30.9.13

tietokonneeta ei blogata

Blogi on kiinni ja hiljaa nyt hamaan tulevaisuuteen. Tietokoneeni hajosi useamman korjausyrityksen jälkeen pysyvästi. Menetin paljon muutakin kuin työvälineen. Kokonainen kesä kuvamuistoja pyyhkiytyi bittiavaruuteen. Ilman tietokonetta ei ole kuvia, ei tekstiä, ei mitään blogiin kirjoitettavaa. Tietokoneen hankintaan tarvittavia varoja ei ole, pyörää on maksettavana vielä riittämiin.

On syksy. Aamut ovat pimeitä ja näin leipurina pirun aikaisia. Joka maanantai T aloittaa laskemisen alusta, toinen käsi selän taakse, viisi sormea pystyyn, perjantaina isi tulee kotiin. Minäkin odotan.

15.9.13

Pienen miehen hovileipuri

Parasta kakkujen tekemisessä on, kun tajuaa, että on taas se aika vuodesta. Kun on jonkun pienen suosikki-ipanan synttäriaika!

Tällä kertaa juhli pieni A kaksivuotissyntymäpäiviään. Toiveena oli sama kettu-teema ja mahdollisesti jotain uimiseen liittyvää. Ja tämmöinen siitä tuli:


Asiasta tekee leipurille niin erityisen se, että samaiselle lapselle olen saanut tehdä jo kastekoristeen ja kakun ensimmäisille syntymäpäiville.



Tälläisinä päivinä pitkään valvominen, aikaisin herääminen ja lämpimän uunin edessä päivystäminen ei haittaa yhtään. On pitkästä aikaa ilo tehdä kakkuja.

10.9.13

Päiväretki Kotkan Maretariumiin

Tehtiin joku aika sitten Tirpan kanssa päiväretki Kotkaan, ja käytiin katsomassa kaloja. Oletin lapsen tylsistyvän yhtä pahasti kuin itse kouluikäisenä, kun ei siellä olekkaan värikkäitä kaloja ja eksotiikkaa. Mutta kaksivuotiasta samean vihreät vedet ja kotoperäiset kalat kiehtoivat kovasti. 


Itämeritankki on isoin ja jännittävin.


Hyvällä tuurilla näet sukeltajan ruokkimassa kaloja ja pesemässä akvaariolaseja pinkillä tiskiharjalla. Tirpalla oli hankaluuksia ymmärtää, miten täti hengittää siellä veden alla.




- Onko kivaa olla hauki?
- Äiti, hauki on ihan kala vaan.

Aulassa olevia kaloja sai syöttää. Varmaan koko reissun huippuhetki.


- Oliko kivaa?
- Joo!
- Mikä oli kivointa?
- No ne kalat tietysti.

9.9.13

Syytä juhlia


Tirpan kanssa ostettiin ohravuokaleipää ja sydänsalamia. Ehdin olla kaksi ja puoli viikkoa työttömänä. Perjantaina pääsen uuden leipomon lämpöön.

Pyöräilemässä




Ensimmäinen pääjalkainen


Niin liikuttava hetki, kun kuvat alkavat oikeasti esittää jotakin. Vaikka iskää.

4.9.13

Stressipeikko


Jännittynyt ja kireä. Höpöttävä ja hermoheikko. Tukka litussa kypärän alla. Uudet housut ja uusi huivi, kun vaatekaupan myyjä myi minulle hyvää mieltä ja itsevarmuutta haastatteluun.

Onneksi neljän kilometrin pyörämatkan aikana höltyy paitsi kireät lihakset myös kiristävä nuttura.

Paikan päällä pätevä, rauhallinen, nauravainen ja kiinnostunut. Hirvittävän kiinnostunut. Kierros leipomolla ja iloisia, aidosti tyytyväisiä ihmisiä joka työpisteellä. Mielenkiintoisia ja vaihtelevia työtehtäviä. Huiput työajat.

Kotiinpäin polkiessa taas hermoheikko. Ilmaisinko varmasti miten hienoa olisi työskennellä juuri siinä yrityksessä. Kysyinkö tarpeeksi. Vastasinko oikein. Kerroinko tarpeeksi itsestäni ja osaamisestani. Enhän vain sanallakaan liioitellut. Tai väittänyt itseäni huonommaksi kuin olen.

Onneksi jää aikaa stressata mielin määrin, kaipa ne soittelevat, kävi miten kävi. Minä vain todella toivoisin, että saisin kutsua juuri sitä leipomoa työpaikakseni.

Välikaudesta toppaan


Olen edelleen ihan hukassa ulkovaatteiden kanssa. Uskon, että joku onnistuu pärjäämään yhdellä täydellisellä valinnalla koko kauden, ja säästää selvää rahaa, vaikka se yksi valittu olisikin hintava. Koska olen avuton, ja päiväkodissa lapsi ulkoilee joka päivä, oli sää mikä tahansa, on ulkovaatteita tällekin välikaudelle kertynyt..

-fleecehaalari
-fleecetakki
-takki+housut välikausipuku
-softshelltakki
-siisti kaupunkiparka
-kurahousut, takki ja hanskat
-gore-tex lenkkarit
-kumisaappaat
-lapaset
-pari trikoopipoa

Onneksi suurin osa tuosta listasta on keväältä jo, ja menevät vielä tämän kauden. Syksyinen kelikin loppuu Suomessa aina lyhyeen, ja alkaa loputtoman pitkältä tuntuva talvi. Sitä varten on nyt sitten se fleecehaalari ja tuo kuvan ihana toppahaalari. Talvelle on lisäksi olemassa kengät, mutta asustepuolella on vielä töitä tehtävänä. Villalapaset ja villasukat on jo neulottu, mutta pipo, kypärämyssy ja hanskat pitäisi taas löytää. Hanskoissa taidan luottaa vanhaan suosikkiin, Elsa Pitkäsen hanskoihin. Hattu taas on tyylijuttu, ja siksi ehkä omalla neulontalistalla.

Tämä ulkovaatesavotta taitaa jatkua koko talvenkin. Koska tarviihan sitä olla varmaan joku siistimpikin takki..

Aamulla


Tänä aamuna isä muutti viiden kilometrin päästä 150km päähän. Kassiin pakattiin iltasaduksi Lehmä rakentaa majan. Tietokoneelle asennettiin Skype. Isä ja tytär vaihtoivat aika monta "viimeistä" halia ja pusua. Oven sulkeuduttua tytöllä pääsi itku.

Kolmen vuoden kuluttua isä on sotilas. Kolme vuotta etäisä on oikeasti etäällä, mutta me yritämme parhaamme, että välit pysyisivät läheisinä.

2.9.13

Viimeisiä viedään


Joposessa on takarengas hieman soikea, etukori repsottaa lähes irti, ja lastenistuimessa on halkeama. Siinä ne kaatumisen jälkitarkastuksessa huomatut. Mustelmat on jo parantuneet.

Kaksi kassillista ruokaa, mm. viisi litraa maitoa. Pullollinen (huonoa) luomupunkkua alkosta.

Ensi viikolla laatikko on lastattu mun lapsella. En malta odottaa!

1.9.13

Junassa

Joskus tuntuu, että meidän perheen "viikon kuvat" voisi ottaa junassa. Tirppa tykkää ihan hirveästi junamatkustuksesta, ja perusjunamatkamme onkin kestoltaan aina pettymys, yksi pysäkinväli, yhdeksän minuuttia.

Tässä yhtenä päivänä menimme tavallisesta poiketen keskipäivän junalla, ja ajomatkassa olikin aikatauluun kuuluva 5min pysähdys kesken matkan. Konduktöörinä oli ihanaakin ihanampi vaaleahiuksinen nainen, joka kysyi lapselta, josko me haluttaisiin käydä moikkaamassa kuskia! Ja käytiinhän me, ihan ohjaamossa asti, ihmettelemässä kuskia, laitteita ja vipstaakkeja. Loppumatkan lapsi käski minun olla hiljaa, kun kuskin pitää keskittyä ajamiseen. Junankuljettaja siirtyi kertaheitolla "mitä minusta tulee isona" listan kärkeen. Mikä parasta, kun juna pysähtyi asemalle, ohjaamosta vilkutteli iloinen kuski, ja takaisin vilkutteli junan onnellisin matkustaja. Tulkaapa miulle haukkumaan VR:n asiakaspalvelua!

Mutta siis niitä junakuvia!








Myönnettävä se silti on, Tirppa kertoo kaikille päiväkodissakin tohkeissaan jos johonkin on menty oikeen autolla! Junalla, bussilla ja pyörällä kulkeminen on meidän perheemme vakio. Automatkat on jotain yllättävää luksusta. Tasapuolisuuden nimissä päiväkodin pihaan jää aina lapsia tinkaamaan omalta äidiltään, miksei mekin voitaisi tulla päiväkotiin pyörällä. 

"Hys, hiljaa nyt, kuskin täytyy keskittyä ajamiseen. Mutta äiti, me voidaan sillä aikaa katsella kaikkia näitä maisemia. KATO, HEPPOJA!" 

Kantokiertue starttaa taas (PLUS: Ohje kantoliinavillasukkiin!)

Ipanaisen Annin Kantokiertue käynnistyy tänäkin syksynä! Tula-reppu kiertää seitsemän mahtavaa blogiperhettä syksyn aikana, tapahtumia ja tunnelmia voi seurata blogeissa ja Kantokiertue 2013 Facebook-sivulla.

Meidän perhe oli mukana ensimmäisenä vuonna, ja kantaminen on hoidettu siitä eteenpäin Tulalla. Taaperokokoinen reppu on meillä edelleen aktiivikäytössä, vaikka Tirppis osaa ja jaksaa kävellä jo pitkiä matkoja.

Tällä viikolla kävimme jälleen Repovedellä reippailemassa, ja vaikka suurimman osan matkasta neiti käveli jo itse, sen piiiiiiiitkän ja hikisen nousun Katajavuorelle hän vietti onnessaan repussa selkäpuolella. Ei tulisi lähdettyä noin pitkälle patikkamatkalle ilman reppua, ajatuskin siitä, että kaksitoistakiloista lasta tarvitsisi kantaa lonkalla/repparissa 1,5km ylämäkeen, huh huh. Nyt oli rentoa antaa lapsen juosta ja kävellä ja tutkia niin kauan kun jaksamista riitti, ja sitten nostaa reppuun kun jalat väsyivät.

Pyörällä liikkuessa kantoreppu kulkee näppärästi mukana niihin tilanteisiin kun määränpäässä iskee kaksivuotisuuskohtaus, ja kävely on tyhmää mälsää ei jaksa ota mut syliiiiiiin. 

Kantaminen on edelleen huippua!




Tänäkin vuonna kannattaa siis seurailla blogeja sillä silmällä, kantokiertueen puitteissa on lukijoille tiedossa jotain spesiaalia.



Omille lukijoilleni haluan jakaa tämän:

KANTOLIINASUKAT

Kummipoikanen tarvitsi viime vuonna villasukat kantoliinailuun ja -reppuiluun, kun muu kroppa oli äidin ja liinan välissä suloisen lämpöinen, mutta pienet makkarakintut vilpoisat. Kummitädin ilo ja velvollisuus oli neuloa lapselle sukat, jotka lämmittivät reisiin asti, mutta eivät menneet makkaroille polvitaipeessa painamaan ikävästi. Syntyi tämä ohje. Suuntaa on katsottu Pienten Pukineita nimisestä retroneulekirjasesta, mutta aika kauas alkuperäisohjeesta päädyttiin. En ole käsityöammattilainen, joten ohjekaan ei ole ammattimainen.

Tein pienen Paint-version sukasta havainnollistamaan ohjetta, ja muutama kuvakin sukista on olemassa.






Tarvitset:

Novitan Nalle-lankaa.
Sukkapuikot kokoa 3.
Kanava- tai parsinneulan päättelyyn.

Ohje (vastasyntyt-6kk):

Luodaan 50s.

Reiden kohta:

1krs.  neulotaan oikein, jaetaan silmukat puikoille 12, 12, 12, 14.2krs. neulo kaikki silmukat nurin3krs. neulo kaikki silmukat oikein


Seuraavat kymmenen kerrosta 2oikein 2nurin joustinneuletta. Kahdella ensimmäisellä kerroksella kavennetaan viimeisen puikon ylimääräiset kaksi silmukkaa pois kerroksenvaihtumiskohdassa.


Polvi:


Siirrytään neulomaan neljällä puikolla tasona. Eli joka toinen kerros neulotaan tavallaan sukan sisältä käsin.6krs ainaoikeaa, neulotaan kaikki silmukat oikein sekä nurjalla, että työn oikealla puolella.Sitten tulee lyhennettyjä kerroksia, edelleen ainaoikein, eli 


neulo 42s oikein, käännyneulo 40s oikein, käännyneulo 38s oikein, käännyjne .kunnes neulot 6s ja käännyt viimeisen kerran ns. kesken kerroksen.

 (Käännöksistä tulee siisteimmät jos nostat yhden neulomatta, tuot langan työn etupuolelle, palautat silmukan takaisin vasemmalle puikolle, ja sitten vasta käännyt Tämä ei ole välttämätöntä.)

Lopuksi taas 6krs ainaoikeaa. 


Eli polven kohdalle jää takasaumaan pieni reikä, joka ommellaan umpeen sukan päättelyvaiheessa.


Varsi:


Siirry neulomaan suljettua neuletta


Alkaa mallineule:

*1krs: 1o, 1n
2krs: 1o, 1n
3&4krs kaikki oikein*

Toista mallineuleen neljää kerrosta yhdeksän kertaa.Kymmenennellä mallikerran kertauksella kavenna 2krs:lla kierroksen ensimmäinen ja viimeinen silmukka pois, ja toista neljännellä krs:lla


Nilkka:


 8krs:ta 2o 2n joustinneuletta


Kantalappu:


Ensimmäisen ja viimeisen puikon silmukat neulotaan samalle puikolle, toinen ja kolmas puikko jäävät odottamaan.Neulotaan kantalappu ensimmäisen ja viimeisen puikon silmukoilla, oikealla nostetaan ensimmäinen neulomatta, neulotaan loput oikein ja nurjalla nostetaan ensimmäinen neulomatta, neulotaan loput nurin, toistetaan kunnes kerroksia on 20.


Kavennetaan kantalappu:


Neulo 13, 2 yhteen, käännyneulo 7, 2 yhteen, käännyjne kunnes reunasilmukat loppuvat.


Poimi kantalapun reunasta 10-11 silmukkaa


toisella ja kolmannella puikolla neulotaan edelleen *-* mallineuletta


Poimi kantalapun reunasta sama määrä silmukoita kuin edellisestä reunasta


Jaa kantalapun 8s tasan ensimmäiselle ja viimeiselle puikolle.


Kiilakavennukset:


 1. puikon lopussa ja 4. puikon alussa neulotaan 2 yhteen joka toinen krs, kunnes ensimmäisellä ja viimeisellä puikolla on 9s.


HUOM. Jos kantapään ohje tuntui epäselvältä, mm. Novitan sivuilta löytyy selkeämmät ohjeet.

Jalkaterä: 


Mallineuletta toistetaan  2. & 3. puikolla viisi tai kuusi kertaa (olen tehnyt molemman kokoisia), (1.&4.puikolla neulotaan sileää oikeaa neuletta) ja kun jalkaterä on halutun pituinen aloitetaan kärkikavennukset.


Kärkikavennukset:


Kavenna joka puikon lopussa 2oyhteen, joka kerroksella, kunnes jokaisella puikolla on 2s. Katkaise lanka. Pujota neulalla lanka jäljelle jääneiden silmukoiden läpi ja päättele sukka.Ompele polven takaosan aukko umpeen sukan aloituslangalla. Päättele lanka.





Tyytyväisiä käyttäjiä on ollut ainakin kummipoika, Verskin Valtakunnan Pikkusisko, Intoilijana blogin O, ja sukat ovat ilmeisesti myös pitkäikäiset. Muutama lukijakin on omansa jo neulonut, joten ohjeessa ei pitäisi olla isoja virheitä.


Neulontailoa ja lämpimiä kantohetkiä!


KLIKKAA KUVASTA PÄIVITETTYYN OHJEESEEN!
IN ENGLISH TOO!


Muuta blogissa:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...