26.10.12

Kauden väri

Kaikki kuvat Kukkuukids.fi sivustolta, kiitos lainasta.

Ostin Teelle kympillä käytetyn violetin talvihaalarin. Eiminkäänmerkkisen. Mutta saahan sitä haaveilla, ja ihailla muiden blogeista upeita ulkovetimiä ja niihin mätsääviä asusteita. Neuloin miekin pipon. Ja ostin lämpimät hanskat. Ja kypärämyssyn. Sukatkin neuloin.

Mätsäähän tuo lapsi siis päästä varpaisiin, ja noilla tähtisilmillä tähtihaalari olisikin jo vähän yliampuva.. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

25.10.12

Huopatossutehtaalla



Liinailusukkia on syntynyt bussimatkoilla lisää jokunen pari.

Pari numero kaksi oli mustasukkaista sorttia, enkä saanut kameraa käteeni valosan aikaan ennen postituspäivää, niin niistä nyt ei ole kuvaa.

Pari numero kolme pukeutui raitaan. Vielä kun saisi tietää, pääsivätkö ne ikinä perille.

Pari numero neljä ja mätsäävä pipo lähtivät tänään matkaan.

Ja koska olo linja-autossa on kuin raakapakasteella, aion lämmittää jatkossakin käsiäni villalangalla. Ainakin yhdet pinkit liinailusukat on vielä puikoilla, ja kummipoikanen tarvitsee pipon. Onneksi siis neuloin jo omat sukkani heinäkuussa!


24.10.12

Äidin 13 ja ½ elämää

Jos kirjoittaisin kirjan äitiydestä, sen otsikko olisi sama kuin tämän postauksen.

Tällä hetkellä elän elämää nimeltä: Elämäni vessapalvelijana

Vietän hereilläoloajastani huomattavan ajan vessaan liittyvissä aktiviteeteissa.
Etsin vessaa julkisilta paikoilta, kun taapero kieltäytyy pissaamasta vaippaan ja karjuu kunnes vessa (potallinen!) löytyy.
Juoksen lapsen kanssa kotona vessaan, kun sinne pitää päästä "ÄKKII".
Istun vessan lattialla, odottamassa sitä superpikapikapissaa, joka joko a) antaa odottaa itseään tai b) tulee  vasta toisella yrittämällä.
Mietin samalla, että milloinkahan on viimeksi tullut pestyä lavuaari myös alapuolelta, siellä on kuraisia käpälänjälkiä. Mietin pehmeän vessanmaton ostamista.
Keskustelen henkevästi pissasta ja kakasta vaille kaksivuotiaan kanssa. Muuallakin kuin vessassa. Viimeksi kassajonossa:
-Äitiiiiii..
-No?
-Kakka hyi haisee!
Käyn lapsen kanssa istumassa vessassa ainakin puolen tunnin välein. Useimmiten likka palkitsee vaivan minipienellä lirulla väkisin tiristettyä pissaa, ihan vaan että saa palan vessapaperia, pyyhkiä takamuksensa ja vetää vessan. Ja taputtaa itselleen. Jeij!
Puen vaippaa väkisin karjuvalle ja kiemurtelevalle (lähes mutta ei riittävän päiväkuivalle) lapselle. Vaippa on perkeleestä. Mutta niin on pissapyykkikin.
Luen pottailuun liittyviä kirjoja iltasaduksi. Koska neiti tahtoo lukea pissasta ja kakasta ja potasta. Kesken iltasadun pitää vielä kerran käydä tiristämässä millilitran pissa pottaan, ettei vaan tarvitse yölläkään pissata vaippaan.
Herään yöllä siihen että neiti kantaa pottaa sängyn viereen, "äiti kato pissaa", ja sen sijaan, että kauhistelisin neidin itsenäistä äänetöntä ninjavessailua, meinaan saada sydärin, kun saavillinen pissaa on yhtä horjahdusta vaille minun naamallani.
Aamulla herään ensimmäisenä, liian aikaisin, siihen, että yöllä täysin itsenäinen pottailija tarvitsee aamupissalleen vessa-assistentin, vaikka tehtäväksi jääkin lähinnä seuraneiteily ja aploodeeraus suorituksen loppuhuipennukseksi. (Ostan kohta sellaisen fanfaaripotan!) Ti-di-di-titti-DIIIII!

"palkitsee onnistumisen 4 eri musikaalisella äänellä" Jösses.



Huomaan päiväuniaikaan, etten ole kaikesta vessassajuoksemisesta huolimatta ehtinyt itse istahtaa pöntölle kertaakaan.


Tiedostan kyllä, että meillä eletään nyt hienoa aikaa, lapsi hallitsee rakkoaan ja ilmaisee itse tarpeitaan suusanallisesti. Olemme viittä vaille pääsemässä eroon vaipparumbasta. Mutta ihan oikeasti, tahtoisin tehdä päivän aikana muutakin, kuin istua vessassa. Niinkuin vaikka tyhjentää tiskikoneen. Tai peräti imuroida. Tai juoda kupin kahvia, ihan keittiöpöydän ääressä. Rentoutuspuoli kahvittelussa jää vähemmälle, kun sen suorittaa kissan hiekkalaatikon ja pissaavan taaperon välissä.

Muita kokopäiväisiä vessa-assistentteja? 

22.10.12

Peukut pystyyn ja sormet ristiin

Kirjoitan tänään hakemuksia. Työhakemus. Päiväkotihakemus. Asuntohakemus.

Tiedän olevani ajoissa, mutta kun tarvitsen kaikki kolme pyöräilymatkan päässä toisistaan, ei puoli vuotta kuulostakaan enää kovin pitkältä ajalta.

Tahtoisin ainakin 45 neliön asunnon, mieluusti ei isompaa kuin 55 neliömetriä. Toivoisin, ettei yhdensuuntainen työmatka ylittäisi viittä kilometriä. Tee tarvitsee vuorohoitopaikan päiväkodista. Se taitaakin olla se hankalin osuus, jonot ovat pitkät. Työpaikkoja olisi auki kaksikin, sopivalta etäisyydeltä. Jonossa niihin vain saattaa olla pitkä rivi minua pätevämpiä.

Tietysti on niitä pienempiä toiveita. Josko juna-asemalle ei olisi älyttömän pitkä matka. Jospa lähellä olisi joku puisto. Josko saisin asunnon pienkerrostalosta, luhtitalosta tai rivarista. Vuokra voisi olla kohtuullinen. Oma sauna olisi ihana. Tai kylpyamme.

Tahtoisin löytää meidän paikkamme.

Edessä on iso muutos, ja toivotan sen tervetulleeksi. Nyt kaipaisin vain hyvää onnea ja myötätuulta.  

20.10.12

Harjoitustöitä












Perjantaina sai tehdä koulussa mitä lystäsi, kunhan se on myyntikelpoista. Taikinakoneille ja uuneille oli ruuhkaa, ja kakkuja tuli liiaksi asti, joten nyhräsin sitten aamupäivän näitä. Ruusunnuppu muutti leipuriopettajan lapsenlapsen ristiäiskakkuun ennen kuin myyntiinkään ehti, muut jäivät myymälään odottamaan uutta kotia koulun myymälään. Eli huom, näistä yksikään ei ole minulla enää myynnissä.

Vink Vink, teen näitä nyt ihan virallisestikin! Ny-yrittäjyys antaa minulle mahdollisuuden ottaa tilaustöitä vastaan. Eli jos on tarvetta ristiäis/nimiäiskoristeelle, ja tahdot oman vauvan oloisen koristeen, saa ottaa yhteyttä. Mieluiten n.kaksi viikkoa etukäteen, että ehtii tehdä, kuivattaa ja tarvittaessa postittaa. Hintaa vauvakoristeelle tulee 10€ (mahdollinen postitus ja pakkausmateriaalit lisäävät hintaan 5€, koska pienokaiset eivät kestä postin koneellista lajittelua, ja ne on pakko lähettää pikakirjeinä. Vauvat voi myös noutaa Lahdesta.)


18.10.12

Jätskikiskalla









Jos vaikka vähän juhlittaisiin 

neljättäsadatta postausta, 

niin mitäs tehtäis? 

Tee tarjoaa hiekkaiset jäätelöt näin ensalkuun.

Repovesi, vuotta myöhemmin, jälleen maratonpostaus

Melkolailla vuosi sitten osallistuimme ensimmäiselle Kantokiertueelle Teen kanssa, ja testasimme Tula-kantoreppua mm. Repovedellä. Tänä vuonna aikatauluihin ei meinannut retki sopia mitenkään, mutta yllättävä vapaapäivä keskellä hektistä viikkoa, ja auringonpaisteinen päivä keskellä sateista syksyä houkuttelivat metsään.

Matkaan lähdettiin samalla kokoonpanolla kuin viimeksi: minä, Tee, Teen M-kummitäti ja hänen tyttärensä. Oltiin sen verran ihania, että otettiin mukaan loppukin perhe, nimittäin Teen R-kummisetä, ja molemmat pikkumiehet, Isoveli ja Pikkuveli, joista toinen sai vielä luvan matkustaa kantorepussa, ikää kun on vasta 5 kuukautta. (Kuvia heistä ei täällä julkaista, samoista syistä kun aina ennenkin)

Tula oli mukana tälläkin kertaa, mutta omana, taaperokokoisena, ja pöllöisänä, ei norsuisana. (Oikeaa kantokiertuetta lainareppuineen voi seurata vaika fb:sta. Meidän kantokiertueilut löytyvät linkitettyinä täältä.)

Kantodilemma, jota ei viimeksi ollut. Miten kannetaan eväät, jos lasta kannetaan selässä?

"Paajon vettä!"

Riippusilta, HEP!







Näkymiä riippusillalta. Teen mielestä kiikkasi.



Vahvistava evästauko. Prinssinakkeja, pågenpullaa, mehua ja vaahtokarkkeja.


Pikkasen kärähti.


Venyttelytanssi.




Nukutsää? Ei nukkunut.



Oli vesi vähän korkealla. Aika hilkulla oli, että yleensäkkään oli polku.





Isoveljen matkan kohokohta, lossi.






Ryytyneenä, melkein autolla taas.

Todistusaineistoa, oli meitä muitakin reissussa. Kummitädin käsikynkässä oli hyvä taapertaa, kunhan maasto ei ollut täynnä ilkeitä kivikoita ja juurakoita.

Tehtiin tällä kertaa vähän lyhyempi lenkki, oikaistiin sen verran, ettei kiivetty Katajavuorelle. Isoveli ei olisi jaksanut. Pikkuveli ja Tee viihtyivät kanniskeltavina ihan kitinöittä, eikä säässä ollut kitisemistä kenelläkään. Vähiten kitisen siitä, että katsastin sykemittarin lukeman lenkin päätteeksi, ja kulutetut kalorit huitelivat pitkälle päälle tuhannessa.

Tänä vuonna siis vaelleltu kahdessa eri kansallispuistossa, ja ensi vuonna olisi tarkoitus korkata ainakin Saaristonmeren kansallispuisto. Noinkohan meillä vielä silloinkin kantoreppuillaan..



Toivottavasti nautitte maisemista, me ainakin nautimme!


Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...