31.7.12

Oma käkkäräpää




Aavistan tulevia teinitukkaraivareita. Neiti peri minun hiuslaatuni (käkkärä, epämääräisen punaruskea) ja tiedossa on ensin kymmenen vuotta "voi että kun lapsella on ihanat hiukset" huokailua, ja sen jälkeen loputon marina tytön itsensä suusta, kun hiukset eivät tottele missään säässä millään käsittelyllä.

Keskityn vielä myhäilemään kun kaikki kehuvat neidin hiuksia. Voisinpa purkittaa noita huokailuja, tarjoilisin niitä sopivissa annoksissa teini-iän kriiseihin.

(Ps. oman äitini kuvailulla omat hiukseni ovat kuin "petolinnun perse". Kaikella rakkaudella!)

28.7.12

Kaksin kaunihimpi kaksiossa

Ennen Teen syntymää, ja neidin puolivuotissynttäreiden tienoille asti asutimme näppärän kokoista yksiötä. Tässä asunnossa ollaan nyt asuttu vuoden päivät, ja näillä näkymin asutaan ainakin vuosi vielä. Sitten työkuviot määräävät asuinpaikan, hui!

Olen ottanut neidille ja itselleni kuvia meidän asunnosta arjessa ja juhlassa. Mount Everestin kokoisista pyykkivuorista, yrjötautiämpärikaaoksesta ja leluhurrikaanista. Myös halloweenista, joulusta, pääsiäisestä, synttäreistä ja muista (asiallisemmista) tilanteista.

Neutraalit "tältä meillä useimmiten näytti" kuvat puuttuivat vielä tästä kodista, joten tuumasta toimeen, meidän koti ilman mitään stailausta:

Ihan ensimmäinen kesäkukka-asetelmani. Ja niistäkin 2/3 jotain nokkosta.
Hyötypuutarhaa mahtavan isolla parvekkeella.
Keinuheppa kesälaitumilla.
Ei mitään lavastuksia! Kissanruokapussi, väärän kokoinen penkin pehmuste ja ulkohuussipotta.
 
Keittiö. Ihanainen himpusti retro ruokaryhmä, kippoarmeijat, ja kirppislöytölamppu.
Keltaisessa ämpärissä on Teen leikkiastiat ja ruuanlaittovälineet. Saan joka aamu mielikuvitusaamukahvit.
Tykkään tämän kodin pikkujutuista.  Kuten noista tummista listoista. En tykkää siitä, ettei eteiseen saa mitään tolkkua.
Makuuhuone. Pulpetti, perintötuolit, räsymatto ja ryppyiset petivaatteet. Ei pääsis sisustuslehteen.
Teen puoli huoneesta. Meille kotiutunut käsityönä aikanaan valmistettu jatkettava sänky, verhokatos, ja ikean täyskäsi: expedit-hyllykkö, liitutaulu ja lasten pöytä+tuolit.
Olohuone. Löhösohva, vaihtuva kokoelma Teen leluja, työpöytä, armeijan "kaukokirjoitin"laatikko tietokonepöytänä, ja ikuisuussuosikkihyllyt. 
Teen nuppupeitto lastenosastolta on nyt päiväpeittona (supertukevassa) nukensängyssä. Korituoli on ensimmäinen asia jonka ostin ensimmäiseen kotiini, en raaski luopua siitä! Työpöydällä tulee tehtyä pääasiassa käsitöitä. Lukioaikana oli kovassakin käytössä. Sain pöydän rippilahjaksi, ja roikun siinäkin kiinni, vaikka joka muutossa vannon, että heitän painavan ja tilaavievän huonekalun roviolle.
  
Säilytystilaa! Tämän asunnon ehdottomasti huippuominaisuus on kaappitila. Neljä kaappia olohuoneessa, vaatekomero makuuhuoneessa, iso kaappi eteisessä ja hirveästi kaappitilaa keittiössä.

(On meillä kylppärikin, mutta siellä ei ole mitään näytettävää, vain huonoja tilaratkaisuja.)


Harmittaa jo valmiiksi tietää, että tässä asunnossa asuu todennäköisesti enää vuoden. Jos tältä omalta kylältä ei löydy töitä (yksi leipomo) niin on autottomana pakko pakata muuttokuorma. 

Onneksi ihmiset tekevät kodin, ei osoite ja tavarat!

27.7.12

Vauvalahjoja

Olen odottanut kummilasta seitsemän vuotta. Ja 16.7 syntyi pieni poikanen, jonka kummi minusta tulee syyskuussa. Koska annoin neuvolakortinkannet jo ennen vauvan syntymää, tein nämä (pienen budjetin) vauvalahjat nyt jälkikäteen.

Body on alerekistä, hintaa jäi kolmisen euroa. Kangastussi löytyi omista askarteluvarastoista, ja kuva on mukaeltu julistekuvasta, jonka olen tallentanut kolme vuotta sitten inspiraatiokansioon koneelleni. 


Tee tykkäsi omasta rapinapussistaan kovasti vauvana, joten ajattelin tehdä oman sipsipussin myös kummipojalle. Tähän tosin tuli tuo aurinko katseltavaksi, ja henkseliklipsu pitämään lelu käden ulottuvilla, sitten kun ne alkavat vauvalla tottelemaan. Auringon sisällä on vanua, punaisen osan sisällä sipsipussi, ja nauhat tuntuvat erilaisilta. Kulkunen vain puuttuisi täydellisestä lelusta, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt varastoista.


Ps.  luulenko vain, vai onko kummilahjojen hinnat nousseet aivan älyttömästi? Kävin katsomassa kummilusikoita kultasepän liikkeessä, ja meinasin nielaista pääni. 130e yhdestä hopealusikasta?

Laihdutusmotivaatio?


Tiedättekö tunteen, kun on päättänyt laihduttaa, ja tekee uhrauksia herkuttelu- ja laiskottelurintamalla, mutta tuloksia joutuu odottamaan? Motivaatio jatkaa samalla linjalla on hukassa.
Itsekurini on löysääkin löysempi, ja yleensä luovun laihdutusajatuksesta ennen kuin ehdin aloittaakaan. Mutta tällä kertaa Pinterest tarjoili hauskan tavan visualisoida lopputulos:

Alkupaino 70kg:


Tavoitepaino 60kg:

Weight loss stimulatorissa syötetään oma pituus (tuumissa), nykyinen paino (paunoissa), vartalotyyppi, ihon väri, kasvon piirteet, hiusten väri ja malli  ja tavoitepaino. 
Stimulaattori sitten piirtää varsin havainnollisesti laihduttamisen tuloksen, ihan ilman hikoilua ja herkuttomuutta. 

Ja ainakin minulla nämä kuvat auttavat motivoimaan! Tuollainen hoikka syötärö vai jäätelötötterö, sipsipussi vai nuo reidet? Helppoja valintoja. Nämä kuvat voisi laittaa myös jääkaapin oveen.


Kertokaa jos kokeilette!

24.7.12

Mittauksia


Käytin sirppanan neuvolassa virallisissa mittauksissa.

Pituus: 85cm (+10cm puolessa vuodessa)
Paino: 10.4kg (+1,5kg puolessa vuodessa)

"Motorisilta taidoiltaan erittäin kehittynyt tyttö" lukee neuvolakortissa. Tee teki ensimmäisellä yrittämällä kolmen palikan tornin ja toisella yrittämällä viiden palikan tornin. Nuppipalapeli oli liian helppo, ja kirjoissa oli vaan helppoja tunnistettavia ja osoitettavia kuvia (pallo, vene, kissa, koira, lehmä, lusikka). Kävely on varmaa, hyppiminen ja kiipelykin sujuu mallikkaasti.

Sanojakin toisteli perässä kiltisti, ja jos ei osannut, niin yritti edes kuulostaa samalta. (Uudet sanat pingviini ja viinirypäle ja rusina päästiin esittelemään myös lääkärille.) Maatilajulisteesta kerrottiin kaikkien eläinten äänet, paitsi kukon. Äiti ei ole kertonut mitä kukko sanoo..

Lääkäri oli Teen kehitykseen erittäin tyytyväinen kaikilla alueilla, mutta huolissaan muutamasta muusta jutusta. Joten nyt odotellaan lähetettä, verikokeita ja lastenpolikäyntejä, ja siihen asti eletään vailla huolen häivää. Miulla on vallan maino tyttö!



21.7.12

"Rikki. Rikki on. Tyhmä!"

Miulla on tyhmät tissit. Ainakin jos Teeltä kysytään.
Imetyksen lopettaminen sujui suhteellisen jouhevasti aluksi, mutta nyt lähipiiriin on syntynyt lähiaikoina kaksi vauvaa, joista molempia imetetään. Tästä seuraa arvatenkin paitsi annoskateutta, myös jännittäviä keskusteluja.

-AnnannananananaANNA!
-Ei voi enää, äitin tissit on rikki.
-EI!
-On ne.
-Rikki on. Tyhmä. Hö.

Imettämisen lopettaminen ei ole sujunut kivuttomasti. Ensimmäiset pari päivää kiristi nuppia ja rintavarustusta niin, että itku meinasi päästä. Sen jälkeen kyseessä onkin ollut vain tahtojen taistelu.

Useimpina hetkinä Tee ei kaipaa rinnalle. Joskus kaipaukseen kelpaa nokkamukillinen maitoa äitin sylissä istuen. Joskus Tee laittaa käden paidan sisälle ja se siitä. Ja joskus asiasta käydään keskustelua. Tee on jo iso tyttö ja osaa juoda hienosti mukista, Tee ei tarvitse enää tissimaitoa. Paras argumentti tuntuu silti olevan, että rinnat ovat menneet rikki. Sen neiti ymmärtää. (Ja kertoo siitä mielellään muillekin.)
Mutta.
Sitten on niitä hetkiä, yleensä neljän aikaan aamuyöstä, kun koko maailma potkii päähän, kun äiti ei ymmärrä, että maitoa olisi nyt pakko saada, ja nimenomaan sitä tissimaitoa. Siihen ei auta sylittely, ei pusuttelu, ei nokkamuki, ei jutustelu, ei laulaminen, ei heijaaminen, ei huomiotta jättäminen, ei niin mikään. Mutta minä olen päätökseni imetyksen lopettamisesta tehnyt, joten mitään ei heru. (Viime viikolla repsahdin kerran, kun huutoa oli kestänyt yli tunnin, ja olin rättiväsynyt.) Tee tyytyy nikotellen osaansa, ja kostoksi terrorisoi aamuyön yöuniani.

Silmä silmästä.
Minä olin röyhkeä, ja vein Teeltä jotain tärkeää, joten Tee ottaa minulta jotain tärkeää. Eikä auta kuin kestää, niin kauan kuin tätä kestää.


20.7.12

Eno on paras

Vanhempi pikkuveljeni tuli armeijasta viikonloppulomalle. Eno on Teen mielestä kuningas. Kuningas syötti prinsessalle elävän kärpäsen, ja neiti söi sen tyytyväisenä, totesi vaan "Ruokaa".


Hyi yrjö.

Heinäkuun viluvarpaat



18.7.12

Ei aina ole pakko kieltää


















Miulla oli litimärkä ja ikionnellinen lapsi. Minä olin onnellinen, kun en päästänyt suustani sanaa "älä". Ei kaikkea kivaa tarvitse kieltää joka kerta.

16.7.12

Sinulle on postia! (osa1, toukokuu)


Posti toi minulle oranssia satiininauhaa, käsityöpussukan ja mandariinin hajuista vartalovoidetta. Pussukka on ollutkin kovassa käytössä, se imaisee sisälleen helposti kutimet ja lankakerän, mutta sopii silti käsilaukkuun sisälle. Muut paketin tavarat odottavat vielä aikaansa, nauhan varalle minulla on suuria suunnitelmia.

Minun salainen ystäväni oli Saara, kiitos kaunis paketeista!

Naama kammattuna

Kesän vakioasu on hame, toppi, lipokkaat ja puuhelmet. 
Eilen piti kuitenkin kammata hiukset ja naama ja käydä rippijuhlissa pyörähtämässä. Joten saatte tämän blogin ensimmäisen asukuvan:

(kuvanlaadusta voidaan syyttää huonoa kameraa, mielenkiintoisesta rajauksesta kuvaajaa)

Omat:
mekko Prisman alesta
korvakorut Amsterdamista kirppislöytö
laukku 60-luvulta bussin rahastajaneidin laukku

Tirpan:
neuletakki A-mummin kutoma
mekko tuliainen etelästä
sukkahousut kirpputorilta
kengät Ecco, myöskin Prisman alesta

Tämän takia asukuvia ei juurikaan vilahtele blogissa. Mikään vaate ei ole kovin hieno, uusi, kallis, tai muutenkaan erikoinen. Mutta oltiinpahan kerrankin laittauduttu juhlaviksi, niin väliäkö sillä. Halvallakin saa oman näköistä.


14.7.12

PUOLITOISTAVUOTIAS


Osaan:

Hyppiä tasajalkaa.
Riisua kaikki vaatteet, pukea pipon ja takin.
Laulaa muutaman laulun.
Sanoa kymmeniä ja kymmeniä sanoja. Ja kaksi lausetta: ei pöljä ja anna hyvää.
Tiedän mitä eläimet sanoo.
Sanoa kaksi sanaa englantia: hello ja bye bye. (Grandpan mieliksi)
Syödä ja juoda itse.
Käydä potalla.
Maalata ja piirtää.
Tehdä hiekkakakun.
Tanssia.
Harjata omat hiukset ja vähän hampaitakin.
Sylkäistä (!!!)
Naksuttaa kieltä.
Tehdä viiden palikan tornin.
Kasata nuppipalapelin.
Osoittaa ja nimetä ruumiinosia. Nenä, silmät, korvat, maha, napa, jalka, selkä, tukka, käsi, hampaat.
Juosta kovaa karkuun.
Heittää palloa ja potkia palloa.
Irvistää ja hymyillä. Räpyttää ripsiä ja heiluttaa helmoja.
Noudattaa yksinkertaisia ohjeita. Jos sattuu huvittamaan.

Tykkään:

Kivistä.
Kameroista.
Maalamisesta ja laulamisesta.
Kirjojen lukemisesta.
Hepoista.
Kaulakoruista ja käsilaukuista ja mielikuvitusteen juomisesta.
Mummista, ja ehkä vähän äidistäkin.
Koirista ja kissoista.
Nukeista ja oikeista vauvoista.
Kiljumisesta.
Pyöräilystä.
Hiekkalaatikoista ja liukumäistä ja keinumisesta.
Uimisesta.
Muumeista.

En pidä:

Kukkakaalista.
Mistään mitä äiti haluaa tehdä ilman minua.


ONNEA PIKKUPULLA! 
Mahdottoman iso tyttö jo, noin pienen tytön sisällä.




Tupo-neuvottelut


-Seiso nätisti ja hymyile niin äiti ottaa kuvan susta ja mekosta.
-EN.
-Saat rusinan.
-EI!
-Kaksi rusinaa?
-Usinaa!

Sain mie sen sievän mekkokuvankin, mutta te saatte kuvan piinkovasta palkkaneuvottelijasta! Ei herunut hymyjä eikä nätisti seisomista ilman asianmukaista mallipalkkiota. Toivottavasti samanlaisia neuvotteluita ei tulevaisuudessa käydä roskien viemisestä ja huoneen siivoamisesta. Tai jos käydään, toivottavasti rusinat kelpaavat edelleen valuutaksi.

Ikuisuusprojektina: rattaiden uusi kuosi

Ennen:


Nyt:



Kauan siinä kesti, mutta olen tyytyväinen!

Se tunne kun..

..lapsi herää kahden tunnin yöunien jälkeen täysin virkeänä, ja jaksaa valvoa ja tapella nukutustoimenpiteitä vastaan ainakin aamuun asti.

On kivaa olla äiti.

11.7.12

Käsille tekemistä

Olen iltanälkäinen ja kierrän kaappeja kuin kissa kuumaa puuroa. Käsille oli pakko saada tekemistä. Ja se karkasi vähän käsistä.



















Onneksi ystäväpiiristä löytyi ihmisiä, jotka huolivat käsitöitäni nurkkiinsa!

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...