30.6.13

Höpönlöpön päläpälä

Miten kovasti minä niitä ensisanoja odotinkaan. Sanoisi nyt äiti. Tai edes kakka. Ihan mitä tahansa, mutta alkaisipa se jo puhumaan. Sitten neiti sanoi saunassa vettä, mimmulla hauva, vessassa kakka ja sen jälkeen sanoja tippui joka päivä niin paljon lisää, etten pysynyt enää perässä. Se maaginen äiti antoi tosin odottaa itseään.

Jaksoin vielä hehkutella, kun neiti sanoi ensimmäisen kolmitavuisen sanansa (1-vuotiaana spagetti) ja kun kuulin sen ensimmäisen lauseen ei pöljä ja sen seuraavankin anna hyvää. Sittemmin tahti on ollut niin järkyttävä, etten ole perässä pysynyt ihmetyksineni. 


2½-vuotias osaa:

Käyttää mennyttä ja tulevaa aikamuotoa. Ominut myös sujuvasti äidin "katsotaan sitä sitten" aikamuodon.

Taivuttaa verbit tekijän mukaan. Minä osaan. Äiti auttaa. Me menemme.

Kertoa pitkiä juonellisia tarinoita. Päiväkotipäivästä saan aina suoran raportin käyttäjältä itseltään, mutta sen lisäksi myös pitkiä selityksiä vaihtelevista aiheista. Äiti nyt kyllä kuuntelet, laita suu ihan suppuselleen, on tärkeää asiaa! Kissat syö ruokaa, vettä ja pikkulintuja. Ihan kaikki juo vettä, ja kamelit juo kaiken kissojen veden ja laittaa sen kyttyrään. Minä juon mieluummin pillimehua.

Kertoa vitsejä. Ainakin vahingossa. Tyttö hei, sulla ei oo housuja! Missä sun housut on? Topissa ja mikroshortseisa punasteleva teinityttö ostoskeskuksessa jaksaa naurattaa edelleen.

Kertoo asioista viikonpäivien, kuukausien ja kellonaikojen avulla. Muistaa kysyä joka aamu, mikä viikonpäivä on, ja jakaa sitten "viisauttaan" koko päivän. Kello tosin on välillä kuusi vuotta ja kahdeksan minuuttia, mutta mitä pienistä. Myös (eilen, huomenna, aamulla, illalla, viikon päästä ja se kuuluista sitten joskus) aikamääreet ovat hallussa.

Käyttää sujuvasti adjektiiveja. Välillä on sellaisia sanatrendiviikkoja, kun kaikki on joko ihastuttavaa tai iljettävää.

Osaa jakaa kohteliaisuuksia, sinä olet kaunis tänään, tuoksut tosi hyvältä, teit tosi herkullista ruokaa. Myös kiitos, anteeksi ja ole hyvä tulevat puheessa luontevasti.

Laulaa useita lauluja, melkein nuotilleen ja lähes kaikki sanat muistaen. Jospas minä kissan saisin, täti moonika ja taikuri taikoo taitavat olla tällä hetkellä suosikkeja, sen ikisuosikki pikkuiset kultakalat -laulun lisäksi. Kaupassa tanssiva tyttö joka laulaa kas näin heiluu pylly, mun pylly heiluu nääääin on huvittava ja hellyyttävä.

Englanti on isäihmisen perheen kanssa jutellessa se kotikieli, joten vieraskielisiä sanojakin on muutama. Bye bye, hello,  fox, cat, red, blue, frog ja satunnaisesti myös thank you luonnistuvat. Enemmänkin tuntuu papan puheista ymmärtävän, mutta vastailee useimmiten sujuvasti suomeksi.


Ihan mahtavaahan tuo kielen kehitys on. Lämmöllä muistelen neuvolantädin kommenttia kolmekuisen  vauvan neuvolassa, kun neiti ei äännellyt ollenkaan. Täti kun oli sitä mieltä, etten yksinhuoltajana pysty vastaamaan lapsen puheen kehityksen tarpeisiin. Täältä suunnalta pitkää nenää!

Mutta. Kun höpötys ja kysely alkaa kello viisi aamulla ja päättyy kahdeksan aikaan illalla, ja olet ennen kahdeksaa aamulla vastannut jo sataan kysymykseen ja jatkokysymyksen jatkokysymykseen, saattaa puhetulva välillä väsyttää. Tekisi mieli sanoa "ole jo hiljaa, suu kiinni" mutta siitä ei olisi mitään hyötyä.

 Tänään pohdimme sitä, miksi autoissa on pyyhkimet, miksi joskus pitää sataa, onko kaloilla märkä olo, mitä tänään syödään, onko pakko siivota, mistä noita banaanikärpäsiä tulee (Minä mietin, tyttö vastasi ananaksesta ja sieltähän ne. Yh.)  mennäänkö jo pikkupihaan leikkimään, ja ketkä kaikki tätä pientä papupataa rakastavatkaan. Se on pitkä lista, ja sen jaksan kuunnella vaikka joka päivä. Äiti rakastaa, mimmu rakastaa, mummi rakastaa, täti rakastaa, enot rakastaa, setä rakastaa, pappa rakastaa.. Lista on pitkä ja yleensä illalla neiti nukahtaa, ennen kuin ehtii listansa loppuun asti.

Rakastan tuota pientä pulisevaa papupataa. Niin ihana kuin Tirppis olikin vauvana, joka päivä hän on entistä ihanampi ja rakkaampi, oma itsensä ja valloittava sellaisenaan.




(Tämän postauksen mahdollisti muumijakso digiboxilta. 20min ilman kysymyksiä!)

27.6.13

Muumimaa-ma-ma-maa-ma-mamma-ma-maa-ma

Osa-aikaisen leipurin palkalla ei kovin kummoisia kesälomareissuja tehdä, varsinkaan kun ei ole sitä kesälomaa. Tällä viikolla kuitenkin tähdet olivat oikeassa asennossa, sillä tädilläni oli asiaa turkuun, minulla oli vapaata töistä ja rahaa tilillä, Tirppis edelleen alle kolmevuotias, taskussa valmistujaislahjaksi saatu hotelliyö-lahjakortti ja perslihaksissa istumakestävyyttä. Lähdettiin nimittäin Naantaliin!

(Tässä kohtaa tunnustettakoon, tein arviointivirheen kun pakatessa arvoin kahden objektiivin välillä. Mukana ollut oli viiiiiirhe, sain kaikesta vain lähiotoksia, ellen peruuttanut kymmentä metriä..)

Ajomatka oli täsmälleen niin kamalan pitkä kuin ajattelimmekin, aamulla kuuden aikaan lähtö, puolelta päivältä perillä. Sääennuste lupasi kaatosadekuuroja pitkin päivää, mutta Naantalissa paistoi kyllä koko päivän aurinko pilvettömältä taivaalta. Villatakin ja legginssit sai unohtaa jo portilla, ja vaihtaa ne hyvään aurinkorasvaan. Aurinkolasitkin olisivat olleet tarpeelliset, mutta muumeja ei nähnyt kuulemma ne päässä, joten lipsuin tästä periaatteestani tämän reissun ajan.

"Jännittääkö?" Peukku sille.

Tee oli sitä mieltä matkalla, että "poimii kaikki pienet muumit syliin" mutta ei onneksi saanut hepulia, kun muumit eivät olleetkaan sylikokoisia.

Mamman hillokellari oli j-ä-n-n-ä!

Mamman kohdalla Tee oli päässyt sinuiksi muumien koon kanssa, ja uskalsi jo ihan halata.




Kovasta yrityksestä huolimatta neidin lempijuttua ei löytynyt. Niiskun lentoalusta ei vain ollut missään, vaikka netissä ollut kartta muuta väitti. Paperikarttoihin sitä ei oltu merkitty ollenkaan. Onneksi oli muutakin nähtävää!

Pannukahvit nuuskiksen nuotiolla.


Naantalin aurinko.


MÖÖKÖ!

Ensikosketus mereen.


Kuvassa kaatosadetta ja 17 lämmintä? Onneksi lähdettiin sääennusteista huolimatta!

Rättiväsynyt. Muumimaassa ei malttanut (onneksi) päikkäröidä, mutta autossa matkalla hotellille kyllä.

Logistinen ongelma, kaikki tavarat siirrettävä pari korttelia autolta hotellille nukkuvan lapsen kanssa, rattaita ei   mahdu kaksia hotellihuoneeseen. Onneksi on Tula ja Envirosax!

Vähän peuhaamista hotellisängyllä ennen ruokaa.
Päivän päätteeksi laahattiin väsyneet, hiekkapölyiset ja hikiset luumme hotellille, kävimme hotellilahjakortille jääneillä rahoilla syömässä (Turun Rossossa, ja saimme ihan parasta palvelua ikinä ) ja nukahdimme pehmeään hotellisänkyyn.

Seuraavana päivänä syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan, ajeltiin kaikessa rauhassa välietappien kautta kotiin, ja oltiin nukkumaanmenoaikaan kotiovella. Nyt väsyttää, ja työpäivä kutsuu, mutta oli niin tekemisen arvoinen reissu!

21.6.13

Toivottavasti meni tarpeeseen

* tähän kuva Tirppiksen uudesta polkupyörästä ja ylpeästä pikku omistajasta*

Välillä pistää miettimään, missä vika. Kuka varastaa telineeseen lukitun 12 tuumaisen pienen lapsen polkupyörän? Eilen illalla vielä neiti kävi sanomassa polkupyörälle hyvää yötä kun palattiin mummilasta iltamyöhällä, tänään aamulla seitsemän aikaan pyörä oli poissa. Vain vihreä kettinkilukko oli jätetty merkiksi, tässä se oli.

Toivo elää, että polkupyörän varastamisen vaivan näki joku teini-idiootti, ja pyörä löytyy lähimetsästä. Uskoa hyvään lopputulemaan vähentää se, että vieressä seissyt Jopo jätettiin rauhaan. Joku halusi juuri sen pyörän, joku muu lapsi opettelee ajamaan Tirpan pyörällä tänä kesänä. Toivottavasti meni tarpeeseen, ja lapsesi on onnellinen.

Meillä on lohduton pikkutyttö, joka ei kuulemma ikinä enää halua polkupyörää.

17.6.13

Alussa oli idea.

Etsin netistä täydellistä kesämekon korviketta leikkikentälle ja päiväkotiin, ja ihastuin kesäisiin jumpsuitteihin. Harmi vain, että useimmista oli koot lopussa tai hinta täysin tolkuton.

Tälläiseen törmäsin netissä:



Hieman harmitti, ettei linkin takaa löytynyt enää mitään vastaavaa.Onneksi on huippulahjakkaita ystäviä, joilla on aikaa ja villejä visioita. Made by P i t s i -blogin kaunis ja ahkera blogisti pisti tuulemaan, ja sain kaavat melkein vastaavaan haalariin yhdessä päivässä!

Enää pitäisi suunnata trikoo-ostoksille ja vierailla Tirppiksen kummitädin puodilla saumuroimassa, ja meidän kesävaateongelma on entinen. Tuosta noin vain.

Käykää kurkkaamassa! (ja pysykää linjoilla, nähdään saanko aikaiseksi mitään vastaavaa..)

16.6.13

Palletiina


Tirppis sai kummitädiltään lahjaksi ihan oikean balleriinamekon. 
Niinpä meillä asuu pieni palletiina, 
päivin ja öin. 

5.6.13

Pikkaraiskodin tupakierros


Tirppiksen ykköslempparileikki taitaa tällä hetkellä olla nukkekoti. Niin paljon kuin takeltelinkin tuon valtavan nukkekodin kotiutumishetkellä, se on hintansa (30€)  ja vaivansa haukkunut jo moneen kertaan. Sillä leikitään ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Äidille pienet ja helposti leikeissä ympäri asuntoa kulkeutuvat osaset aiheuttavat päänvaivaa, mutta neitiä ei haittaa jos joku asukkaista on viikonkin "kesälomalla" sohvan alla tai kaapin päällä.

Metrin korkea ja yli metrin leveä, jykevää mäntyä oleva tupa. Sille oli selkeä paikka uudessakin kodissa. Onneksi.

Olohuoneen kalusteina on Ikean Lillabo-sarjan sohvat ja kirjahylly, kaappikello on vanha ja rikkinäinen lämpömittari, ja  (upea!) posliininen pönttöuuni on oikeasti tuikkukippo. Kun vastaan osuu, saa se sisuksiinsa led-kynttilän, niin on sitten tunnelmavalaistusta tuvassa.

Yläkerta on kokonaisuudessaan makuuhuonetta, kun asukkaitakin talossa on lähes kymmenen! Siniset kalusteet Ikea, punainen kaappi on avainkaappi, valkoinen sänky blogijoululahja Teelle  ♥, ja kehto+leikkikehä+rattaat perittyjä. Matot ovat ex-anoppini käsialaa.

Lasten makkarin puolella iso kaappi  ja raitamatto Ikea, vaaleanpunaiset blogijoululahjaa  ♥, puiset sängyt itse sinellin seteistä askarrellut. Nukkekodin nukkekoti on kai alunperin Bilteman puisesta junaradasta talo.

Keittiö on kodin sydän. Kaapistot, hylly ja tuolit Ikea, pöytä kai Lego:n kirppislöytö, matto  peritty pitsiliina ja mittakaavaltaan "hieman" isot posliiniastiat Tigerista, Tee sai ne syntymäpäivälahjaksi J-tädiltä.

Vessassa on kaikki herkut, kylpyamme ja suihku ja kaksi pyttyä. Kampauspöytäkin löytyy!


Leikit eivät olisi mitään ilman asukkaita! Puput ja koirat ovat Sylvanian Families sarjaa, minun lapsuudessani niitä sanottiin pikkaraisiksi.  Kuvasta puuttuu vauvapupu, joka on osuvasti saman värinen kuin koiraperhe...
Pikkupupuvauva (näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa kyllä, mutta ujostelee yksilökuvaa, eli on hukassa tällä hetkellä..) onkin meille tullut Sylvanian Fanclubin kautta ilmaiseksi, ja oman pikkuvauvan saavat kaikki ilmaiseen faniklubiin liittyvät. Joten jos pikkaraiset sopisivat teidänkin nukkekotiinne, ensimmäisen asukkaan (tai adoptiovauvan olemassa oleville asukkaille) saa linkin takaa. 


Mitä teillä leikitään mieluiten?
Millaisia nukkekoteja muilta löytyy? Saa linkittää!





Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...