4.9.13

Stressipeikko


Jännittynyt ja kireä. Höpöttävä ja hermoheikko. Tukka litussa kypärän alla. Uudet housut ja uusi huivi, kun vaatekaupan myyjä myi minulle hyvää mieltä ja itsevarmuutta haastatteluun.

Onneksi neljän kilometrin pyörämatkan aikana höltyy paitsi kireät lihakset myös kiristävä nuttura.

Paikan päällä pätevä, rauhallinen, nauravainen ja kiinnostunut. Hirvittävän kiinnostunut. Kierros leipomolla ja iloisia, aidosti tyytyväisiä ihmisiä joka työpisteellä. Mielenkiintoisia ja vaihtelevia työtehtäviä. Huiput työajat.

Kotiinpäin polkiessa taas hermoheikko. Ilmaisinko varmasti miten hienoa olisi työskennellä juuri siinä yrityksessä. Kysyinkö tarpeeksi. Vastasinko oikein. Kerroinko tarpeeksi itsestäni ja osaamisestani. Enhän vain sanallakaan liioitellut. Tai väittänyt itseäni huonommaksi kuin olen.

Onneksi jää aikaa stressata mielin määrin, kaipa ne soittelevat, kävi miten kävi. Minä vain todella toivoisin, että saisin kutsua juuri sitä leipomoa työpaikakseni.

3 kommenttia:

  1. Voi kunpa saisit sen paikan! Milloin tiedon pitäisi tulla?

    Neela

    VastaaPoista
  2. Oi että, toivottavasti tärppää!! Niin se silti aina menee - haastattelun jälkeen kelaa kaikkea ja miettii ihan superkriittisesti kaikkea sanomaansa. Ja ihan turhaan!

    VastaaPoista
  3. Niin, ihan turhaan <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...