7.2.13

Katastrofin aineksia ja se kuuluisa tukiverkko

Tänään aamulla keräilin kilpailua varten työvälineitä, ohjeita ja raaka-aineita. Jännitti.

Kymmenen maissa aamulla soi puhelin, päiväkoti soittaa. Tiedätte varmaan tunteen.

Pikkulikalla on lämpöä ja valittaa korviaan.

Mutta sen sijaan, että päiväkodin henkilökunta olisi pyytänyt hakemaan lapsen kotiin, he ehdottivat, että josko minä saisin koululta käsin varattua pikkuneidille lääkäriajan, että kyllä he mielellään auttavat sen verran, että käyttävät korvat näytillä.

Pikainen soitto äidilleni, joka ei töiltään ehdi viedä lasta lääkäriin, mutta työmatkallaan nappasi apteekista puuduttavia korvatippoja, ja toimitti ne päiväkodille.

Epätoivoinen yritys saada lääkärinaikaa terveyskeskukselle, kun ajat on jaettu jo aamukahdeksalta. "Kaikki hoitajamme ovat varattuja, jätä puhelinnumerosi niin soitamme uudelleen".

Tekstiviesti neuvolantädille, josko saisi oman varausjärjestelmänsä kautta tehtyä taikoja. Minuutin päästä vastaus "käykö 10.50?"

Päiväkodin ihana täti käytti neidin korvineen näytillä, ja sai ilkeään korvatulehdukseen e-reseptin kipulääkkeelle ja antibiootille. Neiti sai vielä annoksen molempia jo terveyskeskuksella, kiitos lääkärin lapsiymmärryksen.

Kahdentoista aikaan soittivat takaisin ajanvarauksesta, turhaan, ei olisi ollut enää aikoja.

Opettaja päästi minut koulusta kahta tuntia ennen sovittua aikaa. Aikeena ravata juna-asemalle ja toivoa ehtiväni junaan.

Siinä hiki päässä juostessani sain yllättäen kyydin yhdeltä kylän äideistä, johon törmäsin täysin sattumalta.

Ehdin apteekkiin (ennen sulkemisaikaa), ja silti olin hakemassa tytärtäni päiväkodilta tuntia aikaisemmin, kuin bussikyydillä olisin ollut.

Äitini soitti, ja sanoi, että saan viedä pikkuneidin aamulla mummilaan, menee sieltä myöhempään päiväkotiin jos menee. Minä saan lähteä rauhassa aamulla kohti kisapaikkaa, eikä matkaveskaa tarvitse taiteilla jopolla päiväkodille ja bussiasemalle.

Päiväkodilta muistivat vielä huudella perään, että tsemppiä kisoihin.


Jos ei ole vielä tullut selväksi,  rakastan elämääni, ja ihmisiä ympärilläni. KIITOS.


11 kommenttia:

  1. <3 sulla on kyllä ihan paras tukiverkosto. Peukut heille!

    VastaaPoista
  2. Mahtava päiväkodin täti :)

    VastaaPoista
  3. Tosi-ihania ihmisiä ♥ . Nyt tsemppaaat sinne kisoihin ja Tirppiskälle pikaista paranemista.

    VastaaPoista
  4. Juku miten hienoa! Ihania ihmisiä ♥

    Ja ehkä eniten tässä arvostan sinua - osaat jakaa kiitosta ympärillesi ja tunnistat avun. Kas kun ihan kaikki ei edes huomaa saaneensa tukea...pitävät sitä että heitä autetaan, niin luonnollisena asiana etteivät edes kiitä.

    Onnea kisoihin, tällä on peukut pystyssä!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, kun on ihmisiä, jotka auttavat. Lykkyä kisoihin ja Tirpalle paranemisia!

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka auttavat toisiaan! Ja vieläpä ilman mitään velvoitteita. Ja ihanaa on myös se, että kerrot tuollaisista ihmisistä muille. Itsellekin tuli tosi hyvä mieli, vaikken tunne sinua tai ketään muitakaan mainittuja henkilöitä... Tsemppiä kisoihin!

    -Maaria-

    VastaaPoista
  7. <3 Ihania ihmisiä!

    Paula

    VastaaPoista
  8. Mahtava juttu! Noin ihailtava hoitotäti minäkin haluan isona olla :)

    VastaaPoista
  9. Uskomaton stoori! Pelasti päivän!

    VastaaPoista
  10. Mielettömän ihana tarina! Kiitos kun jaoit tämän kanssamme :)

    VastaaPoista
  11. ensinnäkin pikaista paranemista pikkuneidille, symppaan kovin koska meilläkin sairastetaan pitkän kaavan kautta. toiseksi loistavaa miten hienosti siun tukipiiri toimii ja on ihanaa kuulla että päiväkotikin on noin ihanasti tukena. kolmanneksi Onnea kisoihin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...