30.11.12

Oma tupa

112


Tuoksahtaa kovin mausteiselta, eikä kynnystä pidemmälle sovi sisälle, mutta se on oma.

Kuva on otettu koululla, taustalla on "tavallisen" kokoinen piparkakkutalo ja vieressä puolen litran vesipullo. Ja koostaan huolimatta sain sen ehjänä perille!

24.11.12

Yksinhuoltamisen yksinäisyydestä

Juostessa sitä ei huomaa. Niin kauan kun pysyy liikkeessä, siirtyy tekemisestä tehtävään ja suunnitelmasta toteutukseen. Kun kädet tekevät töitä, kun aivot työskentelevät, kun keskityn lapseeni, olen vahva, voimakas ja ylväästi itsenäinen.

Viimeistään lapsen nukkuvia kasvoja katsellessa sen tajuaa. Miten yksinäinen voi ihminen ollakaan, kun ilta hiljenee. Katsot miten uhmakas taapero muuttuu unen myötä enkelkasvoiseksi, ja toivot, että voisit hakea jonkun siihen viereen, näkemään sen saman ihmeen, meidän yhteisen ihmeen. Miten se onkaan kasvanut, venyy jo sängyn päästä päähän unesta raukeana. Kiskoi röyhelöhameen päälle ja omapäisesti nukahtikin se päällään, muovinen traktori kainalossa. Iso tyttö jo, ja miten paljosta toinen jääkään paitsi.

Haahuilen hiljaisessa asunnossa ja avaan radion. Jesse Kaikuranta tai Juha Tapio laulaa ja se on pakko sammuttaa. Kaikki vauvaoppaat muistuttavat miten tärkeää on antaa parisuhteellekin aikaa, vaikka sitten lapsen mentyä nukkumaan. Minä istun sohvan nurkkaan, missä on edelleen kahden takamuksen kolo, ja katson yksin tv-elokuvia ja neulon. Ääntä ja tekemistä, aivot nollille, omaa aikaa. Ja miten se tunne siltikin silloin tällöin iskee niin kovaa että tekee mieli taipua kaksinkerroin, huutaa ja itkeä, parkua kuin pikkulapsi. Ehtii jo huokaista helpotuksesta, en minä ole yksinäinen, en kaipaa ketään enkä mitään, kunnes jokin pikkuasia keikuttaa laivaa ja äyskäröitävää riittäisi viikkokausiksi.

Iltayksinäisyyttäkin ikävämpää on olla yksin, kun tarvitsisi pystyssä pitäjää, ja joutuu seisomaan vain omilla jaloillaan. Kun on lapsen ainut vanhempi, ikinä ei ole lupaa murtua murheisiin, vaan kaikissa tilanteissa se on minun osani pysyä järjissäni, ajatella positiivisesti, toimia fiksusti ja hoitaa asiat kuntoon. Kukaan ei ole täällä silittämässä minun päätäni, kun murheita on enemmän kuin jaksaa kantaa. Yhden vanhemman on on oltava huolissaan ja huoleton, rakkaudesta ja huolesta soikea ja samaan aikaan lapsen tuki ja turva, vakuutettava, että murheet menevät ohitse ja päivä paistaa, vaikka oma mieli olisi kuinka synkkä.

Ja jos ehtii kuvitella, että yksinäisyys iskee vain illan pimetessä ja hankaluuksia kohdatessa, on pahasti väärässä.
Eniten se kirpaisee elämän kohokohdissa. Kun lapsi hymyilee ensikerran. Kun opitaan tarttumaan käteen, kosketetaan kasvoja. Kun opitaan liikkumaan ja ottamaan vauhtia. Kun halataan tai pussataan ensimmäisen kerran. Kun sanotaan ensimmäinen sana, kun tehdään ensimmäinen pissa pottaan. Kun tehdään valtava palikkatorni ja opitaan kinkkaamaan. Sitä riemuitsee ja kannustaa ja on haljeta ylpeydestä. Mutta ei ole sitä toista, jolle kertoa, jonka kanssa intoilla,  joka olisi samalla tavalla ylpeä siitä omasta lapsesta. Voi tehdä asiasta hauskan statuspäivityksen facebookiin tai postauksen blogiin, mutta juuri sillä hetkellä, kun tekee mieli tanssia voitontanssia uudesta etapista lapsen elämässä, siinä tilanteessa on vain minä itse, yksin  ylpeänä.

En haluaisi olla mikään valittava yksinhuoltajaäiti, ei minun elämäni ole mitenkään poikkeuksellisen rankkaa tai hankalaa. Nautin elämästäni yksin lapseni kanssa, enemmän kuin ikinä uskalsin kuvitellakaan.
En kuitenkaan ole täysin sitä mieltä, ettei nainen tarvitse miestä, ettei perhe tarvitse koskaan toista aikuista. Ilmankin pärjää kyllä hyvin, mutta joskus sitä on tolkuttoman yksinäinen ja surullinen. Omasta puolestaan. Ja ennen kaikkea lapsen puolesta.

21.11.12

Hmbf..

Olen ilmeisesti jakanut teidän kanssanne tarpeeksi, sillä kuvatilani on toistaiseksi täynnä. Palaan ratkaisun kanssa asiaan.

20.11.12

Yritä tässä nyt sitten


ottaa herkkiä ja jouluisia kuvia joulukorttiin, kun pikkutonttua hypityttää.

Hypittiin sitten antaumuksella nukkumaanmenoon asti, ja yritetään joku toinen päivä uudestaan. Jouluunkin on vielä aikaa, ja jos aika loppuu kesken, niin  ehtiihän sitä ainakin niille lähimmille rakkaille lykätä vaikka kortin ihan kädestä käteen postituksella.

Tättähäärä hukkapätkä tyttärenä elämä on joskus tälläistä. Enkä vaihtaisi mistään hinnasta. Olin unohtanut miten kivaa sängyllä hyppiminen on!

18.11.12

Mielikuva isosta

Huusin meille huuto.netistä "ison nukkekodin" kun Lundbyyn ei mahtunut huonekalujen lisäksi mitään muuta (asukkaita, leikkijän käsiä) sisään. 

Voin myöntää järkyttyneeni pahanpäiväisesti, kun nukkekoti sitten toimitettiin kotiovelle. "Iso" ei ihan riitä kuvaamaan tätä nukkekotia. Ostamatta olisi jäänyt jos olisin käsittänyt miten iso kapistus tuo onkaan.. ja se olisi ollut meidän häviömme. Neiti rakastaa uutta pupukotiaan ylikaiken, ja unissaankin puhelee puputalon leikeistä, kun äiti tiskaa ja isipupu käy kaupassa.





Kuvissa vilahtaa myös kodin toinen perhe, hauvaperhe, joka kotiutui meille eräältä blogin lukijalta, ja paketti saapui juuri sopivasti muuttamaan korvatulehduskiukkuväsynälkäyhyyyy-päivämme suuntaa. Puput ja hauvat elävät sulassa sovussa, ja lapsia vahditaan vuorotellen. Ainoastaan nukkumapaikoista on pulaa ja riitaa, joka ilta hauvat ja puput käyvät seuraavan kiivaan keskustelun:

-Toi nukkuu ammeessa
-Ei nuku
-Nukkuu!
-Kyymä tulee, yksin nukkuu
-Tässä peitto (eli vessan matto..)

Eli jos jollakulla roikkuu nurkissaan turhanpanttina joko Ikean nukkekotikokoinen kerrossänky/sänky tai sitten Lego Duplo sänkyjä, meillä olisi tarvetta!

Nyt neiti on päikkäreillä, ja minun tämänviikkoinen marsipaanin täyteinen urakkani on ohitse. Taidan ottaa kupin teetä ja katsoa ne ohjelmat, joiden katsomiseen ei viikolla ole ollut aikaa. Ihanaa!


Ps. Erityisesti tykkään tämän viikon lääkärikäynnistä, kerrankin oli lääkärillä aikaa ja viitseliäisyyttä ottaa tutkimus tilanne ajan kanssa, lempeästi ja leikin kautta. Päästiin siis kerrankin lääkärikäynnistä ilman hysteeristä huutoa! Korvatulehdusdiagnoosista huolimatta.

14.11.12

Yhtälö

Pikkulikan korvatulehdus + kolme lähes unetonta yötä + kymmenen tilaustyötä + ei apukäsiä
=
kaikki ajallaan valmiina ja postitettuna?

Kyllä vain. Olen supermies.

11.11.12

Pikkunoita


Noidan asu oli olevineen loistava idea. Tiimarin säkkipäiviltä lähes ilmaisiksi haalittu. Valitettavasti tämä taitaa olla ainut kuva, jossa neidillä on sekä viitta että hattu päällään. Kuulemma kutitti ja tuli kuuma..





Kahdenkymmenen hengen pippalot, karmaisevia ruokia, hassuja ja hassunhirveitä asuja, ja kaksi tuntia käsittämätöntä mekkalaa. Meillä kaikilla oli niin mukaaaavaaa, mutta kun en osaa ottaa "blogikuvia" (eli päättömiä kuvia ihmisistä ja lähikuvia miniyksityiskohdista) esittääkseni visuaalisesti juhlatunnelmaa, niin sellaisia ei ole.

Seuraavaksi taidankin laittaa juhlalistalle pikkujoulut. Olen näet sitä mieltä, ettei ole tarpeeksi hyviä tekosyitä kutsua taloa täyteen ihmisiä hölmöissä vaatteissa vetämään mahaansa täyteen nyyttäripöydästä. Vappu ja halloween on ihan kivoja, mutta useamminkin voisi!

10.11.12

Voisi vaikka kehrätä

Kun saa ex-anopilta tuliaisiksi dinosauruksen muotoisia strösseleitä, hakaneulakuvioiset neonvärisukat ja mielettömän hyvää teetä. Ystävä toi suklaakakkua yllättäen, mutta söin sen ennen kuvaamista! Ja lempparimuki oli puhtaana. Parhautta.

Likka sai tuliaisiksi valmiiksi parittomia sukkia (e-anoppi  tietää että pesukone syö ne parit kuitenkin), ihanan violetin neuleen ja läjän kapoisen lapsen housuja. Ja neulotut villasukat. Ja nukkekotiin mattoja ja lipaston. Melkein kuin joulu!

Ainiin, peeäs, taisin saada töitä!

8.11.12

Työhaastattelu

..ja olen vielä hengissä. Ja suhteellisen tyytyväinen. Ja nyt pitäisi vain odottaa.


4.11.12

Unessa


Arpaonnea

klik-klik



Huhtikuussa piipahdettiin Lapsimessuilla, ja eilen sähköpostiini kolahti sieltä arvontavoitto!

Yksivuotisvalokuvaus ei mahtunut budjettiimme, kuvasimme siis kotona, tammikuun vähäistä luonnonvaloa manaten. Tällä kertaa saamme paitsi studiolaatuiset valokuvat, niistä tehdään lisäksi kuvanmuokkauksella melkein kuin taideteoksia. En malta odottaa!



Entä te?
Otatteko itse "merkkipäivävalokuvat" vai annatteko työn ammattilaisten käsiin?


Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...