12.11.13

Ensimmäinen isänpäivä

Sunnuntai oli minulle hämmentävä kokemus, vietin ensimmäistä kertaa isänpäivää.

Olen antanut kortteja ja lahjonut isäpuoltani kouluikäisenä, keittänyt kahvia ja laittanut munia. Olen kuitenkin katsonut vierestä ja nähnyt sen eron, mikä on oman lapsen ja jonkun-muun-lapsen välillä. Minä olin jonkun muun lapsi, muulloinkin kuin isänpäivänä. Omaa isääni en muista muistaneeni koskaan. Minulla on hänestä hyvin vähän mitään muistoja, tutustuimme uudelleen kun olin täysi-ikäinen. Mitään suurta tunteikasta jälleennäkemistä ei tapahtunut, tutustuin mieheen sen mystisen isä-käsitteen takana, ja totesin ihan vain mieheksi. Nykyään hän on kahden pienen tytön hyvä ja osallistuva isä, ja olen iloinen siitä. Minulle hän ei koskaan ollut kunnolla isä, eikä se enää aikuisenakaan miksikään muutu. Jäljelle ei ole jäänyt katkeruutta tai kaipuuta, olen kasvanut vahvan ja rakastavan äidin kanssa, minulta ei ole puuttunut mitään.

Kaksi viimeisintä isänpäivää olen viettänyt kaksin tyttäreni kanssa. Olen tehnyt itselleni paremman aamupalan ja antanut henkisen selkääntaputuksen. Hyvin sä vedät. Yksinhuoltajana ja lapsen ainoana vanhempana olemisessa on haasteita riittämiin, ja itsensä morkkaaminen ja syyllistäminen on vain parasta unohtaa. Lapsi ei kasva kieroon ilman isäänsä. Äitikin riittää turvalliseksi ja rakastavaksi aikuiseksi.  En kokenut, että perheessämme tarvitsis olla miestä, tai isää.

Viime marraskuussa sain isänpäivän iltana puhelun tuntemattomasta numerosta. Unohtuneesta numerosta. En lyönyt luuria korvaan vaikka mieleni teki. Puhuin puhelimessa kuukauden päivät. Halusin olla varma, varma siitä, että tällä kertaa hän on tosissaan. Halusin olla varma, ettemme seuraavan vastoinkäymisen jälkeen ole jälleen täysin kahdestaan. Halusin tehdä selväksi, että puolivuotias ei ehkä kärsinyt isänsä häilyvyydestä, mutta kaksivuotiaalle isä tulisi muodostumaan nopeasti tärkeäksi, ja häipyminen sattuisi. Kuukauden puhuimme halki meidän menneisyyttämme, etteivät ne asiat haittaisi enää tulevaisuudessa vanhemmuutta. Rakensimme välillemme ystävällisyyttä, joka oli pahasti kiven alla. Mutta aika tekee tehtävänsä, asiat jotka sattuivat ennen, korkeintaan jomottivat satunnaisesti huonolla ilmalla. Ja niistä puhuminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksianto, paransivat viimeiset kiristykset. Uskalsin päästää hänet kotiimme, uskalsin ottaa hänet osaksi elämäämme.

Ja nyt, vuotta myöhemmin, meillä on yhteinen perhe. Sunnuntaiaamu, kun uninen Tirppa kömpi isänsä kainaloon jatkamaan unia. Pieniä lahjoja jännittyneeltä tyttäreltä. Varovainen pusu sänkiselle poskelle ja aamupalan kärttämistä. Maailman paras isä tälle lapselle, sittenkin, ilman ironista sävyä. Kiireetöntä yhdessä oloa, ja minä sain katsoa vierestä onnellisena. Niitä pieniä hiusten pörrötyksiä, villejä syliin kaappaamisia, kikatusta kutituksista, ihan vain mutkatonta isän ja lapsen oloa. Tieto siitä että joku muu rakastaa tuota lasta yhtä paljon kuin minä, on korvaamaton.  Minun taakkani on puolta kevyempi, vaikka yksinhuoltajuutta jatkuukin vielä kolme vuotta. Koska tiedän, että minulla on vihdoin joku, jonka kanssa jakaa ne hyvät ja huonot. Välillä parin päivän viiveellä ja useimmiten yli sadan kilometrin päässä, mutta perheemme on silti kolmihenkinen. Ei se rikki ollut ennenkään, mutta nyt ihan toisella tapaa kokonainen. Isänpäivineen kaikkineen.

17 kommenttia:

  1. Pakko tykätä tästä =)

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Aivan mahtavaa lukea tämmöisiä uutisia teiltä!
    Viimeinen tekstikappaleesi sai kyyneleet kihoamaan silmiini ja "kylmät väreet" iholleni,niin suuren vaikutuksen se teki minuun...
    Ihanaa loppusyksyä ja pikkujoulun odotusta teidän pienelle perheellenne!

    T:Outi

    VastaaPoista
  3. Olet niin ansainnut sun onnen!
    Jos tuntisin teidät livenä, halaisin niin kuin hyviä tyyppejä -ja sellaisia, joille toivotaan vain ja pelkkää hyvää- halataan.
    Pysy aina yhtä rohkeana.

    VastaaPoista
  4. Olen niin onnellinen puolestanne!

    VastaaPoista
  5. Oon sanaton. Ja niin onnellinen teidän (SUN!) puolesta, että en tiedä miten tässä mitään osaa kommentoida. Ihanaa. Yksinkertaisesti ihanaa.

    VastaaPoista
  6. Tästä tuli hyvä mieli. Tai ei, "hyvä" on ehkä liian vähän. Tästä tuli onnellinen mieli. Oikein kauniita tulevia päiviä myös :)

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa, miten voikaan olla näin onnellinen itselleen jonkun täysin tuntemattoman ihmisen/perheen puolesta! Olen tosi iloinen erityisesti Tn puolesta, mutta toki myös sinun puolestasi kun se toinen tärkeä ihminen on palannut rinnallesi arkea jakamaan. Kaikkea hyvää teille! :)

    VastaaPoista
  8. Ympyrä sulkeutuu ihanalla tavalla, nyt olisi oivallinen paikka ratsastaa kolmistaan aurinkolaskuun ja laittaa lopputekstit pyörimään. Toivottavasti ei kuitenkaan sillä sinua on piristävää seurata tässä kovien arvojen maailmassa. Jos olisin edes puoliksi yhtä hyvä isä kuin sinä äiti niin olisin tyytyväinen, ihmisenä en tule koskaan pääsemään lähellekään.

    Vielä vinkkinä että Helsingissä asuu paljon ihmisiä, joilla on rahaa muttei minkäänlaisia kädentaitoja. Siinä yksi saari ennen pääkallopaikkaa on mukava kohtuuvuokrainen luonnonläheinen saari.

    VastaaPoista
  9. Ihanasti kerrottu. Tästä tulee väkisinkin onnelliseksi ja alkaa hymyilyttään :)

    VastaaPoista
  10. :)))) Kaikki järjestyy ajallaan! Olen niin onnellinen ja iloinen puolestasi - tai siis teidän kaikkien kolmen puolesta! Onnea ja kaikkea hyvää tulevaisuuteenne!

    Yhden mummi

    VastaaPoista
  11. Onnea Onnea Onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa ♥.
    Olipas ihanaa luettavaa, olen iloinen ja onnellinen puolestanne ♥.
    Kaikkea hyvää toivon teille jatkossakin ♥

    VastaaPoista
  12. Tulin kommentoimaan aivan muusta asiasta. Oletko jo ehtinyt allekirjoittaa tämän:

    http://www.adressit.com/kodinhoidontuen_jakaminen_perheiden_paatettavaksi

    Jos olet kanssani samaa mieltä, että kaavailtu uudistus on arsesta (pahoittelen kienekäyttöäni), allekirjoitathan adressin. Ja pyydä miestäkisin allekirjoittamaan. Tai mikset vaikka nostaisi adressia esiin jossain postauksessa, kuten minä olen tehnyt, pariinkin kertaan.

    Kiitos ja anteeksi mainostus! En ole mitään aiemmin lobannut, mutta tämän uudistuksen (tai siis sen vastustamisen) koen sydämenasiakseni - vaikkei tämä edes ole enää ajankohtainen henkilökohtaisella tasolla. :)


    PS. Itse postaukseen liittyen: Ihanaa, toivon paljon onnea teidän koko perheelle!

    VastaaPoista
  13. Tarinanne (jota olen matkan varrella seurannut) on niin ihmeellinen ja koskettava. Kaikkea hyvää teille, koko sydämestä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. ♥

(Yli 2 viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit menevät valvonnan kautta, joten ethän ihmettele, jos kommenttisi ei tule heti näkyviin)

Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...