30.6.13

Höpönlöpön päläpälä

Miten kovasti minä niitä ensisanoja odotinkaan. Sanoisi nyt äiti. Tai edes kakka. Ihan mitä tahansa, mutta alkaisipa se jo puhumaan. Sitten neiti sanoi saunassa vettä, mimmulla hauva, vessassa kakka ja sen jälkeen sanoja tippui joka päivä niin paljon lisää, etten pysynyt enää perässä. Se maaginen äiti antoi tosin odottaa itseään.

Jaksoin vielä hehkutella, kun neiti sanoi ensimmäisen kolmitavuisen sanansa (1-vuotiaana spagetti) ja kun kuulin sen ensimmäisen lauseen ei pöljä ja sen seuraavankin anna hyvää. Sittemmin tahti on ollut niin järkyttävä, etten ole perässä pysynyt ihmetyksineni. 


2½-vuotias osaa:

Käyttää mennyttä ja tulevaa aikamuotoa. Ominut myös sujuvasti äidin "katsotaan sitä sitten" aikamuodon.

Taivuttaa verbit tekijän mukaan. Minä osaan. Äiti auttaa. Me menemme.

Kertoa pitkiä juonellisia tarinoita. Päiväkotipäivästä saan aina suoran raportin käyttäjältä itseltään, mutta sen lisäksi myös pitkiä selityksiä vaihtelevista aiheista. Äiti nyt kyllä kuuntelet, laita suu ihan suppuselleen, on tärkeää asiaa! Kissat syö ruokaa, vettä ja pikkulintuja. Ihan kaikki juo vettä, ja kamelit juo kaiken kissojen veden ja laittaa sen kyttyrään. Minä juon mieluummin pillimehua.

Kertoa vitsejä. Ainakin vahingossa. Tyttö hei, sulla ei oo housuja! Missä sun housut on? Topissa ja mikroshortseisa punasteleva teinityttö ostoskeskuksessa jaksaa naurattaa edelleen.

Kertoo asioista viikonpäivien, kuukausien ja kellonaikojen avulla. Muistaa kysyä joka aamu, mikä viikonpäivä on, ja jakaa sitten "viisauttaan" koko päivän. Kello tosin on välillä kuusi vuotta ja kahdeksan minuuttia, mutta mitä pienistä. Myös (eilen, huomenna, aamulla, illalla, viikon päästä ja se kuuluista sitten joskus) aikamääreet ovat hallussa.

Käyttää sujuvasti adjektiiveja. Välillä on sellaisia sanatrendiviikkoja, kun kaikki on joko ihastuttavaa tai iljettävää.

Osaa jakaa kohteliaisuuksia, sinä olet kaunis tänään, tuoksut tosi hyvältä, teit tosi herkullista ruokaa. Myös kiitos, anteeksi ja ole hyvä tulevat puheessa luontevasti.

Laulaa useita lauluja, melkein nuotilleen ja lähes kaikki sanat muistaen. Jospas minä kissan saisin, täti moonika ja taikuri taikoo taitavat olla tällä hetkellä suosikkeja, sen ikisuosikki pikkuiset kultakalat -laulun lisäksi. Kaupassa tanssiva tyttö joka laulaa kas näin heiluu pylly, mun pylly heiluu nääääin on huvittava ja hellyyttävä.

Englanti on isäihmisen perheen kanssa jutellessa se kotikieli, joten vieraskielisiä sanojakin on muutama. Bye bye, hello,  fox, cat, red, blue, frog ja satunnaisesti myös thank you luonnistuvat. Enemmänkin tuntuu papan puheista ymmärtävän, mutta vastailee useimmiten sujuvasti suomeksi.


Ihan mahtavaahan tuo kielen kehitys on. Lämmöllä muistelen neuvolantädin kommenttia kolmekuisen  vauvan neuvolassa, kun neiti ei äännellyt ollenkaan. Täti kun oli sitä mieltä, etten yksinhuoltajana pysty vastaamaan lapsen puheen kehityksen tarpeisiin. Täältä suunnalta pitkää nenää!

Mutta. Kun höpötys ja kysely alkaa kello viisi aamulla ja päättyy kahdeksan aikaan illalla, ja olet ennen kahdeksaa aamulla vastannut jo sataan kysymykseen ja jatkokysymyksen jatkokysymykseen, saattaa puhetulva välillä väsyttää. Tekisi mieli sanoa "ole jo hiljaa, suu kiinni" mutta siitä ei olisi mitään hyötyä.

 Tänään pohdimme sitä, miksi autoissa on pyyhkimet, miksi joskus pitää sataa, onko kaloilla märkä olo, mitä tänään syödään, onko pakko siivota, mistä noita banaanikärpäsiä tulee (Minä mietin, tyttö vastasi ananaksesta ja sieltähän ne. Yh.)  mennäänkö jo pikkupihaan leikkimään, ja ketkä kaikki tätä pientä papupataa rakastavatkaan. Se on pitkä lista, ja sen jaksan kuunnella vaikka joka päivä. Äiti rakastaa, mimmu rakastaa, mummi rakastaa, täti rakastaa, enot rakastaa, setä rakastaa, pappa rakastaa.. Lista on pitkä ja yleensä illalla neiti nukahtaa, ennen kuin ehtii listansa loppuun asti.

Rakastan tuota pientä pulisevaa papupataa. Niin ihana kuin Tirppis olikin vauvana, joka päivä hän on entistä ihanampi ja rakkaampi, oma itsensä ja valloittava sellaisenaan.




(Tämän postauksen mahdollisti muumijakso digiboxilta. 20min ilman kysymyksiä!)

4 kommenttia:

  1. Oh, onpas kumma kommentti neuvolasta toi ettei muka yh pystyisi vastaamaan noita puhetarpeita. Kylläpä tirppis puhelee paljon ja hienosti :)

    VastaaPoista
  2. Onko pyörää läytynyt?

    VastaaPoista
  3. siis wtf??? Mikä ihmeen kommentti toi tollanen on ollut. Jösses mikä tyyppi teillekin osunut kohdalle. Eikös neuvolan tehtävä olisi nimenomaan kannustaa ja tsempata ja vakuuttaa, että "eipä kuule mitään hätää, kaikki oppii aikanaan ja jokainen lapsi on yksilö". Huh-huijakkaa.

    VastaaPoista
  4. Ihana merkintä!
    Hymyt kirposivat varsinkin housuttomasta tytöstä ja rakastajalistasta. Ihanaa, kun lapsi tietää, että hän on rakas niin monelle ihmiselle. Mikä päivänpaiste!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...