaolo. Jos joudun olemaan viikon tai kaksi kotona näppylöiden takia, voin samantien heittää hyvästit kaikille lopuille konditoriatunneille, ja jään jälkeen luokkakavereistani pitkän pätkän. Ja niitä tunteja ja oppeja kun ei saa enää tämän jälkeen. Yksi tilaisuus ja se siitä.

Joten voisiko joku mitenkään ottaa täällä mahdollisesti kytevän vesirokon? Kylän kaikki lapset tuntuvat käyvän sitä tänä keväänä läpi, mutta minä en millään tahtoisi sitä meille käymään.

14.4.12

Muita puuhia






Lempijuttuja: lukeminen


(Päiväuniaikaan makuuhuoneesta kuului pulputusta. Varustauduin kameralla. Tämän löysin.)

Mieluiten Tee lukee sängyllä, joku lempipehmo tarkkaavaisena korvana, ja ihan itse.

Joskus äitikin saa lukea, ja silloin luetaan samaa satua monta kertaa ja katsotaan kaikki kuvat tarkkaan. Tee on kärsivällinen kuuntelija.
Siinä samalla olen positiivisesti järkyttynyt monet kerrat. Miten jo tuon ikäinen lapsikin ymmärtää, että pinkki piirretty kissanpää on "kissa" eli se sama karvaotus joka pyrkii nukkumaan Teen nukensängyssä vaikka miten kieltää? Tai miten kuva lankapuhelimesta saa lapsen laittamaan käden korvalle ja sanomaan "haloo"? Aion seuraavan tilaisuuden tullen ostaa jonkun 1000 ensimmäistä sanaa kirjan, ja lukea sitä ipanan kanssa, kun kiinnostusta asiaan on. Tänään neiti sanoi "pookkana", mummilaan kun oli ostettu pehmovihanneksia, ja niillä oli ahkerasti leikitty koko eilinen iltapäivä, kun minä olin luokkaretkellä pääkaupungissa. Porkkana. Ihan oikeasti. Aivot on kummallinen elin!

(Harhauduin aiheesta.)

Teen lempikirjoissa on värikkäitä kuvia, ja riimikkäitä tekstejä. Itsekseen neiti "lukee" aika erikoisia valittuja paloja kirjahyllystään. Laulukirja on jostain syystä kiva. Ja äidin vanhat Konrad-kirjat. Niistä puuttuu jo sivuja, mutta 1-vuotias ei ehkä asiaa huomaa.

Itse olen ollut pahasti lukutoukkautunut pienestä asti. Kolmannella luokalla olin lukenut kaikki Neiti Etsivät. Viidennellä korkkasin Taru Sormusten Herrasta kirjat, ja vietin 11.syntymäpäiväni postilaatikolla, varmana siitä, että saisin kirjeen ja pääsisin Tylypahkaan Harry Potterin kanssa. Vanhempani uskoivat, kun teininä sanoin viettäväni koko iltapäivän ja illan kirjastossa. Koska todella tein niin. Kirjaston kesäsulkuun oli pakko varautua etukäteen. Epätoivon iskiessä luin yhtenä kesänä kaikki äitini dekkarit, kirjahyllyllisen, ja jäin koukkuun (niihinkin). Kirjojen parissa itken, nauran, rakastun, tulistun, petyn ja huokaan helpotuksesta. Lukeminen on minulle henkireikä, pakopaikka arjesta ja omista asioista.



Olen siis pohtinut: onko tämä tarttuvaa, vai periytyvää?


9.4.12

Unihiekkaa silmien alla. Säkkitolkulla.

Pari viime päivää on koeteltu hermoja, jaksamista ja ymmärrystä. (Kitikiti, rätiräti, nitinati, yhyyyyy, yötä päivää.) Tästäkin äitiyden haasteesta selvittiin taas, sillä tänään aamulla ymmärsin.

Kaksi uutta poskihammasta.

Olin jo lähes varma, että lapseni oli vaihdettu pirun kiukkuiseen menninkäiseen. Mutta ei, omien kupeiden hedelmä se on edelleen, uusilla naskaleilla varustettuna.

7.4.12

Pipo päässä


..joka säässä. Täällä sataa lunta. Joten pipojen neulominen ei tunnu oudolta. Niitä syntyy aika vikkelään tahtiin kun ovat niin pikkuisia.

5.4.12

R.I.P Nikon D3000?




Kamerani pitää outoa ääntä. Se ei suostu tarkentamaan metriä lähemmäs, ja kauemmaskin toivottoman hitaasti, kitisten ja rutisten.

Takuu ei ole enää voimassa, mutta Nikonilla on huippu palvelu, kameran hintaan kuuluu putsaus ja tarkistus vuoden välein. Minulla on vielä kaksi vuotta sitä palvelua jäljellä, ja nyt aion sen käyttää. Jos jotain korjattavaakin löytyy, ei auta kuin toivoa, ettei korjaaminen ole tolkuttoman kallista. Ja sormet voi pitää ristissä myös sen puolesta, että saan kamerani pian takaisin.

Siihen asti tiedossa vanhoja kuvia, äidin pokkarilla otettuja näpsyjä, ja kuvattomia postauksia. Toivottavasti ymmärrätte.
Posted by Picasa

Ihan, ihan itse

 
 
 
 
 


Ruokaraivarit ovat historiaa tässä taloudessa. Ruoka ei ole parempaa, mutta vaihdettiin lusikka kummalliseen vänkyrään haarukkaan ja syöttäjä ja syötettävä ovat nyt yksi ja sama.

Ei enää kirkumista, syöttötuolista heittäytymistä, draamailua ja sotkemista. Nälkäinen mimmi syö lautasen lähes tyhjäksi lähes aina, ottaa huikan maitoa nokkamukista ja sanoo (k)"iitti".

Äitikin kiittää. Lämpiminä syödyistä aterioista ja vähemmän riekaleisista hermoista.

3.4.12

Kierrätystä


Teen kummitädillä oli tummaneonmintunvihreä rikkinäinen säkkituoli, joka oli matkalla kaatopaikalle. Mutta ihanaa kyllä soitti minulle ensin, ja se sai meillä uuden elämän!

Tämmöinen säkkituolikuutiorahi..juttu siitä sitten syntyi. En ollut ainoa lopputulokseen ihastunut, joten tämä muutti minun äitini olohuoneeseen tuikitarpeelliseksi lisäistuimeksi. Kiitos fb:n minä ja Tirppiskään ei jäädä ilman, vaan seuraava kohtaloaan odottava säkkituoli on jo matkalla kotiin.

Kierrätyssäkkituolikuutiorahijuttuun:

2x 50x150cm palaset tukuisaa kangasta
kantokahvaan 15x55cm pala samaa kangasta
vanhan säkkituolin sisusmöjöt

Ilman kantokahvaa tässä tuolissa on vain yksi sauma, joten rakettitiedettä tämän ompeluun ei tarvita. Kolmasosa kangassuikaleesta muodostaa aina yhden sivun kuutiosta. Jätetään täyttöaukko, tapellaan supersähköiset styroxpapanat toisesta tuolista ulos ja uuteen sisälle. Ommellaan täyttöaukko kiinni ja se siitä.

1.4.12

Virvon varvon

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Posted by Picasa

Pipoprojektiin jatkoa

 
Posted by Picasa

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...